SOT 2/2022 vol. 45

Vol. 45 Nro 2 2022


SOY - LAPIN KURSSI 2023
ALUSTAVA TIETEELLINEN OHJELMARUNKO - 161022
SUNNUNTAI 19.3.2023
Ilmoittautuminen ja kurssin avajaiset
MAANANTAI 20.3.2023
TRAUMATOLOGIAN ”ERIKOISOPERAATIO” LAPIN LUMILLE
Pj Tim Söderlund, HUS
Maailman tapahtumien johdosta kertaamme sotavammojen hoidon periaatteet, milloin ja miten damage controlia, miten teen raaja-amputaatiot ja hoidan kasvovammat.
LASTEN HUMERUKSEN SUPRAKONDYLAARIMURTUMA - ORTOPEDILLE GLOORIAA TAI PAINAJAISTA
Pj Topi Laaksonen, HUS
Suprakondylaarinen humerusmurtuma on tavalli- nen, usein päivystysleikkausta edellyttävä, kas- vuikäisten vamma. Se on valitettavan usein myös korvatun potilasvahingon- ja pysyvän yläraajan liikerajoituksen syy. Session tavoitteena on pureutua murtuman hoidon haasteisiin ja ongelmiin sekä jakaa kokemuksia niin teoriassa kuin käytännössä- kin vammaan- ja hoitoon liittyvien sudenkuoppien välttämiseksi.
TIISTAI 21.3.2023
RUSTOVAURIOIDEN LEIKKAUSHOITO
Pj Ville-Valtteri Välimäki, Pihlajalinna
Milloin rustovaurion korjausleikkauksesta voisi olla apua? Millä menetelmällä hoitaisin ja mitä tulisi ottaa huomio? Entä jos vaurio onkin osteokondraa- linen? Sessiossa perehdytään nykypäivän rustovau- rioiden leikkaustekniikoihin ja pohditaan tapausten kautta niiden soveltamista käytäntöön.
TRAUMA PIENRYHMÄKESKUSTELUT
1. Meniskologian erityiskysymyksiä, - diskoidi meniski, lateraalimeniskin hiatusalueen vauriot, corpusalueen radiaalinen repeämä, meniskikysta
Puheenjohtajat: Henrik Sandelin, VSHP ja Mikko Kirjavainen; Mehiläinen
KESKIVIIKKO 22.3.2023
HYVÄ HOITO TEKONIVELKIRURGIASSA
Pj Konsta Pamilo, COXA
Sessiossa käydään läpi olennaisimmat muutokset 2022 päivitettyyn Hyvä Hoito Tekonivelkirurgiassa -teokseen.
TORSTAI 23.3.2023
08.00-11.00 ORTO 2 – SWISS-FINNISH FUSION KITCHEN
Pj Jari Siironen, HUS ja Jani Puhakka, Schulthess Clinic, Zurich
ORTO PIENRYHMÄKESKUSTELUT
1. ”Ei kai tätä näinkään voi jättää??!!” .... kyllä voi ja useimmiten kannattaa
Puheenjohtajat: Kaisa Lehtimäki, TYKS ja Ilkka Sini- saari, Terveystalo
Suomen Olkakirurgisen Yhdistyksen entinen ja nykyinen puheenjohtaja keskustelevat 2000-luvun skopiabuumista 2020-luvun tekonivelbuumiin käy- den läpi potilastapauksia
2. Tiedesessio: Meta-analyysillä menestyksellä maaliin vai mahtavasti metsään?
Puheenjohtajat: Aleksi Reito, TAYS ja TBA
PERJANTAI 24.3.2023
ROBOTIIKKA, KONEOPPIMINEN JA TEKOÄLY ORTOPE- DIASSA
Pj Tuomas Lähdeoja, HUS
Mitä robotiikka, koneoppiminen ja tekoäly tarkoitta- vat ja miten nykyisellään näitä hyödynnetään orto- pediassa? Mitä mahdollisia sovelluksia näiden osalta on työhömme tulevaisuudessa odotettavissa?


Julkaisija Suomen Ortopediyhdistys – Ortopedföreningen i Finland ry.
Publisher Finnish Orthopaedic Association
Toimituksen osoite:
SOT-lehti / Heidi Danielson
Toimitus:
Internet: Taitto
Painopaikka ISSN
Sairaala ORTON Tenholantie 10
00280 Helsinki [email protected]
Päätoimittaja Heidi Danielson
Toimittaja
Ville Puisto
Sairaala ORTON [email protected]
www.soy.fi Heli Roberts
AM Digipaino 0780-671X
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 105


Contents 2 /2022
Pääkirjoitus 109
Vapaat esitelmät 111
Tuplasiirretekniikan käyttö eturistisidekirurgiassa johtaa parempaan polven stabiliteettiin ja 117 parempiin subjektiivisiin tuloksiin kuin yhden siirteen tekniikka
Timo Järvelä, Arttu Seppänen, Piia Suomalainen, Heini Huhtala, Heikki Mäenpää, Tommi Kiekara
Polven nivelrikon esiintyvyys eturistisidevamman jälkeen yli kymmenen vuoden seurannassa: 120 systemaattinen katsaus ja metaregressioanalyysi
Rasmus Liukkonen, Matias Vaajala, Ville Mattila, Aleksi Reito
Polven liikelaajuutta rajoittavan ja vapaan liikelaajuuden sallivan polviortoosin vertailu 129 akuutin traumaattisen patellaluksaation konservatiivisessa hoidossa. Randomoitu
kontrolloitu tutkimus
Essi E. Honkonen, Petri J. Sillanpää, Aleksi Reito, Heikki Mäenpää, Ville Mattila
Implementing an orthoplastic treatment protocol for open tibia fractures reduces 137 complication rates in tertiary trauma unit
Antti AJ Ylitalo, Hanna Hurskainen, Jussi P Repo, Juha Kiiski, Piia Suomalainen, Ilkka Kaartinen
Lonkkamaljan rustovaurioperäisen luukystan tähystyskirurginen leikkaustekniikka 139
Ville-Valtteri Välimäki, Esa Tuominen
A comparison of the functional results and cost-effectiveness of functional position cast and 143 volar-flexion ulnar deviation cast at 2-year follow-up in 105 patients aged 65 and older with dorsally displaced distal radius fracture: a randomized controlled trial
Maarit J. Ax, Aleksi R. Reito, Teemu P. Hevonkorpi, Vili K. Palola, Juha P. T. Kukkonen, Toni T. Luokkala MD, Minna K. Laitinen, Antti P. Launonen, Ville M. Mattila
Rutiininomaisen röntgenkuvauksen merkitys volaarisella lukkolevytyksellä leikatun työikäisen 144 rannemurtumapotilaan seurannassa
Laura Kärnä, Antti Launonen, Aleksi Reito
Mihin murtumiin liittyy matala luuntiheys ja korkeat FRAX-murtumariskipisteet? 150
Niina Tahvanainen , Miira Jahnukainen , Juho Kopra, Heikki Kröger
Nilkkamurtumaleikkausten jälkeiset alkuvaiheen komplikaatiot Suomessa 155 vuosina 1998–2019
Ville Happonen, Reijo Sund, Heikki Kröger
Use of Trochanteric Fixation Nail Advanced (TFNA) increases the risk for nail breakage and 159 early breakage time compared to other frequently used implants
Leevi Karjalainen, Antti A. Ylitalo, Miika Lähdesmäki, Antti Eskelinen, Ville V Mattila, Jussi P Repo
106 SOT 2 • 2022 Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


Intramedullaarinaulauksella hoidettujen trokanteeristen murtumien komplikaatiot TAYS:ssa 161 vuosina 2014-2020
Miika Lähdesmäki , Leevi Karjalainen, Antti Ylitalo, Mikko Uimonen, Ville V. Mattila, Jussi P. Repo
Olkaluun yläosan murtumien ilmaantuvuus ja hoito Suomessa 1997–2019 165
Oskari Leino, Kaisa Lehtimäki, Ville Äärimaa, Keijo Mäkelä, Elina Ekman
Cost-Effectiveness of Operative Versus Non-Operative Treatment for Two-part Proximal 170 Humerus Fracture
Joni Hirsimäki, Antti P Launonen, Aleksi Reito, Bakir O Sumrein, Minna K Laitinen, Ville M Mattila, on behalf of the NITEP-Group
Non-Operative treatment versus operative treatment with, open reduction and internal 172 fixation with locking plate or, hemiarthroplasty after displaced three-, four-part proximal
humeral factures in the elderly. A prospective, randomized controlled study of 160 patients
with a minimum of two-year follow-up
Antti P. Launonen, Bakir O. Sumrein, Aleksi Reito, Ville M. Mattila, Minna K. Laitinen, on behalf of the NITEP-Group
Monivammapotilaiden luokittelu – miten ryhmät eroavat kuolleisuuden suhteen? 174
Joonas Kuorikoski, Tim Söderlund
Yleisimpien tuki- ja liikuntaelinvammojen ilmaantuvuudet - 179 Systemaattinen katsaus ja metaanalyysi
Ville Ponkilainen, Ilari Kuitunen, Rasmus Liukkonen, Matias Vaajala, Aleksi Reito, Mikko Uimonen
Lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisen verenvuodon aiheuttama reisihermon ja lihasten 184 vaurio – harvinainen mutta hoidettavissa oleva komplikaatio
Martti Vastamäki
Polven tekonivelleikkauksen riski aiemman sääriluun yläosan murtuman jälkeen 188 operatiivisesti ja konservatiivisesti hoidetuilla potilailla - 7841 potilaan rekisteritutkimus
Valtteri Tapper, Konsta Pamilo, Jaason Haapakoski, Alar Toom, Juha Paloneva
Trendit lonkkatekonivelen uusintaleikkauksissa tekonivelinfektion seurauksena vuosien 193 2008–2021 välillä Tekonivelsairaala Coxassa
Rasmus Liukkonen, Meeri Honkanen, Aleksi Reito, Eerik Skyttä, Matti Karppelin, Antti Eskelinen
Tekonivelinfektion riskitekijät ensivaiheen lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen
Valtteri Panula, Kasperi Alakylä, Mikko Venäläinen, Jaason Haapakoski, Antti Eskelinen, Mikko Manninen, Jukka Kettunen, Ari-Pekka Puhto, Anna Vasara, Laura Elo, Keijo Mäkelä
Ongelmasta ratkaisuun, sairausmallista sairauden hoitoon: Robotiikan rooli tekonivelkirurgiassa – kerronnallinen katsaus
Aleksi Reito, Teemu Moilanen, Antti Eskelinen
199 206
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 107


Katsaus luu- ja tukikudospankin toiminnasta Turussa vuosien 2014 ja 2020 välillä 211
Santtu Tikkala, Kari Tirkkonen, Elina Ekman, Kaisa Lehtimäki
Use of placebo and nonoperative control groups in surgical trials – a systematic review and 219 meta-analysis
Teemu Karjalainen, Juuso Heikkinen, Ljoudmila Busija, Jarkko Jokihaara, Adriane M. Lewin, Justine M. Naylor, Laura Harris, Ian A. Harris, Rachelle Buchbinder Sam Adie
Vastausaktiivisuus ja siihen vaikuttavat tekijät oirekyselyissä operatiivisesti hoidetuilla tuki- 225 ja liikuntaelin potilailla
Karita Kohtala, Ville Äärimaa, Saara Meronen, Joel Kostensalo, Hanna-Stiina Taskinen,
Anssi Ryösä, Katri Pernaa , Matti Seppänen, Jani Knifsund, Antton Palomäki, Inari Laaksonen
Lannerangan prolapsinpoistoleikkausten ilmaantuvuus raskaus-, lapsivuode- ja 230 imetysaikana: retrospektiivinen kohorttitutkimus Suomessa 1999 - 2017
Lauri Nyrhi, Ilari Kuitunen, Ville Ponkilainen, Heikki Mäntymäki, Tuomas T Huttunen, Ville M Mattila
Alaselkäkipu aikuisiällä saattaa olla yhteydessä kiihtyneeseen välilevyrappeumaan 238 murrosiän kasvupyrähdyksen jälkeen
Anni Aavikko, Martina Lohman, Leena Ristolainen, Hannu Kautiainen, Dietrich Schlenzka, Teija Lund
Ratakisko - tankojärjestelmä ei paranna sagittaalibalanssin korjautumista verrattuna 244 tulppaaniruuvi-järjestelmään nuoruusiän idiopaattisen skolioosin leikkaushoidossa
Eetu Suominen, Antti Saarinen, Johanna Syvänen, Matti Ahonen, Linda Helenius, Ilkka Helenius
Vaikuttaako Lenke-luokitus potilaan kokemaan elämänlaatuun nuoruusiän idiopaattisen 250 skolioosin leikkaushoidon jälkeen?
Aron Frantzén, Eetu N. Suominen, Antti J. Saarinen, Ville Ponkilainen, Johanna Syvänen, Linda Helenius, Matti Ahonen, Ilkka Helenius
Tieteellinen ohjelma Alayhdistysten ohjelma
254 257
108 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


Tutkimus, koulutus, mentorointi, valmennus ja potilas
Suomessa ortopedian ja traumatologian laajaa erikoisalaa yhdistää halu kehittää ja parantaa potilaiden hoitoa. Hoitomenetelmien vaikuttavuutta kyseenalaistetaan ja niille pyritään löytämään tieteellinen näyttö.
OT-päiville on tänä vuonna saapunut 28 abstraktia ja erikoisalayhdistykset ovat olleet aktiivisia suunnitellessaan erittäin mielenkiintoista ohjelmaa. Lapin kurssille on rakentumassa hieno ohjelma. Ortopedian ja Traumatologian Tutkimussäätiön täyttää tänä vuonna 50 vuotta, jonka kunniaksi OT-päivien yhteydessä torstai-iltapäivänä järjestetään juhlaseminaari. Säätiö on ollut tukemassa ortopedista ja traumatologista tutkimusta jo vuodesta 1973. Vuosittain on jaettu apurahoja ensisijaisesti erikoisalallamme tehtäviin väitöskirjoihin n. 30 000 EUR ja tämä on auttanut montaa nuorta tutkijaa etenemään tutkijanurallaan ja ollut osaltaan tukemassa korkeatasoista ortopedis- traumatologista tutkimusta Suomessa. Tänä vuonna jaetaan apurahoja juhlavuoden kunniaksi n. 40 000 EUR.
Ortopedian ja traumatologian koulutus on ottanut isoja harppauksia. Tänä vuonna Curriculum-työryhmä on julkistanut rungon uuteen osaamisperusteiseen ortopedian ja traumatologian koulutusohjelmaan. Lisäksi selkäortopediaan, traumatologiaan, jalkakirurgiaan ja lasten ortopediaan ja traumatologiaan on perustettu omat ortopedian lisäkoulutusohjelmat.
Huolimatta korkeatasoisesta tutkimuksesta ja ortopedikoulutuksesta on Suomessa perinteisesti kiinnitetty hyvin vähän huomiota nuorten erikoistuvien lääkäreiden ja tutkijoiden mentorointiin ja valmennukseen. Miten ohjaajat ja vanhemmat tutkijat tai kliinikot opastavat ja ohjaavat nuorempia urallaan? Ortopedian koulutus on paljolti ollut mestari-kisälli koulutusta ja tutkimuksessa taas ohjaajat useimmiten auttavat mm. aineistojen saamisessa. Kouluttajat ja vanhemmat tutkijat eivät juurikaan ole saaneet koulutusta mentorointiin ja valmennukseen. Osaammeko antaa palautetta nuoremmalle kollegalle tai tutkijalle siten että hän voi sen jälkeen positiivisen mielin uutta oppineena jatkaa työtään? Kuitenkin kehittävän palautteen saaminen on ensiarvoisen tärkeää suoritusten parantamiseksi niin työssä kuin koulutuksessakin. Entä osaavatko koulutettavat ottaa palautetta vastaan? Tulevaisuuden haasteena on myös, miten ortopedejä valmennetaan kliinisessä työssä ja tutkimuksessa ja miten mentorit ja valmentajat koulutetaan.
Hyvänä esimerkkinä myös muun kuin kliinisen työn tai artikkelien kirjoitustaidon tärkeydestä otetaan ortopedian ja traumatologian koulutusuudistuksessa ansiokkaasti huomioon myös vuorovaikutustaidot, ryhmätyö ja johtajuus. Kaikki ominaisuuksia, joita vaaditaan ortopedin ja traumatologin ammatissa.
Ortopedisen toiminnan keskiössä on jatkossakin potilas, jonka hoidon parantaminen on tutkimuksen, koulutuksen, mentoroinnin ja valmennuksen tavoite.
Marko Neva,
Puheenjohtaja


ATTUNETM
Knee System
ATTUNETM
Revision Knee System
MDNOR2022-001
35 YEARS OF
CORAILTM
Total Hip System
PINNACLETM
Hip Solutions
Johnson & Johnson Medical Devices PL 15, 02621 Espoo, Finland +358 20 7531 500 Customer Service: +358 20 7531 502 depuysynthes.com
20 YEARS OF


ORTOPEDIAN JA TRAUMATOLOGIAN PÄIVÄT 2022
VAPAAT ESITELMÄT
TORSTAI 24.11.2022 klo 8.00 – 10.00 SALI A 5 min/esitelmä ja yhteinen keskustelu
Puheenjohtajat: Iikka Lantto ja Kaisa Lehtimäki
8.00 Tuplasiirretekniikan käyttö eturistisidekirurgiassa johtaa parempaan polven stabiliteettiin ja parempiin subjektiivisiin tuloksiin kuin yhden siirteen tekniikka
Timo Järvelä, Arttu Seppänen, Piia Suomalainen, Heini Huhtala, Heikki Mäenpää, Tommi Kiekara
8.05 Polven nivelrikon esiintyvyys eturistisidevamman jälkeen yli kymmenen vuoden seurannassa: systemaattinen katsaus ja metaregressioanalyysi
Rasmus Liukkonen, Matias Vaajala, Ville Mattila, Aleksi Reito
8.10 Polven liikelaajuutta rajoittavan ja vapaan liikelaajuuden sallivan polviortoosin vertailu akuutin traumaattisen patellaluksaation konservatiivisessa hoidossa. Randomoitu kontrolloitu tutkimus
Essi E. Honkonen, Petri J. Sillanpää, Aleksi Reito, Heikki Mäenpää, Ville Mattila
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45 2 • 2022 SOT 111


8.15 Implementing an orthoplastic treatment protocol for open tibia fractures reduces complication rates in tertiary trauma unit
Antti AJ Ylitalo, Hanna Hurskainen, Jussi P Repo, Juha Kiiski, Piia Suomalainen, Ilkka Kaartinen
8.20 Lonkkamaljan rustovaurioperäisen luukystan tähystyskirurginen leikkaustekniikka Ville-Valtteri Välimäki, Esa Tuominen
8.25-8.40 Keskustelu
8.40 A comparison of the functional results and cost-effectiveness of functional position cast and volar-flexion ulnar deviation cast at 2-year follow-up in 105 patients aged 65 and older with dorsally displaced distal radius fracture: a randomized controlled trial
Maarit J. Ax, Aleksi R. Reito, Teemu P. Hevonkorpi, Vili K. Palola, Juha P. T. Kukkonen, Toni T. Luokkala MD, Minna K. Laitinen, Antti P. Launonen, Ville M. Mattila
8.45 Rutiininomaisen röntgenkuvauksen merkitys volaarisella lukkolevytyksellä leikatun työikäisen rannemurtumapotilaan seurannassa
Laura Kärnä, Antti Launonen, Aleksi Reito
8.50 Mihin murtumiin liittyy matala luuntiheys ja korkeat FRAX-murtumariskipisteet? Niina Tahvanainen , Miira Jahnukainen , Juho Kopra, Heikki Kröger
8.55 Nilkkamurtumaleikkausten jälkeiset alkuvaiheen komplikaatiot Suomessa vuosina 1998– 2019
Ville Happonen, Reijo Sund, Heikki Kröger
112 SOT 2 • 2022 Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


9.00 Use of Trochanteric Fixation Nail Advanced (TFNA) increases the risk for nail breakage and early breakage time compared to other frequently used implants
Leevi Karjalainen, Antti A. Ylitalo, Miika Lähdesmäki, Antti Eskelinen, Ville V Mattila, Jussi P Repo
9.05 Intramedullaarinaulauksella hoidettujen trokanteeristen murtumien komplikaatiot TAYS:ssa vuosina 2014-2020
Miika Lähdesmäki , Leevi Karjalainen, Antti Ylitalo, Mikko Uimonen, Ville V. Mattila, Jussi P. Repo
9.05-9.20 Keskustelu
9.20 Olkaluun yläosan murtumien ilmaantuvuus ja hoito Suomessa 1997–2019 Oskari Leino, Kaisa Lehtimäki, Ville Äärimaa, Keijo Mäkelä, Elina Ekman
9.25 Cost-Effectiveness of Operative Versus Non-Operative Treatment for Two-part Proximal Humerus Fracture
9.30 Non-perative treatment versus operative treatment with, open reduction and internal fixation with locking plate or, hemiarthroplasty after displaced three-, four-part proximal humeral factures in the elderly. A prospective, randomized controlled study of 160 patients with a minimum of two-year follow-up
Antti P. Launonen, Bakir O. Sumrein, Aleksi Reito, Ville M. Mattila, Minna K. Laitinen, on behalf of the NITEP-Group
9.35 Monivammapotilaiden luokittelu – miten ryhmät eroavat kuolleisuuden suhteen? Joonas Kuorikoski, Tim Söderlund
Joni Hirsimäki, Antti P Launonen, Aleksi Reito, Bakir O Sumrein, Minna K Laitinen, Ville M
Mattila, on behalf of the NITEP-Group
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45 2 • 2022 SOT 113


9.40 Yleisimpien tuki- ja liikuntaelinvammojen ilmaantuvuudet - Systemaattinen katsaus ja meta- analyysi
Ville Ponkilainen, Ilari Kuitunen, Rasmus Liukkonen, Matias Vaajala, Aleksi Reito, Mikko Uimonen
9.45-10.00 Keskustelu
PERJANTAI 25.11.2022 klo 8.00-9.40 SALI A Puheenjohtajat Keijo Mäkelä ja Rami Madanat
8.00 Lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisen verenvuodon aiheuttama reisihermon ja lihasten vaurio – harvinainen mutta hoidettavissa oleva komplikaatio
8.05 Polven tekonivelleikkauksen riski aiemman sääriluun yläosan murtuman jälkeen operatiivisesti ja konservatiivisesti hoidetuilla potilailla - 7841 potilaan rekisteritutkimus
Valtteri Tapper, Konsta Pamilo, Jaason Haapakoski, Alar Toom, Juha Paloneva
8.10 Trendit lonkkatekonivelen uusintaleikkauksissa tekonivelinfektion seurauksena vuosien 2008–2021 välillä Tekonivelsairaala Coxassa
Rasmus Liukkonen, Meeri Honkanen, Aleksi Reito, Eerik Skyttä, Matti Karppelin, Antti Eskelinen
8.15 Tekonivelinfektion riskitekijät ensivaiheen lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen
Valtteri Panula, Kasperi Alakylä, Mikko Venäläinen, Jaason Haapakoski, Antti Eskelinen,
Mikko Manninen, Jukka Kettunen, Ari-Pekka Puhto, Anna Vasara, Laura Elo, Keijo Mäkelä
Martti Vastamäki
114 SOT 2 • 2022 Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


8.20 Ongelmasta ratkaisuun, sairausmallista sairauden hoitoon: Robotiikan rooli tekonivelkirurgiassa – kerronnallinen katsaus
Aleksi Reito, Teemu Moilanen, Antti Eskelinen
8.25-8.40 Keskustelu
8.40 Katsaus luu- ja tukikudospankin toiminnasta Turussa vuosien 2014 ja 2020 välillä Santtu Tikkala, Kari Tirkkonen, Elina Ekman, Kaisa Lehtimäki
8.45 Use of placebo and nonoperative control groups in surgical trials – a systematic review and meta-analysis
Teemu Karjalainen, Juuso Heikkinen, Ljoudmila Busija, Jarkko Jokihaara, Adriane M. Lewin, Justine M. Naylor, Laura Harris, Ian A. Harris, Rachelle Buchbinder Sam Adie
8.50 Vastausaktiivisuus ja siihen vaikuttavat tekijät oirekyselyissä operatiivisesti hoidetuilla tuki- ja liikuntaelin potilailla
Karita Kohtala, Ville Äärimaa, Saara Meronen, Joel Kostensalo, Hanna-Stiina Taskinen, Anssi Ryösä, Katri Pernaa , Matti Seppänen, Jani Knifsund, Antton Palomäki, Inari Laaksonen
8.55-9.05 Keskustelu
9.05 Lannerangan prolapsinpoistoleikkausten ilmaantuvuus raskaus-, lapsivuode- ja imetysaikana: retrospektiivinen kohorttitutkimus Suomessa 1999 - 2017
Lauri Nyrhi, Ilari Kuitunen, Ville Ponkilainen, Heikki Mäntymäki, Tuomas T Huttunen,
Ville M Mattila
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45 2 • 2022 SOT 115


9.10 Alaselkäkipu aikuisiällä saattaa olla yhteydessä kiihtyneeseen välilevyrappeumaan murrosiän kasvupyrähdyksen jälkeen
Anni Aavikko, Martina Lohman, Leena Ristolainen, Hannu Kautiainen, Dietrich Schlenzka, Teija Lund
9.15 Ratakisko - tankojärjestelmä ei paranna sagittaalibalanssin korjautumista verrattuna tulppaaniruuvi-järjestelmään nuoruusiän idiopaattisen skolioosin leikkaushoidossa
9.20 Vaikuttaako Lenke-luokitus potilaan kokemaan elämänlaatuun nuoruusiän idiopaattisen skolioosin leikkaushoidon jälkeen?
Aron Frantzén, Eetu N. Suominen, Antti J. Saarinen, Ville Ponkilainen, Johanna Syvänen, Linda Helenius, Matti Ahonen, Ilkka Helenius
9.25-9.40 Keskustelu
Eetu Suominen, Antti Saarinen, Johanna Syvänen, Matti Ahonen, Linda Helenius,
Ilkka Helenius
116 SOT 2 • 2022 Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


Tuplasiirretekniikan käyttö eturistisidekirurgiassa johtaa parempaan polven stabiliteettiin ja parempiin subjektiivisiin tuloksiin kuin yhden siirteen tekniikka
Timo Järvelä, Arttu Seppänen, Piia Suomalainen, Heini Huhtala, Heikki Mäenpää, Tommi Kiekara Urheiluklinikka Mehiläinen, Tampere, Tampereen yliopisto, Tampereen yliopistollinen sairaala
The purpose of this meta-analysis is to compare arthroscopic double bundle and single bundle anterior cruciate ligament reconstruction in the light of all available randomised controlled trials. Instructions of the PRISMA checklist were followed. Systematic literature search from electronic databases including PubMed, Cochrane library and Scopus was performed to find these trials. A total of 40 studies were included in this meta-analysis. When analysing all the included studies, the double bundle technique was superior to the single bundle technique in stability evaluation with KT 1000/2000 arthrometer (p<0.01), IKDC subjective evaluation (p<0.05), Lysholm scores (p=0.02), pivot shift (p<0.01) and IKDC objective evaluation (p=0.02). Generally, double bundle anterior cruciate ligament reconstruction leads to better restoration of knee laxity and subjective outcomes than single bundle anterior cruciate ligament reconstruction.
Johdanto
Polven eturistiside (ACL) on polven stabiliteetin kannalta tärkein rakenne, jonka puuttuminen voi aiheuttaa polveen instabiliteettioireita. Polven nul- jahtaessa tai pettäessä alta riski polven nivelkieruk- ka- ja rustovaurioille kasvaa. Eturistisiteen rakenteen tiedetään koostuvan kahdesta erillisestä säiekimpus- ta, jossa anteromediaalinen (AM) kimppu aktivoi- tuupolvenkoukistuessajaposterolateraalinen(PL) kimppu polven suoristuessa (1). Anatomisella tup- lasiirretekniikalla tämä monimutkainen eturistisi- teen anatomia ja toiminta pystytään imitoimaan huomattavasti paremmin kuin perinteisellä yhden siirteen tekniikalla (2). Ensimmäinen oma prospek- tiivinen randomoitu tutkimuksemme, jossa vertai- limme tuplasiirretekniikkaa yhden siirteen tekniik- kaan, osoitti jo 15 vuotta sitten rohkaisevia tuloksia tuplasiirteen käytöstä eturistisidekirurgiassa (3). Sen jälkeen maailmalla on julkaistu runsaasti näitä kahta
erilaista leikkaustekniikkaa vertailevia tutkimus- tuloksia. Tämän meta-analyysin tarkoituksena on verrata tuplasiirretekniikkaa yhden siirteen tekniik- kaan näitä kahta leikkaustekniikkaa vertailevien aiemmin julkaistujen prospektiivisten randomoitu- jen tutkimusten valossa.
Aineisto ja menetelmät
Kirjallisuushaku tehtiin vuonna 2020 käyttäen PubMed, Cochrane ja Scopus -hakuja. Kaikki kirjal- lisuushaut on tehnyt yksi henkilö itsenäisesti (AS). Tutkimukseen sisäänottokriteerit olivat: primaari eturistisidekorjaus, englanninkielinen julkaisu, ih- mispopulaatio, prospektiivinen ja randomoitu tut- kimus, vertailu tuplasiirretekniikan ja yhden siirteen tekniikan välillä, seuranta-aika vähintään 1 vuosi, kaikki siirretyypit, kaikki kiinnitysmenetelmät, yh- deksästä keskeisestä ja tähän analyysiin valitusta tu- losmuuttujasta vähintään yksi raportoitu.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 117


Valitut yhdeksän tulosmuuttujat olivat: KT 1000/2000 arvio etu-takasuuntaisesta stabiliteetista, IKDC subjektiivinen pisteytys, Lysholmin pisteytys, Tegnerin pisteytys, pivot shift-testi kiertostabiliteetin arvioimiseksi, IKDC objektiivinen arvio, Lachmanin testi etu-takasuuntaisen stabiliteetin arvioimiseksi, siirteen pettäminen, polven artroosin arvioiminen.
Poissulkukriteerit olivat: keskeneräiset tutki- mukset, ei prospektiivinen randomoitu tutkimus, ei vertailua tuplasiirteen ja yhden siirteen tekniikan välillä, koko teksti ei saatavilla, tuloksissa ei rapor- toitu valittuja tulosmuuttujia, allograftia käytetty siirteenä, nivelen ulkopuolista tenodeesia käytetty. Statistiikassa käytimme statistikkoa (HH) apuna analyyseissä (4).
Tulokset
Kirjallisuushaussa löytyi kaikkiaan 670 aiheeseen liittyvää tutkimusta. Näistä PubMedissa oli 194, Cochranessa 260 ja Scopuksessa 216. Kun eri ha- kukanavien päällekkäiset tutkimukset poistettiin, jäi jäljelle 328 tutkimusta, jotka läpikäytiin manuaa- lisesti. Näistä 283 poissuljettiin poissulkukritee- rien mukaisesti. Lisäksi poissuljettiin 5 tutkimusta, koska niissä oli sama potilasmateriaali kuin aiemmin julkaistussa artikkelissa. Meta-analyysia varten jäi lopulta 40 prospektiivista randomoitua tutkimusta. Ne on julkaistu vuosina 2004–2018. Lyhin seuran- ta-aika näissä julkaistuissa tutkimuksissa oli 1 vuosi ja pisin 10 vuotta.
Meta-analyysissä tilastollisesti merkitseväs- ti parempi tulos saatiin tuplasiirretekniikassa etu-takasuuntaisessa stabiliteetissa arvioituna KT 1000/2000-stabiliteettimittarilla (p<0.01), IKDC subjektiivisessa pisteytyksessä (p<0.05), Lysholmin pisteytyksessä (p=0.02), pivot shift-testissä (p<0.01) ja IKDC objektiivisessa pisteytyksessä (p=0.02).
Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa Tegnerin pisteytyksessä, Lachmanin testissä, siirteen pettämisessä eikä polven artroosissa.
Pohdinta
Tärkein löydös tämän 40 prospektiivisen rando- moidun tutkimuksen meta-analyysin perusteella oli se, että tuplasiirretekniikalla saadaan merkitseväs- ti parempi stabiliteetti polveen kuin yhden siirteen tekniikalla. Sekä etu-takasuuntainen stabiliteetti
että kiertostabiliteetti olivat parempia tuplasiirre- tekniikassa. Myös subjektiiviset tulokset arvioituina erilaisilla polven pisteytysjärjestelmillä olivat mer- kitsevästi paremmat tuplasiirretekniikalla leikatuilla potilailla kuin yhden siirteen tekniikalla leikatuilla. Siirteen pettämisessä tai polven artroosin kehitty- misessä ei kuitenkaan näyttänyt olevan merkitsevää eroa ryhmien välillä (4).
Samankaltaisia tuloksia on esitetty aiemmin- kin useissa meta-analyyseissä ja katsausartikkeleissa (5–7). Tulos ei sinällään yllätä, koska tuplasiirretek- niikka on anatomisempi tekniikka eturistisidekor- jaukseen kuin yhden siirteen tekniikka. Se imitoi paremmin alkuperäistä eturistisidettä kuin yhden siirteen tekniikka. Täytyy kuitenkin muistaa, että tuplasiirretekniikka on toki teknisesti haastavampi tehdä ja vaatii sekä jännesiirteiltä että polven koolta minimivaatimukset ollakseen toteutettavissa. Tup- lasiirretekniikka voi johtaa katastrofaalisiin tulok- siin väärin tehtynä. Uusintaleikkaus tuplasiirreleik- kauksen jälkeen saattaa olla haastava. Siinä voidaan joutua tekemään kahden vaiheen toimenpide, joskin se on mahdollista tehdä myös yhdellä kertaa alusta loppuunhyvintuloksin(8).Teknisenhaastavuuden takia tuplasiirretekniikan käyttöä suositellaan vain kokeneille eturistisidekirurgeille. Se ei ole hyvä tek- niikka aloittelijan käsiin.
Tämänkaltaisissa meta-analyyseissä on toki aina myös virhemahdollisuuksia. Analyysiin sisälletyissä tutkimuksissa eturistisidekorjauksissa on käytetty eri- laisia siirteitä ja erilaisia kiinnitysmenetelmiä. Leikka- ustekniikatjakuntoutusprotokollatsaattavatvaihdel- lamyös.Lisäksijälkitutkimustenteossasaattaaolla subjektiivisia eroja, varsinkin pivot shift-testiä tehdes- säsaattaaollasuuriavaihtelujasitätehdessäjatulok- sia tulkitessa. Monissa tutkimuksissa oli myös useita jälkitutkimuksen tekijöitä, joten tuloksissa saattaa olla eroja eri tutkijoiden välillä. On muistettava, että me- ta-analyysi voi olla ainoastaan yhtä hyvä kuin siihen sisälletytalkuperäisettutkimukset.
Yhteenvetona voidaan todeta, että yleisesti ottaen tuplasiirretekniikalla tehdyllä eturistisidere- konstruktiolla saadaan aikaiseksi parempi polven stabiliteetti ja paremmat subjektiiviset tulokset kuin yhden siirteen tekniikalla.
118 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


Viitteet
1. Girgis FG, Marshall JL, Monajem A: The cruciate ligaments of the knee joint. Anatomical, functional and experimental analysis. Clin Orthop Relat Res 1975;106:216- 231.
2. Yagi M, Wong EK, Kanamori A, Debski RE, Fu FH, Woo SL: Biomechanical analysis of an anatomic anterior cruciate ligament reconstruction. Am J Sports Med 2002;30:660-666.
3. Järvelä T: Double-bundle versus single-bundle anterior cruciate ligament reconstruction: a prospective, randomize clinical study. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc 2007;15:500-507.
4. Seppänen A, Suomalainen P, Huhtala H, Mäenpää H, Kiekara T, Järvelä T: Double bundle ACL reconstruction leads to better restoration of knee laxity and subjective outcomes than single bundle ACL reconstruction. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc 2022;30:1795-1808.
5. Desai N, Björnssön H, Musahl V, Bhandari M, Petzold
M, Fu FH: Anatomic single- versus double-bundle ACL reconstruction: a meta-analysis. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc 2014;22:1009-1023.
6. Kongtharvonskul J, Attia J, Thamakaison S, Kijkuna- sathian C, Woratanarat P, Thakkinstian A: Clinical outcomes of double- vs single-bundle anterior cruciate ligament reconstruction: asystematic review of randomized control trials. Scand J Med Sci Sports 2013;23:1-14.
7. Järvelä T, Nurmi JT, Järvelä S: Anatomic double-bundle anterior cruciate ligament reconstruction using soft tissue interference screw fixation. An Joint 2018;3:86.
8. Järvelä T, Musahl V: Editorial. Revising a double-bundle anterior cruciate ligament: one- or two-stage procedure. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc 2022;30:1855-1857.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 119


Polven nivelrikon esiintyvyys eturistisidevamman jälkeen yli kymmenen vuoden seurannassa: systemaattinen katsaus ja metaregressioanalyysi
Rasmus Liukkonen, Matias Vaajala, Ville Mattila, Aleksi Reito
Tampereen yliopisto, Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampere
Anterior cruciate ligament (ACL) injuries represent over 50% of the major knee injuries. ACL injuries are associated to high risk of post-traumatic osteoarthritis (PTOA), whether treated operatively or not. The aim of this study was to report the pooled prevalence of PTOA, and to examine, whether the risk of developing PTOA after ACL injury has decreased within previous decades. The PubMed and Web of Science databases were searched from 1st January 1980 to May 11th, 2022. Patient series, observational studies and clinical trials reporting the prevalence of radiologically confirmed PTOA after ACL injury with at least 10-year follow-up. Logit transformation was used to calculate the overall proportions. Metaregression analysis was used to assess whether revision rates decreased as a function of the year of operation. The pooled prevalence of PTOA was 37.9% (95% confidence interval [CI] 32.1 to 44%) for operatively treated ACL injuries with the median of 14.6-year (range 10 to 34) follow-up. For non-operatively treated ACL injuries, the prevalence was 40.5% (95% CI 28.9 to 53.3%) with the median of 15-year (range 10 to 34) follow-up. The association between the year of operation and prevalence of PTOA was weak and imprecise, and not related to the choice of treatment (operative (β = -0.0379, 95% CI -0.0761 to 0.0003) and non-operative (β = -0.0112, 95% CI -0.1011 to 0.0788). ACL injury comes with a high risk of developing the PTOA. Despite rigorous research and advanced surgical techniques, the prevalence of PTOA has decreased only slightly or not at all. Therefore, further research to prevent the development of PTOA after ACL injury is warranted.
Johdanto
Polven eturistisiteen (ACL) vammat ovat yleisiä polven alueen vammoja, ja esimerkiksi pelkästään Yhdysvalloissa niiden vuotuinen ilmaantuvuus on yli 120 000 vammaa (1). Eturistisidevammoja hoi- detaan joko operatiivisesti tai nonoperatiivisesti fysioterapialla, sekä näiden kahden yhdistelmällä (2). Lyhyen aikavälin ennuste on erinomainen, ja suurin osa potilaista pystyykin palaamaan vammaa
edeltäneelle aktiivisuustasolle (3).
Vaikka lyhyen aikavälin tulokset ovat erinomai-
sia, on eturistisidevammat yhdistetty korkeaan riskiin posttraumaattisen artroosin kehittymisel- le hoitotavasta riippumatta (4). On arvioitu, että eturistisidevamma vanhentaakin polvea huomatta- vasti (5), ja koska suurin osa vammoista tapahtuu nuorille potilaille (6), kehittyy myös huomattavalle osalle potilaista posttraumaattinen artroosi (5,7).
Vaikka eturistisidevammoja on tutkittu erit-
120 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


täin laajasti, on tämän massiivisesti lisääntyneen tut- kimusmäärän kliininen hyöty kyseenalaistettu (8). Lääketieteellisen tutkimuksen tulisi yksittäisen poti- laan näkökulmasta parantaa ennustetta. Koska postt- raumaattinen artroosi on sekä yksittäisen potilaan että yhteiskunnallekoituvienkustannustenkannaltamer- kittävä asia, on tarpeellista tarkastella, miten aiempi valtava eturistisidevammoihin liittyneiden tutkimus- ten määrä on vaikuttanut posttraumaattisen artroosin kehittymiseen eturistisidevamman jälkeen.
Tavoitteenamme oli esittää posttraumaattisen artroosin yhdistetty esiintyvyys eturistisidevamman jälkeen, sekä tutkia, onko posttraumaattisen artroo- sin esiintyvyys pienentynyt viimeisten vuosikym- menten aikana?
Aineisto ja menetelmät
Kirjallisuushaussa PubMed ja Web Of Science-tie- tokannoista haettiin kaikki ajanjaksolla 1.1.1980– 11.4.2022 julkaistut artikkelit. Hakualgoritmi oli seuraava: ((anterior cruciate ligament OR acl OR ligamentum cruciatum anterius) AND (reconstruc- tion OR repair OR surgery OR operation OR re- constructions OR reconstructive OR non-surgery OR exercise OR rehabilitation OR non-operative) AND (osteoarthritis OR follow-up OR long-term)). Kirjallisuuskatsaus tehtiin PRISMA 2020 tarkistus- listan mukaisesti eikä haussa käytetty suodattimia. Hakustrategia on rekisteröity ja nähtävissä kokonai- suudessaan PROSPEROssa (CRD42022331656).
Kirjallisuushaun jälkeen tutkimus sisällytettiin seuraavan vaiheeseen, mikäli kaikki seuraavista si- säänottokriteereistä täyttyivät: 1) tutkimuksen pai- nopiste oli eturistisidevamma, 2) seuranta-aika oli vähintään 10 vuotta, 3) potilaiden keski-ikä oli vä- hintään 18-vuotta ja 4) posttraumaattisena artroosin esiintyvyys oli raportoitu. Koko tekstin lukemisen jälkeen tutkimus suljettiin pois, jos yksikin seu- raavista kriteereistä täyttyi: 1) ei primaarinen ACL vamma (esim. revisio), 2) nivelrikkoa ei oltu varmis- tettu/raportoitu radiologisesti tai 3) artikkeli ei ollut englanninkielinen. Mikäli saman potilaskohortin tuloksia oli raportoitu useammassa tutkimuksessa, sisällytimme analyyseihin tutkimuksen, jonka seu- ranta-aika oli pisin.
Artikkeleista keräsimme otsikon, kirjoittajat, julkaisuvuoden sekä tiedon tutkimusasetelmasta (RCT/prospektiivinen/retrospektiivinen). Lisäksi
keräsimme ensimmäisen sekä viimeisen korjaus- leikkauksen leikkausvuoden, seuranta-ajan keston, potilaiden keski-iän sekä korjausleikkausten luku- määrän. Lopputulosta kuvaavana muuttujana kerä- simme radiologisesti varmennettujen nivelrikkojen lukumäärää viimeisimmässä seurannassa. Nivelri- kon esiintyvyys kerättiin nivelaitiokohtaisesti (late- raalinen, mediaalinen, patellofemoraalinen) mikäli tämä oli mahdollista. Mikäli jaottelua ei ollut saa- tavilla, kerättiin vain nivelrikkoisten polvien koko- naislukumäärä.
Ensisijainen tulosmuuttuja analyysissämme oli radiologisesti varmennettujen nivelrikkojen suhteel- linen osuus primaarileikkauksista. Tämä laskettiin jakamalla nivelrikkojen määrä korjausleikkauksien määrällä. Korjausleikkauksen leikkausvuosi arvioitiin ensimmäisen ja viimeisen raportoidun leikkausvuo- den keskiarvoksi. Mikäli tieto hoitotavasta oli rapor- toitu (operatiivinen tai nonoperatiivinen), kerättiin kaikki edellä mainitut tiedot myös eritellysti. Nivel- rikko määriteltiin, mikäli Kellgren & Lawrence luoki- tus ≥2, International Knee Documentation Commit- tee (IKDC) ≥C, Fairbank ≥2 tai Ahlbäck ≥1. Muiden luokittelujen kohdalla (esimerkiksi OARSI) käytim- me alkuperäisen kirjoittajan määritelmää.
Kaikki tutkimukset analysoitiin samanaikaises- ti sekä ryhmiteltynä operatiivisesti hoidettuihin ja nonoperatiivisesti hoidettuihin. Nivelrikkojen suh- teelliset esiintyvyydet määritettiin erikseen jokaiselle tutkimukselle ja yhdistetyt esiintyvyydet raportoitiin ryhmittäin 95 % luottamusvälejä (LV) hyödyntäen. Meta-analyyseissä hyödynsimme logistista regressio- ta. Heterogeenisyyttä arvioitiin I2-arvoa hyödyntäen. Satunnaisten vaikutusten mallia käytettiin, mikäli I2-arvo oli yli 25%. Metaregressioanalyysin avulla selvitimme, kuinka leikkausvuoden muutos on vai- kuttanut nivelrikon esiintyvyyteen. Regressiomal- lin muut vakioidut muuttujat olivat seuranta-ajan pituus sekä potilaiden keski-ikä primaarileikkaukses- sa. Kaikki analyysit suoritettiin ohjelmointikieli R:n meta-paketilla (version 4.1.2; R Foundation for Sta- tistical Computing, Vienna, Austria).
Tulokset
Kirjallisuushaun tuloksena yhteensä 11 818 artik- kelia vastasi hakualgoritmia. Sisäänottokriteerien läpikäynnin sekä artikkelien luvun jälkeen 87 ar- tikkelia jäi jäljelle, sisältäen yhteensä 8 541 eturisti-
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 121


sidevammaa. Yhteensä 83:ssa tutkimuksessa (9–91) 7 771 vammaa hoidettiin operatiivisesti, ja yhteensä 15 tutkimuksessa (27,42,43,47,49,50,52,57,72,77 ,79,81,83,92,93) 594 vammaa hoidettiin nonope- ratiivisesti. Aikaisin tutkimus oli julkaistu vuonna 1983 ja sisälsi vammoja vuodesta 1963 alkaen (48). Viimeisimmät tutkimukset olivat vuodelta 2022 (46,85,89).
Posttraumaattisen artroosin yhdistetty esiinty- vyys koko tutkimuskohortille oli 38.4% (95% LV 32.9–44.2%; Tutkimusten lukumäärä = 87; I2 = 92%, 95% LV 90.7–93.1%) 14.6 vuoden mediaa- niseurannalla (vaihteluväli 10–34). Esiintyvyys oli suurinta mediaalisessa nivelaitiossa. Operatiivisesti ja nonoperatiivisten hoidettujen vammojen jälkei- nen nivelrikon esiintyvyys oli likimain yhtä suuri. (Taulukko 1)
Vammavuoden vaikutus posttraumaattisen art- roosin esiintyvyyteen oli laskeva; kuitenkin, tulok- set olivat epätarkkoja ja luottamusvälit sisälsivät nollavaikutuksen (β = -0.0229, 95% LV -0.0691– 0.0142). Kun analyysit jaoteltiin operatiivisesti ja nonoperatiivisesti hoidettuihin, oli vuoden vaiku- tus edelleen laskeva mutta heikko (operatiivinen β = -0.0379, 95% LV -0.0761–0.0003; nonopera- tiivinen β = -0.0112, 95% LV -0.1011–0.0788). Pidempi seuranta-aika lisäsi nivelrikon esiintyvyyt- tä, ja tämä muutos oli suurempi nonoperatiivisesti hoidetuilla kuin operatiivisesti hoidetuilla eturistisi- devammoilla. (Taulukko 2)
Pohdinta
Tavoitteenamme oli selvittää posttraumaattisen art- roosin esiintyvyys eturistisidevamman jälkeen ja tar- kastella onko se pienentynyt viimeisten vuosikym- menten aikana lisääntyneen tutkimustiedon myötä. Systemaattiseen katsaukseen pohjautuvan meta-ana- lyysin perusteella eturistisidevamman jälkeisen posttraumaattisen artroosin yhdistetty esiintyvyys on 38.4% (95% LV 32.9–44.2%) 14.6 vuoden me- diaaniseuranta-ajalla, mikä alleviivaa sitä, että eturis- tisidevamma on merkittävästi yhteydessä nivelrikon kehittymiseen. Metaregressioanalyysiin pohjautuen selvitimme myös, että posttraumaattisen artroosin esiintyvyys eturistisidevamman jälkeen on laskenut vain hieman, jos ollenkaan, viimeisten vuosikym- menten aikana; tuloksemme olivat kuitenkin epä- tarkkoja (β = -0.0379, 95% CI -0.0761–0.0003).
Aiemmat meta-analyysit ovat raportoineet noin 20% esiintyvyyttä posttraumaattiselle artroosille 10 vuoden seurannassa ja noin 52% esiintyvyyttä 20 vuoden seurannassa (7). Tutkimuksessamme yh- distetty esiintyvyys oli 38.4% 14.6 vuoden mediaa- niseuranta-ajan jälkeen, mikä on linjassa aiemmin julkaistujen tulosten kanssa. Aiemmin posttrau- maattisen artroosin riski on raportoitu olevan kor- keampi nonoperatiivisesti hoidettujen vammojen jälkeen verrattuna operatiivisesti hoidettuihin vam- moihin (94). Havaitsimme kuitenkin, että artroosin esiintyvyys on likimain yhtä suuri operatiivisesti sekä nonoperatiivisesti hoidetuilla vammoilla. Lisäksi ha- vaitsimme, että mediaalinen tibiofemoraalinen art- roosi oli erityisen yleistä operatiivisesti hoidetuil- la eturistisidevammoilla. Ottaen huomioon, että aiempi eturistisidevammojen kirurgiseen hoitoon liittyvä tutkimus on keskittynyt kehittämään vä- hemmän invasiivisiä leikkaustekniikoita, voidaan mediaalisen artroosin suurta osuutta ilman laskevaa trendiä pitää yllättävänä havaintona.
Metaregressioanalyysin perusteella posttrau- maattisen artroosin esiintyvyys ei ole laskenut niin merkittävästi, kuin voisi olla aiheellista olettaa li- sääntyneen tutkimustiedon myötä. Aikaisemmat tutkimukset eivät ole tarkastelleen nivelrikon esiin- tyvyyden kehittymistä, mutta kuten tutkimuk- semme havainnollisti, on posttraumaattisen art- roosin kehittymisen riski suuri ja tällä hetkellä sen ehkäisyyn ei välttämättä ole tarpeeksi tehokkai- ta keinoja. Kun otamme huomioon tutkimuksen määrän, mitä eturistisidevammojen hoidosta on jul- kaistu, voidaan löydöstämme pitää yllättävänä, jopa huolestuttavana.
Verrattaessa posttraumaattista artroosia idiopaat- tiseen artroosiin on taudin luonne täysin erilainen. Suurimassa osassa tapauksista posttraumaattiselle art- roosille pystytään osoittamaan selvä alkamisajankoh- ta,esimerkiksieturistisidevamma,kuntaasidiopaatti- selle artroosille tietyn alkamisajankohdan esittäminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. On arvioitu, että postt- raumaattinen artroosi vastaa noin 12% kaikista nivel- rikkotapauksista, minkä myötä se muodostaakin mer- kittävän taakan koko terveydenhuoltojärjestelmälle (95). Huomasimme myös, että posttraumaattisen art- roosin esiintyvyys lisääntyy seuranta-ajan kasvaessa, mikä vahvistaa oletuksen, että sillä on selvä alkuajan- kohta ja sen kehitys voidaan kuvata palautumattoma- na prosessina. Lisäksi, koska nivelrikon äärimmäinen
122 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


Kaikki hoitotavat
Yhteensä Tibiofemoral Mediaali TF Lateraali TF Patellofemoral
Esiintyvyys (95% LV)
38.4% (32.9–44.2%) 31.5% (19.6–46.3%) 22.8% (15.6–31.9%) 11.8% (7.7–17.6%) 13.1% (8.5–19.8%)
Seuranta-aika, mediaani (vaihteluväli)
14.6 (10–34) 15.7 (10.5–34) 13 (10–31) 13 (10–31) 14 (10–34)
14.6 (10–34) 13.9 (10.5–34) 13 (10–31) 13 (10–31) 12.6 (10–34)
15 (10–34) 23 (12–34)
Tutkimuksia/Potilaita
87/8541 7/656 23/2638 23/2638 28/3222
83/7771 6/473 22/2579 22/2579 24/2862
15/594 2/115
I2
92% 91.6% 93.2% 90.5% 94.1%
91.8% 81.9% 93.2% 90.9% 94.8%
86% 0%
-
- 61.4%
Operatiivisesti hoidetut
Yhteensä Tibiofemoral Mediaali TF Lateraali TF Patellofemoral
37.9% (32.1–44%) 34.1% (23.4–46.7%) 21.9% (14.8–31%) 11.4% (7.3–17.4%) 14.2% (8.8–22.1%)
Nonoperatiivisesti hoidetut
Yhteensä Tibiofemoral Mediaali TF Lateraali TF Patellofemoral
40.5% (28.9–53.3%) 44.4% (35.6–53.5%) -
-
12.8% (4.1–33.7%)
-0
-0 23 (12–34) 2/115
hoitomuoto on tekonivelleikkaus, ja posttraumaatti- nen artroosi käsittää merkittävän osan kaikista nivel- rikkotapauksista, lisää se merkittävästi kustannuksia tekonivelleikkausten tarpeen muodossa (95). Koska myös eturistisidevammojen ilmaantuvuuden on ra- portoitu olevan nousussa (96), voidaan tuloksiimme pohjautuen myös olettaa, että myös posttraumaatti- sesta artroosista johtuva tekonivelleikkausten tarve tulee kasvamaan tulevaisuudessa, lisäten entisestään siihen liittyviä kustannuksia.
Tuloksemme eivät kerro onko operatiivinen vai nonoperatiivinen hoito parempi eturistisidevam-
man hoitoon. Sen sijaan, tuloksemme alleviivaavat sitä, että vaikka saatavilla oleva tutkimustieto eturis- tisidevammoista ja niiden kirurgisesta hoidosta on lisääntynyt massiivisesti, ei tämän tiedon kliininen vaikuttavuus välttämättä heijastu yksittäisen poti- laan ennusteeseen jokaisella osa-alueella. Voimmekin kysyä, että kuinka paljon tarvitsemme lisää tutkimus- tietoa eturistisidevammojen hoidosta? Lisätutkimuk- set ovat lähes aina perusteltuja, mutta tutkimustiedon määrän sijaan meidän tulisi keskittyä tutkimukseen laatuun sekä vaikuttavuuteen, mitä tutkimuksesta on potentiaalista saavuttaa.
Taulukko 1. Yhdistetyt posttraumaattisen nivelrikon esiintyvyydet eturistisidevamman jälkeen. LV = Taulukko 1. Yhdistetyt posttraumaattisen nivelrikon esiintyvyydet eturistisidevamman jälkeen. LV = luottamusväli,
luottamusväli, TF = tibiofemoraali, SE = standard error.
TF = tibiofemoraali, SE = standard error.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45 2 • 2022 SOT 123


Yhteensä
Tibiofemoral
V ammavuosi Seuranta-aika Potilaan ikä
V ammavuosi Seuranta-aika Potilaan ikä
V ammavuosi Seuranta-aika Potilaan ikä
Patellofemoral
V ammavuosi Seuranta-aika Potilaan ikä Operatiivisesti hoidetut V ammavuosi Seuranta-aika Potilaan ikä
Nonoperatiivisesti hoidetut
Mediaali TF
Lateraali TF
V ammavuosi Seuranta-aika Potilaan ikä
-0.0229 0.0669 -0.0075
0.0468 0.0762 -0.0880
0.0720 0.0710 -0.1003
0.0207 -0.0291 -0.1354
0.0471 0.0869 0.0009
-0.0379 0.0605 0.0240
-0.0691–0.0142 0.0102–0.1236 -0.0698–0.0548
-0.0033–0.0969 0.0373–0.1152 -0.1364– -0.0397
-0.0113–0.1553 -0.0464–0.1884 -0.2583–0.0577
-0.0670–0.1085 -0.1525–0.0944 -0.3040–0.0332
-0.0500–0.1442 -0.0161–0.1899 -0.1128–0.1147
-0.0761–0.0003 0.0052–0.1158 -0.0321–0.0801
-0.1011–0.0788 0.0240–0.1475 -0.0046–0.0759
0.0190 0.0289 0.0318
0.0255 0.0199 0.0247
0.0425 0.0599 0.0806
0.0448 0.0630 0.0860
0.0495 0.0526 0.0580
0.0195 0.0282 0.0286
0.0459 0.0315 0.0205
β
95% LV
SE
-0.0112 Potilaan ikä 0.0356
V ammavuosi
Seuranta-aika 0.0858
Taulukko 2. Metaregressioanalyysi koko tutkimuskohortille sekä eriteltynä operatiivisesti ja
Taulukko 2. Metaregressioanalyysi koko tutkimuskohortille sekä eriteltynä operatiivisesti ja nonoperatiivisesti
nonoperatiivisesti hoidettuihin. LV = luottamusväli, TF = tibiofemoraali, SE = standard error.
hoidettuihin. LV = luottamusväli, TF = tibiofemoraali, SE = standard error.
124 SOT 2 • 2022 Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


Viitteet:
1. Kaeding CC, Léger-St-Jean B, Magnussen RA. Epidemi- ology and Diagnosis of Anterior Cruciate Ligament Injuries. Clin Sports Med. 2017;36:1–8.
2. Diermeier T, Rothrauff BB, Engebretsen L, Lynch AD, Ayeni OR, Paterno MV, ym. Treatment after anterior cruciate ligament injury: Panther Symposium ACL Treatment Consensus Group. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2020;28:2390–2402.
3. Lai CCH, Ardern CL, Feller JA, Webster KE. Eighty-three per cent of elite athletes return to preinjury sport after anterior cruciate ligament reconstruction: a systematic review with meta-analysis of return to sport rates, graft rupture rates and performance outcomes. Br J Sports Med. 2018;52:128–138.
4. Delincé P, Ghafil D. Anterior cruciate ligament tears: conservative or surgical treatment? A critical review of the literature. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2012;20:48– 61.
5. Friel NA, Chu CR. The Role of ACL Injury in the Development of Posttraumatic Knee Osteoarthritis. Clin Sports Med. 2013;32:1–12.
6. Sanders TL, Maradit Kremers H, Bryan AJ, Larson DR, Dahm DL, Levy BA, ym. Incidence of Anterior Cruciate Ligament Tears and Reconstruction: A 21-Year Popula- tion-Based Study. Am J Sports Med. 2016;44:1502–1507.
7. Cinque ME, Dornan GJ, Chahla J, Moatshe G, LaPrade RF. High Rates of Osteoarthritis Develop After Anterior Cruciate Ligament Surgery: An Analysis of 4108 Patients. Am J Sports Med. 2018;46:2011–2019.
8. Liukkonen RJ, Ponkilainen VT, Reito A. Revision Rates After Primary ACL Reconstruction Performed Between 1969 and 2018: A Systematic Review and Metaregression Analysis. Orthop J Sports Med. 2022;10:23259671221110190.
9. Ahn JH, Kim JG, Wang JH, Jung CH, Lim HC. Long-term results of anterior cruciate ligament reconstruction using bone-patellar tendon-bone: an analysis of the factors affecting the development of osteoarthritis. Arthrosc. 2012;28:1114–1123.
10. Barenius B, Ponzer S, Shalabi A, Bujak R, Norlén L, Eriksson K. Increased risk of osteoarthritis after anterior cruciate ligament reconstruction: a 14-year follow-up study of a randomized controlled trial. Am J Sports Med. 2014;42:1049–1057.
11. Björnsson H, Samuelsson K, Sundemo D, Desai N, Sernert N, Rostgård-Christensen L, ym. A Randomized Controlled Trial With Mean 16-Year Follow-up Comparing Hamstring and Patellar Tendon Autografts in Anterior Cruciate Ligament Reconstruction. Am J Sports Med. 2016;44:2304–2313.
12. Bonin N, Ait Si Selmi T, Donell ST, Dejour H, Neyret P. Anterior cruciate reconstruction combined with valgus upper tibial osteotomy: 12 years follow-up. The Knee. 2004;11:431–437.
13. Bourke HE, Gordon DJ, Salmon LJ, Waller A, Linklater J, Pinczewski LA. The outcome at 15 years of endoscopic
anterior cruciate ligament reconstruction using hamstring tendon autograft for ”isolated” anterior cruciate ligament rupture. J Bone Joint Surg Br. 2012;94:630–637.
14. Cantin O, Lustig S, Rongieras F, Saragaglia D, Lefèvre N, Graveleau N, ym. Outcome of cartilage at 12years of follow-up after anterior cruciate ligament reconstruction. Orthop Traumatol Surg Res. 2016;102:857–861.
15. Castoldi M, Magnussen RA, Gunst S, Batailler C, Neyret P, Lustig S, ym. A Randomized Controlled Trial of Bone-Patellar Tendon-Bone Anterior Cruciate Ligament Reconstruction With and Without Lateral Extra-articular Tenodesis: 19-Year Clinical and Radiological Follow-up. Am J Sports Med. 2020;48:1665–1672.
16. Chen T, Zhang P, Chen J, Hua Y, Chen S. Long-Term Outcomes of Anterior Cruciate Ligament Reconstruction Using Either Synthetics With Remnant Preservation or Hamstring Autografts: A 10-Year Longitudinal Study. Am J Sports Med. 2017;45:2739–2750.
17. Cohen M, Amaro JT, Ejnisman B, Carvalho RT, Nakano KK, Peccin MS, ym. Anterior cruciate ligament reconstruc- tion after 10 to 15 years: association between meniscecto- my and osteoarthrosis. Arthrosc. 2007;23:629–634.
18. Costa-Paz M, Garcia-Mansilla I, Marciano S, Ayerza MA, Muscolo DL. Knee-related quality of life, functional results and osteoarthritis at a minimum of 20 years’ follow-up after anterior cruciate ligament reconstruction. The Knee. 2019;26:666–672.
19. Culvenor AG, Øiestad BE, Holm I, Gunderson RB, Crossley KM, Risberg MA. Anterior knee pain following anterior cruciate ligament reconstruction does not increase the risk of patellofemoral osteoarthritis at 15- and 20-year follow-ups. Osteoarthritis Cartilage. 2017;25:30–33.
20. Curado J, Hulet C, Hardy P, Jenny JY, Rousseau R, Lucet A, ym. Very long-term osteoarthritis rate after anterior cruciate ligament reconstruction: 182 cases with 22-year’ follow-up. Orthop Traumatol Surg Res. 2020;106:459–463.
21. Drogset JO, Grøntvedt T, Robak OR, Mølster A, Viset AT, Engebretsen L. A sixteen-year follow-up of three operative techniques for the treatment of acute ruptures of the anterior cruciate ligament. J Bone Joint Surg Am. 2006;88:944–952.
22. Elveos MM, Drogset JO, Engebretsen L, Brønn R, Lundemo TO, Gifstad T. Anterior Cruciate Ligament Recon- struction Using a Bone-Patellar Tendon-Bone Graft With and Without a Ligament Augmentation Device: A 25-Year Follow-up of a Prospective Randomized Controlled Trial. Orthop J Sports Med. 2018;6:2325967118808778.
23. Ettinger M, Etter F, Calliess T, Bohnsack M, Becher C. Long term results of bone-patella-tendon-bone ACL recon- struction. J Orthop. 2017;14:91–94.
24. MOON Group, Everhart JS, Jones MH, Yalcin S, Reinke EK, Huston LJ, ym. The Clinical Radiographic Incidence of Posttraumatic Osteoarthritis 10 Years After Anterior Cruciate Ligament Reconstruction: Data From the MOON Nested Cohort. Am J Sports Med. 2021;49:1251–1261.
25. Felmet G. Implant-free press-fit fixation for bone-patel- lar tendon-bone ACL reconstruction: 10-year results. Arch
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 125


Orthop Trauma Surg. 2010;130:985–992.
26. Ferretti A, Monaco E, Ponzo A, Basiglini L, Iorio R, Caperna L, ym. Combined Intra-articular and Extra-articular Reconstruction in Anterior Cruciate Ligament-Deficient Knee: 25 Years Later. Arthrosc. 2016;32:2039–2047.
27. Fink C, Hoser C, Hackl W, Navarro RA, Benedetto KP. Long-term outcome of operative or nonoperative treatment of anterior cruciate ligament rupture--is sports activity a determining variable? Int J Sports Med. 2001;22:304–309.
28. Gerhard P, Bolt R, Dück K, Mayer R, Friederich NF, Hirschmann MT. Long-term results of arthroscopical-
ly assisted anatomical single-bundle anterior cruciate ligament reconstruction using patellar tendon autograft: are there any predictors for the development of osteoarthri- tis? Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2013;21:957–964.
29. Hagemans FJA, Jonkers FJ, van Dam MJJ, von Gerhardt AL, van der List JP. Clinical and Radiographic Outcomes
of Anterior Cruciate Ligament Reconstruction With Hamstring Tendon Graft and Femoral Cortical Button Fixation at Minimum 20-Year Follow-up. Am J Sports Med. 2020;48:2962–2969.
30. Hamrin Senorski E, Sundemo D, Svantesson E, Sernert N, Kartus JT, Karlsson J, ym. Preoperative and Intraoperative Predictors of Long-Term Acceptable Knee Function and Osteoarthritis After Anterior Cruciate Ligament Reconstruc- tion: An Analysis Based on 2 Randomized Controlled Trials. Arthrosc. 2019;35:489–499.
31. Hart AJ, Buscombe J, Malone A, Dowd GSE. Assessment of osteoarthritis after reconstruction of the anterior cruciate ligament: a study using single-photon emission computed tomography at ten years. J Bone Joint Surg Br. 2005;87:1483–1487.
32. Hertel P, Behrend H, Cierpinski T, Musahl V, Widjaja
G. ACL reconstruction using bone-patellar tendon-bone press-fit fixation: 10-year clinical results. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2005;13:248–255.
33. Hoffelner T, Resch H, Moroder P, Atzwanger J, Wiplinger M, Hitzl W, ym. No increased occurrence of osteoarthritis after anterior cruciate ligament reconstruction after isolated anterior cruciate ligament injury in athletes. Arthrosc. 2012;28:517–525.
34. Holm I, Oiestad BE, Risberg MA, Gunderson R, Aune AK. No differences in prevalence of osteoarthritis or function after open versus endoscopic technique for anterior cruciate ligament reconstruction: 12-year follow-up
report of a randomized controlled trial. Am J Sports Med. 2012;40:2492–2498.
35. Hui C, Salmon LJ, Kok A, Maeno S, Linklater J, Pinczewski LA. Fifteen-year outcome of endoscopic anterior cruciate ligament reconstruction with patellar tendon autograft for ”isolated” anterior cruciate ligament tear. Am J Sports Med. 2011;39:89–98.
36. Identeg F, Senorski EH, Svantesson E, Samuelsson
K, Sernert N, Kartus JT, ym. Poor Associations Between Radiographic Tibiofemoral Osteoarthritis and Pa- tient-Reported Outcomes at 16 Years After Anterior Cruciate Ligament Reconstruction. Orthop J Sports Med. 2020;8:2325967120951174.
37. Inderhaug E, Strand T, Fischer-Bredenbeck C, Solheim E. Long-term results after reconstruction of the ACL with hamstrings autograft and transtibial femoral drilling. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2013;2:2004–2010.
38. Janssen RPA, du Mée AWF, van Valkenburg J, Sala HAGM, Tseng CM. Anterior cruciate ligament reconstruction with 4-strand hamstring autograft and accelerated rehabil- itation: a 10-year prospective study on clinical results, knee osteoarthritis and its predictors. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2013;21:1977–1988.
39. Johnson VL, Roe JP, Salmon LJ, Pinczewski LA, Hunter DJ. Does Age Influence the Risk of Incident Knee Osteoar- thritis After a Traumatic Anterior Cruciate Ligament Injury? Am J Sports Med. 2016;44:2399–2405.
40. Järvelä S, Kiekara T, Suomalainen P, Järvelä T. Dou- ble-Bundle Versus Single-Bundle Anterior Cruciate Ligament Reconstruction: A Prospective Randomized Study With 10-Year Results. Am J Sports Med. 2017;45:2578–2585.
41. Karikis I, Åhlén M, Sernert N, Ejerhed L, Rostgård-Chris- tensen L, Kartus J. The Long-Term Outcome After Early and Late Anterior Cruciate Ligament Reconstruction. Arthrosc. 2018;34:1907–1917.
42. Kessler MA, Behrend H, Henz S, Stutz G, Rukavina A, Kuster MS. Function, osteoarthritis and activity after ACL- rupture: 11 years follow-up results of conservative versus reconstructive treatment. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2008;16:442–448.
43. Kvist J, Filbay S, Andersson C, Ardern CL, Gauffin H. Radiographic and Symptomatic Knee Osteoarthritis 32 to 37 Years After Acute Anterior Cruciate Ligament Rupture. Am J Sports Med. 2020;48:2387–2394.
44. Lebel B, Hulet C, Galaud B, Burdin G, Locker B, Vielpeau C. Arthroscopic reconstruction of the anterior cruciate ligament using bone-patellar tendon-bone autograft: a minimum 10-year follow-up. Am J Sports Med. 2008;36:1275–1282.
45. Lecoq FA, Parienti JJ, Murison J, Ruiz N, Bouacida K, Besse J, ym. Graft Choice and the Incidence of Osteoarthritis After Anterior Cruciate Ligament Reconstruction: A Causal Analysis From a Cohort of 541 Patients. Am J Sports Med. 2018;46:2842–2850.
46. Lindanger L, Strand T, Mølster AO, Solheim E, Fis- cher-Bredenbeck C, Ousdal OT, ym. Predictors of Osteo- arthritis Development at a Median 25 Years After Anterior Cruciate Ligament Reconstruction Using a Patellar Tendon Autograft. Am J Sports Med. 2022;50:1195–1204.
47. Lohmander LS, Ostenberg A, Englund M, Roos H. High prevalence of knee osteoarthritis, pain, and functional limitations in female soccer players twelve years after anterior cruciate ligament injury. Arthritis Rheum. 2004;50:3145–3152.
48. McDaniel WJ, Dameron TB. The untreated anterior cruciate ligament rupture. Clin Orthop. 1983;172:158–163.
49. Meuffels DE, Favejee MM, Vissers MM, Heijboer
MP, Reijman M, Verhaar J a. N. Ten year follow-up study comparing conservative versus operative treatment of anterior cruciate ligament ruptures. A matched-pair analysis of high level athletes. Br J Sports Med. 2009;43:347–351.
126 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


50. Meunier A, Odensten M, Good L. Long-term results after primary repair or non-surgical treatment of anterior cruciate ligament rupture: a randomized study with a 15-year follow-up. Scand J Med Sci Sports. 2007;17:230–237.
51. Meynard P, Pelet H, Angelliaume A, Legallois Y, Lavignac P, De Bartolo R, ym. ACL reconstruction with lateral extra-articular tenodesis using a continuous graft: 10-year outcomes of 50 cases. Orthop Traumatol Surg Res. 2020;106:929–935.
52. Mihelic R, Jurdana H, Jotanovic Z, Madjarevic T, Tudor A. Long-term results of anterior cruciate ligament reconstruc- tion: a comparison with non-operative treatment with a follow-up of 17-20 years. Int Orthop. 2011;35:1093–1097.
53. Moatshe G, Dornan GJ, Ludvigsen T, Løken S,
LaPrade RF, Engebretsen L. High prevalence of knee osteoarthritis at a minimum 10-year follow-up after knee dislocation surgery. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2017;25:3914–3922.
54. Murray AW, Macnicol MF. 10-16 year results of Leeds-Keio anterior cruciate ligament reconstruction. The Knee. 2004;11:9–14.
55. Murray JRD, Lindh AM, Hogan NA, Trezies AJ, Hutchinson JW, Parish E, ym. Does anterior cruciate ligament reconstruction lead to degenerative disease?: Thirteen-year results after bone-patellar tendon-bone autograft. Am J Sports Med. 2012;40:404–413.
56. Nakata K, Shino K, Horibe S, Tanaka Y, Toritsuka Y, Nakamura N, ym. Arthroscopic anterior cruciate ligament reconstruction using fresh-frozen bone plug-free allogeneic tendons: 10-year follow-up. Arthrosc. 2008;24:285–291.
57. Neuman P, Kostogiannis I, Fridén T, Roos H, Dahlberg LE, Englund M. Patellofemoral osteoarthritis 15 years after anterior cruciate ligament injury--a prospective cohort study. Osteoarthritis Cartilage. 2009;17:284–290.
58. Neuman P, Englund M, Kostogiannis I, Fridén T, Roos H, Dahlberg LE. Prevalence of tibiofemoral osteoarthritis 15 years after nonoperative treatment of anterior cruciate ligament injury: a prospective cohort study. Am J Sports Med. 2008;36:1717–1725.
59. Pernin J, Verdonk P, Si Selmi TA, Massin P, Neyret P. Long-term follow-up of 24.5 years after intra-articular anterior cruciate ligament reconstruction with lateral ex- tra-articular augmentation. Am J Sports Med. 2010;38:1094– 1102.
60. Ponzo A, Monaco E, Basiglini L, Iorio R, Caperna L, Drogo P, ym. Long-Term Results of Anterior Cruciate Ligament Reconstruction Using Hamstring Grafts and the Outside-In Technique: A Comparison Between 5- and 15-Year Follow-up. Orthop J Sports Med. 2018;6:2325967118792263.
61. Reid JS, Hanks GA, Kalenak A, Kottmeier S, Aronoff V. The Ellison iliotibial-band transfer for a torn anterior cruciate ligament of the knee. Long-term follow-up. J Bone Joint Surg Am. 1992;74:1392–1402.
62. Risberg MA, Oiestad BE, Gunderson R, Aune AK, Engebretsen L, Culvenor A, ym. Changes in Knee Osteo- arthritis, Symptoms, and Function After Anterior Cruciate Ligament Reconstruction: A 20-Year Prospective Follow-up
Study. Am J Sports Med. 2016;44:1215–1224.
63. Ruffilli A, Buda R, Pagliazzi G, Baldassarri M, Cavallo M, Luciani D, ym. Over-the-Top Anterior Cruciate Ligament Reconstruction Using Single- or Double-Strand Hamstrings Autograft. Orthopedics. 2015;38:e635-643.
64. Sajovic M, Stropnik D, Skaza K. Long-term Comparison of Semitendinosus and Gracilis Tendon Versus Patellar Tendon Autografts for Anterior Cruciate Ligament Recon- struction: A 17-Year Follow-up of a Randomized Controlled Trial. Am J Sports Med. 2018;46:1800–1808.
65. Salmon LJ, Russell VJ, Refshauge K, Kader D, Connolly C, Linklater J, ym. Long-term outcome of endoscopic anterior cruciate ligament reconstruction with patellar tendon autograft: minimum 13-year review. Am J Sports Med. 2006;34:721–732.
66. Schneider A, Gaillard R, Gunst S, Batailler C, Neyret P, Lustig S, ym. Combined ACL reconstruction and opening wedge high tibial osteotomy at 10-year follow-up: excellent laxity control but uncertain return to high level sport. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2020;28:960–968.
67. Seon JK, Song EK, Park SJ. Osteoarthritis after anterior cruciate ligament reconstruction using a patellar tendon autograft. Int Orthop. 2006;30:94–98.
68. Shelbourne KD, Benner RW, Gray T. Results of Anterior Cruciate Ligament Reconstruction With Patellar Tendon Autografts: Objective Factors Associated With the Development of Osteoarthritis at 20 to 33 Years After Surgery. Am J Sports Med. 2017;45:2730–2738.
69. Shelbourne KD, Urch SE, Gray T, Freeman H. Loss of normal knee motion after anterior cruciate ligament recon- struction is associated with radiographic arthritic changes after surgery. Am J Sports Med. 2012;40:108–113.
70. Strand T, Mølster A, Hordvik M, Krukhaug Y. Long-term follow-up after primary repair of the anterior cruciate ligament: clinical and radiological evaluation 15-23 years postoperatively. Arch Orthop Trauma Surg. 2005;125:217– 221.
71. Streich NA, Reichenbacher S, Barié A, Buchner M, Schmitt H. Long-term outcome of anterior cruciate ligament reconstruction with an autologous four-strand semitendi- nosus tendon autograft. Int Orthop. 2013;37:279–284.
72. Streich NA, Zimmermann D, Bode G, Schmitt H. Recon- structive versus non-reconstructive treatment of anterior cruciate ligament insufficiency. A retrospective matched- pair long-term follow-up. Int Orthop. 2011;35:607–613.
73. Struewer J, Ziring E, Frangen TM, Efe T, Meissner S, Buecking B, ym. Clinical outcome and prevalence of oste- oarthritis after isolated anterior cruciate ligament recon- struction using hamstring graft: follow-up after two and ten years. Int Orthop. 2013;37:271–277.
74. Struewer J, Efe T, Frangen TM, Schwarting T, Buecking B, Ruchholtz S, ym. Prevalence and influence of tibial tunnel widening after isolated anterior cruciate ligament recon- struction using patella-bone-tendon-bone-graft: long-term follow-up. Orthop Rev. 2012;4:e21.
75. Sundemo D, Mårtensson J, Hamrin Senorski E, Svantesson E, Kartus J, Sernert N, ym. No correlation
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 127


between femoral tunnel orientation and clinical outcome at long-term follow-up after non-anatomic anterior cruciate ligament reconstruction. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2019;27:3400–3410.
76. Sutherland AG, Cooper K, Alexander LA, Nicol M, Smith FW, Scotland TR. The long-term functional and radiological outcome after open reconstruction of the anterior cruciate ligament. J Bone Joint Surg Br. 2010;92:1096–1099.
77. Swärd P, Fridén T, Boegård T, Kostogiannis I, Neuman P, Roos H. Association between varus alignment and post-traumatic osteoarthritis after anterior cruciate ligament injury. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2013;21:2040–2047.
78. Söderman T, Werner S, Wretling ML, Hänni M, Mikkelsen C, Sundin A, ym. Knee function 30 years after ACL re- construction: a case series of 60 patients. Acta Orthop. 2021;92:716–721.
79. Tengman E, Brax Olofsson L, Nilsson KG, Tegner Y, Lundgren L, Häger CK. Anterior cruciate ligament injury after more than 20 years: I. Physical activity level and knee function. Scand J Med Sci Sports. 2014;24:e491-500.
80. Thompson S, Salmon L, Waller A, Linklater J, Roe J, Pinczewski L. Twenty-year outcomes of a longitudinal prospective evaluation of isolated endoscopic anterior cruciate ligament reconstruction with patellar tendon autografts. Am J Sports Med. 2015;43:2164–2174.
81. Tsoukas D, Fotopoulos V, Basdekis G, Makridis KG. No difference in osteoarthritis after surgical and non-surgical treatment of ACL-injured knees after 10 years. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2016;24:2953–2959.
82. van der Hart CP, van den Bekerom MP, Patt TW. The occurrence of osteoarthritis at a minimum of ten years after reconstruction of the anterior cruciate ligament. J Orthop Surg. 2008;3:24.
83. van Yperen DT, Reijman M, van Es EM, Bierma-Zeinstra SMA, Meuffels DE. Twenty-Year Follow-up Study Comparing Operative Versus Nonoperative Treatment of Anterior Cruciate Ligament Ruptures in High-Level Athletes. Am J Sports Med. 2018;46:1129–1136.
84. Ventura A, Terzaghi C, Legnani C, Borgo E, Albisetti W. Synthetic grafts for anterior cruciate ligament rupture: 19-year outcome study. The Knee. 2010;17:108–113.
85. Viglietta E, Ponzo A, Monaco E, Iorio R, Drogo P, Andreozzi V, ym. ACL Reconstruction Combined With the Arnold-Coker Modification of the MacIntosh Lateral Ex- tra-articular Tenodesis: Long-term Clinical and Radiological Outcomes. Am J Sports Med. 2022;50:404–414.
86. Webster KE, Feller JA, Hartnett N, Leigh WB, Richmond AK. Comparison of Patellar Tendon and Hamstring Tendon Anterior Cruciate Ligament Reconstruction: A 15-Year Follow-up of a Randomized Controlled Trial. Am J Sports Med. 2016;44:83–90.
87. Widuchowski W, Widuchowska M, Koczy B, Dragan S, Czamara A, Tomaszewski W, ym. Femoral press-fit fixation in ACL reconstruction using bone-patellar tendon-bone autograft: results at 15 years follow-up. BMC Musculoskelet Disord. 2012;13:115.
88. Yamaguchi S, Sasho T, Tsuchiya A, Wada Y, Moriya H. Long term results of anterior cruciate ligament recon- struction with iliotibial tract: 6-, 13-, and 24-year longi- tudinal follow-up. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2006;14:1094–1100.
89. Zadehmohammad A, Grillari J, Stevanovic V, Brandl G, Ernstbrunner L, Hoffelner T. Osteoarthritis Progression after ACL Reconstruction Was Significantly Higher Than That
of the Healthy Contralateral Knees: Long-Term Follow Up Study of Mean 16.4 Years. J Clin Med. 2022;11:775.
90. Zaffagnini S, Marcheggiani Muccioli GM, Grassi A, Roberti di Sarsina T, Raggi F, Signorelli C, ym. Over-the-top ACL Reconstruction Plus Extra-articular Lateral Tenodesis With Hamstring Tendon Grafts: Prospective Evaluation With 20-Year Minimum Follow-up. Am J Sports Med. 2017;45:3233–3242.
91. Øiestad BE, Holm I, Risberg MA. Return to pivoting sport after ACL reconstruction: association with osteoarthritis
and knee function at the 15-year follow-up. Br J Sports Med. 2018;52:1199–1204.
92. Segawa H, Omori G, Koga Y. Long-term results of non-operative treatment of anterior cruciate ligament injury. The Knee. 2001;8:5–11.
93. Gföller P, Abermann E, Runer A, Hoser C, Pflüglmayer M, Wierer G, ym. Non-operative treatment of ACL injury is associated with opposing subjective and objective outcomes over 20 years of follow-up. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2019;27:2665–2671.
94. Lien-Iversen T, Morgan DB, Jensen C, Risberg MA, Engebretsen L, Viberg B. Does surgery reduce knee oste- oarthritis, meniscal injury and subsequent complications compared with non-surgery after ACL rupture with at least 10 years follow-up? A systematic review and meta-analysis. Br J Sports Med. 2020;54:592–598.
95. Mason D, Englund M, Watt FE. Prevention of posttrau- matic osteoarthritis at the time of injury: Where are we now, and where are we going? J Orthop Res. 2021;39:1152–1163.
96. Mall NA, Chalmers PN, Moric M, Tanaka MJ, Cole BJ, Bach BR, ym. Incidence and Trends of Anterior Cruciate Ligament Reconstruction in the United States. Am J Sports Med. 2014;42:2363–2370.
128 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


Polven liikelaajuutta rajoittavan ja vapaan liikelaajuuden sallivan polviortoosin vertailu akuutin traumaattisen patellaluksaation konservatiivisessa hoidossa. Randomoitu kontrolloitu tutkimus.
Essi E. Honkonen1,2 LL; Petri J. Sillanpää3, Aleksi Reito1,2,4, Heikki Mäenpää1,2, Ville Mattila2,4 1. TULES-vastuualue, Ortopedia ja traumatologia, Tampereen yliopistollinen sairaala
2. Tampereen yliopisto
3. Pihlajalinna, Tampere
4. Tekonivelsairaala Coxa, Tampere
Traumatic lateral patellar dislocation (LPD) is a common injury in adolescents and young adults. Majority of first-time dislocations can be treated non-op- eratively, but evidence on the most preferable method for the non-operative treatment is scarce. Purpose of this study was to evaluate the efficacy of a patellar stabilizing, motion restricting knee brace vs. neoprene non-stabilizing knee brace in the treatment of first-time traumatic LPD at three years follow-up. Study design was randomized controlled clinical trial. In total, 101 skeletally mature patients with first-time traumatic LPD were enrolled to the study. After exclusion, 79 patients with first-time traumatic LPD were randomized and allocated into two study groups; group A with patellar stabilizing, motion restricted knee brace (hinged to allow knee range of motion between 0-30 degrees) and group B with a neoprene non-hinged knee brace not restricting any knee motion. Both groups received similar physiotherapeutic instructions and were advised to use the brace continuously for four weeks. 64 patients completed the trial. Patellar re-dislocation rate in group A was 11 out of 32 patients (34.4%) and in group B 12 out of 32 patients (37.5%) (p=0.794, RD: -3.1%, 95% CI: -26.6 – 20.3). Patients group A had lower knee ROM than in group B at four weeks (90o vs. 115o, p<0.001) and 3 months follow-up (125o vs 133o, p=0.028). Patients in group A had more quadriceps muscle atrophy than patients in group B at four weeks and three months follow-up (24/32 vs. 16/32, p=0.048). At six months follow-up, patients in group B reported better functional outcome than patients in group A (Kujala score mean difference 4.6, p=0.012), though no difference was found at three years follow-up. The use of a patellar stabilizing, motion restricting knee brace for four weeks after first-time traumatic LPD decreases the re-dislocation rate at three years follow-up by only 3.1%. More importantly, knee immobilization has a harmful effect on knee function, quadriceps muscle atrophy, slower to regain knee ROM, and lower functional outcome in the first six months after injury.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 129


Johdanto
Polvilumpion sijoiltaanmeno on yleinen fyysisesti aktiivisten nuorten ja aikuisten vamma (1). Vam- mamekanismi on tyypillisesti polven valgusvääntö ja kiertyminen painon ollessa vammautuvan raajan päällä. Patellaluksaatiolle altistavia tunnettuja anato- misia riskitekijöitä ovat patella alta, troklean dysp- lasia, reisiluun liiallinen anteversio ja suurentunut TT-TG (tuberositas tibia-troclear groove) -mitta. Taustalla olevat anatomiset riskitekijät yhdessä trau- maattisen patellaluksaation kanssa voivat johtaa pa- tellofemoraaliseen instabiliteettiin ja toistuviin pa- tellaluksaatioihin (2-7).
Traumaattisen patellaluksaation diagnoosi var- mistetaan magneettitutkimuksella (MRI), jossa nähdään mediaalisen patellofemoraalisen ligamen- tin (MPFL) vaurio sekä luuruhje patellan mediaa- lisen nivelpinnan alla ja reisiluun lateraalikondyy- lissa (8,9,10). Eriasteisia rustovaurioita nähdään 71-95 %:lla potilaista (8,10-13). Ajan myötä rus- tovauriot saattavat edetä aiheuttaen potilaalle kipua sekä muita nivelrikon oireita johtaen fyysisen suo- rituskyvyn laskuun (14). Magneettitutkimuksella lisäksi havainnoidaan ja poissuljetaan muut mer- kittävät nivelsidevammat kuten etu- ja takaristisi- teen (ACL, PCL) sekä mediaalisen ja lateraalisen sivusiteen (MCL, LCL) vammat ja kierukkarepeä- mät (1,3,4,6).
Tavanomaisesti ensimmäinen traumaatti- nen patellaluksaatio hoidetaan konservatiivisesti. Uusintaluksaation riski konservatiivisen hoidon jälkeen on raportoitu olevan 20-60 % (15-18). En- simmäisten vamman jälkeisten viikkojen aikana hoitovaihtoehtoina on käytetty joko vapaan polven ojennus-koukistus -liikkeen sallivaa tai rajoittavaa polviortoosia tai jopa kipsihoitoa (16,19-23). Yksi- selitteistä pitkän aikavälin näyttöä ei ole kirurgisen hoidon hyödystä ensimmäisen traumaattisen patel- laluksaation jälkeen (17,18,20,24).
Tämän satunnaistetun tutkimuksen ensisijai- sena tavoitteena on selvittää vähentääkö polven liikealan rajoittaminen ortoosilla hoidon alkuvai- heessa uusintaluksaation ilmaantuvuutta verrattu- na vapaan liikelaajuuden sallivan ortoosin käyt- töön. Toissijaisina tavoitteina oli verrata ryhmiä polven liikealan palautumisen, kivun, reisilihaksen surkastumisen ja toiminnallisten tulosten osalta kolmen vuoden seurannassa.
Aineisto ja menetelmät
Tutkimukselle haettiin ja saatiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan lupa (R05024). Tutkimus on rekisteröity Clinical Trial- siin (NCT01344915 ClinicalTrials.gov identifier).
Inkluusiokriteerit (Kuva1):
· Primaari traumaattinen patellaluksaatio hoidet- tu Tays Acutassa heinäkuun 2012 ja marraskuun 2015 välillä
· Vähintään 15-vuotias potilas, jolla kasvulinjat kiinni
· Magneettitutkimuksessa MPFL-vaurio ja/tai tyy- pilliset luuruhjeet
· Ekskluusiokriteerit
· Aiempia saman polven patellofemoraalisia insta- biliteettioireita
· Magneettitutkimuksessa ACL, PCL, MCL tai LCL -vamma
· Kookas osteokondraalinen rustokappale, joka vaati operatiivisen hoidon
· Toistuvat patellaluksaatiot ensimmäisten viikko- jen aikana
· Potilas ei halua osallistua tutkimukseen
Tutkimukset
· Polven natiiviröntgentutkimus AP- ja sivusuun- nassa sekä patellaprojektio (Acuta-käynnillä)
· 3 Teslan MRI (2 viikon sisään vammasta)
· Diagnoosin varmistus (MPFL-vaurio ja/tai tyy- pilliset luuruhjeet patellan mediaalisen nivelpin- nan alla tai femurin lateraalikondyylissa)
· Merkittävien muiden ligamenttivammojen (ACL, PCL, LCL, MCL) poissulku
· Anatomisten riskitekijöiden määrittely (TT-TG -mitta, TT-PCL (tuberositas tibia-PCL) -mitta, troklean syvyys ja kulma, lateraalinen inkli- naatiokulma sekä patella alta käyttäen Ca- ton-Deschamps -indeksiä ja patellotrokleaarista indeksiä (1-6))
130 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


KuvaK1u.vVau1o.kaVauvoikoa.avio.
Tutkimusryhmät
A) Patellaa tukeva saranaortoosi, jolla rajoitetaan polven liikeala 0-30 asteen fleksioon (32 potilasta)
B) Saranaton patellaa tukeva neopreeniortoosi (32 po- tilasta)
Randomisaatio suoritettiin suljettujen kirjekuo- rien avulla. Molemmissa ryhmissä ortoosia käytettiin
ensimmäiset 4 viikkoa vammasta yötä päivää. Täys- painovaraus oli kivun mukaan sallittu alusta alkaen ja kyynärsauvoja ohjattiin käyttämään tarpeen mukaan. Kaikki potilaat saivat fysioterapeuttiset ohjeet suljetun ketjun mukaisia ja quadriceps-lihasta vahvistavia har- joitteita varten. Kontaktilajeja neuvottiin välttämään kolmen kuukauden ajan.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 131


Kontrollikäynnit
Kaikki potilaat osallistuivat tutkimuskontrolleihin 4 viikon, 3 ja 6 kuukauden sekä 1, 2 ja 3 vuoden koh- dalla. Kaksi kokenutta ortopedian erikoislääkäriä ta- pasivat potilaat kontrollikäynneillä. Ortopedit olivat sokkoutettuja potilaiden tutkimusryhmän osalta. Tarvittaessa potilaat tapasivat myös fysioterapeutin 4 viikon ja 3 kuukauden käynneillä.
Päätulosmuuttuja
Ensisijainen päätetapahtuma tässä tutkimuksessa oli uusiutunut patellaluksaatio. Potilaita ohjeistettiin il- moittamaan tutkimusryhmälle, jos uusintaluksaatio ilmeni. Jokaisen tutkimuskontrollin yhteydessä luk- saatiotuntemuksista kysyttiin potilailta.
Toissijaiset tulosmuuttujat (määritettiin kontrollikäyntien yhteydessä)
· Kulunut aika mahdolliseen uusintaluksaatioon
· Patellofemoraaliset instabiliteettitunte- mukset ilman täyttä uusintaluksaatiota
· Kipu VAS-asteikolla
· Polven liikelaajuus
· Tegner-luokitus (25)
· Kujala-pisteet (26)
· Quadriceps-lihaksen atrofia
· Leikkaushoito
Statistiikka
· Kaikki tulosmuuttujat raportoitiin käyttämäl- lä keskiarvoa, standardideviaatiota, mediaania ja vaihteluväliä
· Binääriset muuttujat vertailtiin Chi-square-testil- lä käyttäen 95%:n luottamusväliä
· Studentin t-testiä käytettiin kuvaamaan jatkuvia muuttujia
· Analyysit suoritettiin käyttäen SPSS v28 -versiota
Tulokset
Tutkimusryhmiin rekrytoitiin yhteensä 64 soveltuvaa potilasta, joiden seuranta-aika oli kolme vuotta (Kuva 1). Molemmissa ryhmissä potilaita oli 32. Ryhmäs-
sä A (liikelaajuutta rajoittava ortoosi) naisia oli 19/32 (59 %) ja ryhmässä B (vapaan liikealan salliva ortoosi) 16/32 (50 %). Keski-ikä ryhmässä A (liikelaajuutta rajoittava ortoosi) oli 28 vuotta (vaihteluväli 15-52) ja ryhmässä B (vapaan liikealan salliva ortoosi) 25 vuotta (vaihteluvälin 15-50 vuotta). Fyysistä aktii- visuutta kuvaava Tegner-luokitus (25) oli vastaavasti 5,9 pistettä (mediaani 6, vaihteluväli 4-8) ja 5,75 pis- tettä (mediaani 6, vaihteluväli 2-7).
Päätulos
Patellan uusintaluksaatioita kolmen vuoden seu- rannassa esiintyi 11/32 (34,4 %) potilaalla ryhmäs- sä A (liikelaajuutta rajoittava ortoosi) ja 12/32 (37 %) potilaalla ryhmässä B (vapaan liikealan salliva ortoosi) (p=0,794, RD: -3,1%, 95% CI: -26,6 – 20,3) (Taulukko1).
Toissijaiset tulokset
Kaikki tulokset ovat nähtävillä taulukossa 1.
· Kulunut aika mahdolliseen uusintaluksaatioon ryhmässä A (liikelaajuutta rajoittava ortoosi) oli 21 kuukautta ja ryhmässä B (vapaan liikealan salliva ortoosi) 38 kuukautta (95% CI: -0,2-34,1) (p=0,053). Keskimääräinen ryhmien välinen ero
oli 17 kuukautta.
· Patellofemoraalisia instabiliteettituntemuksia ryhmässä A (liikelaajuutta rajoittava ortoosi) oli 20/32 (62,5 %) potilaalla ja ryhmässä B (vapaan liikealan salliva ortoosi) 19/32 (59,4 %) potilaal- la (p=0,798, RD: 3,1%, 95% CI: -20,7 – 27,0).
· Polven liikelaajuus todettiin olevan pienempi ryhmän A (liikelaajuutta rajoittava ortoosi) po- tilailla kuin ryhmän B (vapaan liikealan salliva ortoosi) potilailla neljän viikon (90° vs. 115°, p<0.001) ja kolmen kuukauden (125° vs 133°, p=0.028) kontrollikäynneillä. Keskimääräinen ryhmien välinen ero oli neljän viikon kohdalla 25 astetta ja kolmen kuukauden kohdalla 8 astetta.
· Tegner-luokituksessa (25) ryhmien välillä ei todettu eroja minkään tutkimuskontrollien yh- teydessä.
· Kujala-pisteet (26) kuuden kuukauden tutkimus- kontrollissa olivat ryhmän A (liikelaajuutta rajoit- tava ortoosi) potilailla alhaisemmat kuin ryhmän B (vapaan liikealan salliva ortoosi) potilailla (89,0 vs. 93,6, 95% CI: 1,07-8,14, p=0,012). Keski- määräinen ryhmien välinen ero oli 4,6 pistettä.
132 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


Outcomes
Primary Outcome
Re-dislocation incidence (%)
Secondary Outcomes
Instability symptoms of PF
joint (%)
Mean time to re-dislocation, 21 (23, 5-51, 15.1) months (median, range, SD)
Group A (Patellar stabilizing, motion restricting knee brace) n=32
11 (34.4%)
Group B (Neoprene non-hinged knee brace) n=32
12 (37.5%)
19 (59.4%)
38 (40, 8-61, 18.2)
1.8 (1.3, 0-5.5, 1.7) 0.7 (0.5, 0-4.4, 0.9) 0.6 (0.3, 0-3.0, 0.8) 0.6 (0, 0-7.1, 1.6) 0.3 (0, 0-1.7, 0.5) 1.1 (0, 0-7.6, 2.3)
5.07 (5.5, 2-7, 1.5) 5.03 (5, 2-7, 1.2) 5.52 (6, 2-7, 1.2) 5.03 (6, 2-7, 1.5)
86.4 (88, 71-100, 8.5) 93.6 (95.5, 73-100, 5.9)
P-value
0.794
0.798 0.053
0.814 0.841 0.409 0.263 0.300 0.368
0.849 0.652 0.955 0.062
0.367 0.012
20 (62.5%)
Mean VAS at 4 weeks (median, range, SD) Mean VAS at 3 months (median, range, SD) Mean VAS at 6 months (median, range, SD) Mean VAS at 12 months (median, range, SD) Mean VAS at 24 months (median, range, SD) Mean VAS at 36 months (median, range, SD)
Mean Tegner-score at 6 months (median, range, SD) Mean Tegner-score at 12 months (median, range, SD) Mean Tegner-score at 24 months (median, range, SD) Mean Tegner-score at 36 months (median, range, SD)
1.9 (1.5, 0-5.3, 1.4) 0.7 (0.7, 0-2.6, 0.7) 0.5 (0.5, 0-1.7, 0.4) 0.2 (0.2, 0-2.1, 0.5) 0.1 (0, 0-0.6, 0.2) 0.2 (0.1, 0-0.7, 0.3)
5.14 (5, 2-7, 1.2) 5.18 (5, 2-7, 1.2) 5.54 (6, 2-7, 1.1) 5.72 (6, 2-7, 1.2)
Mean Kujala-score at 3
months (median, range, SD) 11.1)
Mean Kujala-score at 6 months (median, range, SD)
84.0 (88.5, 60-97, 89.0 (89, 74-100, 6.9)
Taulukko 1. Päätulosmuuttuja ja toissijaiset tulosmuuttujat.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45 2 • 2022 SOT 133


· Quadriceps-lihaksen atrofiaa havaittiin ryhmän A (liikelaajuutta rajoittava ortoosi) potilailla enemmän kuin ryhmän B (vapaan liikealan salliva ortoosi) potilailla neljän viikon ja kolmen kuukau- den tutkimuskäynneillä (24/32 vs. 16/32, p=0,048, RD: 25%, 95% CI: 2,1 – 48,0).
· Kolmen vuoden seurannan aikana 3 potilasta ryh- mässä A (liikelaajuutta rajoittava ortoosi) hoidettiin operatiivisesi (MPFL-rekonstruktio) uusiutuvien patellaluksaatioiden vuoksi ja yksi potilas ryhmässä B (vapaan liikealan salliva ortoosi).
Pohdinta
Tässä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuk- sessa 64 soveltuvaa traumaattisen patellaluksaation saanutta potilasta hoidettiin joko liikelaajuutta 0-30 asteen fleksioon rajoittavalla saranaortoosilla (ryhmä A) tai vapaan liikelaajuuden sallivalla neopreenior- toosilla (ryhmä B). Molemmissa ryhmissä ortoose- ja käytettiin ensimmäiset neljä viikkoa vammasta. Seuranta-aika oli kolme vuotta. Päävastemuuttuja tutkimuksessa oli patellan uusintaluksaatio. Eroja
134 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
Mean Kujala-score at 12 months (median, range, SD) Mean Kujala-score at 24 months (median, range, SD) Mean Kujala-score at 36 months (median, range, SD)
Mean ROM at 4 weeks (median, range, SD) Mean ROM at 3 months (median, range, SD) Mean ROM at 6 months (median, range, SD) Mean ROM at 12 months (median, range, SD)
QM atrophy at 4 weeks, incidence, %
QM atrophy at 3 months, incidence, %
QM atrophy at 6 months, incidence, %
QM atrophy at 12 months, incidence, %
Problems with brace (%) Weakness at 12 months Stiffness at 12 months
MPFL reconstruction incidence (%)
Mean time to MPFL reconstruction, months (median, range, SD)
94.2 (95, 86-100, 5.1) 94.5 (95, 81-100, 4.9) 91.8 (94, 72-100, 7.2)
90 (90, 40-140, 29.2) 125 (130, 90-145,
15.2)
132 (133, 110-145, 9.7)
136 (135, 120-145, 7.0)
24 (77.4%) 24 (77.4%) 12 (42.9%) 3 (10.7%)
8 (25%) 5
4
3 (9.4%)
12 (11, 9-15, 3.1)
94.2 (96, 69-100, 7.4) 92.0 (94, 69-100, 7.7) 90.9 (96, 55-100, 11.3)
115 (120, 40-145, 22.8) 133 (138, 100-145,
12.1)
135 (140, 100-145, 11.4)
136 (140, 120-145, 8.4)
16 (53.3%) 16 (53.3%) 8 (28.6%) 3 (10.0%)
7 (22%) 6
4
1 (3.1%) 4 (4, 4, 0)
0.980 0.180 0.699
0.000 0.028 0.346 0.925
0.048 0.048 0.265 0.929
0.768 0.739 1.000
0.302 0.160


ryhmien välillä uusintaluksaation ilmaantuvuudessa ei voitu osoittaa.
Uusintaluksaation esiintyvyys patellaluksaation konservatiivisen hoidon jälkeen on aiempien tutki- musten mukaan raportoitu olevan 20-60 %, joka on yhteneväinen tämän tutkimuksen tulosten kanssa (35,7 %). Kirjallisuudessa on kuvailtu monenlaisia menetelmiä konservatiivisen hoidon toteuttami- seen, kuten patellan teippaus, vapaan liikelaajuuden sallivat tai polven fleksiota rajoittavat polviortoosit ja jopa kipsihoito. Selvää etua ei millään hoitomuo- dolla ole pystytty osoittamaan patellan uusintaluk- saation välttämiseksi (16,19-23).
Toissijaisten lopputulosmuuttujien perusteella tässä tutkimuksessa ei polven liikelaajuuden rajoit- tamisella traumaattisen patellaluksaation jälkeen saavuteta lisähyötyä. Uusintaluksaatioiden todet- tiin ilmaantuvan aiemmin kuin vapaan liikelaajuu- den sallivaa ortoosia käyttäneillä potilailla (21 vs. 38 kuukautta) ja qaudriceps-lihaksen atrofiaa nähtiin useammin sekä neljän viikon että kolmen kuukau- den tutkimuskäynneillä. Kujala-pisteet olivat alhai- semmat polven liikelaajuutta rajoittavaa ortoosia käyttäneiden potilaiden ryhmässä kuuden kuukau- den kontrollissa. Kolmen vuoden seuranta-ajan jälkeen eroja ryhmien välillä ei havaittu. Näin ollen perusteluja polven liikelaajuuden rajoittamiselle traumaattisen patellaluksaation hoidossa ei tämän tutkimuksen perusteella voitu osoittaa, joskin pää- tulosmuuttujan osalta ei voitu poissulkea mahdolli- sesti merkitsevää eroa.
Viitteet
1. Stefancin JJ, Parker RD. First-time traumatic patellar dislocation: a systematic review. Clin Orthop Relat Res. 2007;455:93-101.
2. Arendt EA, England K, Agel J, Tompkins MA. An analysis of knee anatomic imaging factors associated with primary lateral patellar dislocations. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2017;25(10):3099-3107.
3. Biedert RM, Albrecht S. The patellotrochlear index: a new index for assessing patellar height. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 2006;14(8):707-712.
4. Dejour H, Walch G, Nove-Josserand L, Guier C. Factors of patellar instability: an anatomic radiographic study. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc. 1994;2(1):19-26.
5. Diederichs G, Issever AS, Scheffler S. MR imaging of patellar instability: injury patterns and assessment of risk factors. Radiographics. 2010;30(4):961-981.
6. Sappey-Marinier E, Sonnery-Cottet B, O'Loughlin P,
et al. Clinical Outcomes and Predictive Factors for Failure With Isolated MPFL Reconstruction for Recurrent Patellar Instability: A Series of 211 Reconstructions With a Minimum Follow-up of 3 Years. Am J Sports Med. 2019;47(6):1323- 1330.
7. Sillanpaa P, Mattila VM, Iivonen T, Visuri T, Pihlajamäki H. Incidence and risk factors of acute traumatic primary patellar dislocation. Med Sci Sports Exerc. 2008;40(4):606- 611.
8. Elias DA, White LM, Fithian DC. Acute lateral patellar dislocation at MR imaging: injury patterns of medial patellar soft-tissue restraints and osteochondral injuries of the inferomedial patella. Radiology. 2002;225(3):736-743.
9. Paakkala A, Sillanpää P, Huhtala H, Paakkala T, Mäenpää H. Bone bruise in acute traumatic patellar dislocation: volumetric magnetic resonance imaging analysis with follow-up mean of 12 months. Skeletal Radiol. 2010;39(7):675-682.
10. Virolainen H, Visuri T, Kuusela T. Acute dislocation of the patella: MR findings. Radiology. 1993;189(1):243-246.
11. Nomura E, Inoue M, Kurimura M. Chondral and osteo- chondral injuries associated with acute patellar dislocation. Arthroscopy. 2003;19(7):717-721.
12. Stefancin JJ, Parker RD. First-time traumatic patellar dislocation: a systematic review. Clin Orthop Relat Res. 2007;455:93-101.
13. Vollnberg B, Koehlitz T, Jung T, et al. Prevalence of cartilage lesions and early osteoarthritis in patients with patellar dislocation. Eur Radiol. 2012;22(11):2347-2356.
14. Salonen EE, Magga T, Sillanpaa PJ, et al. Traumatic Patellar Dislocation and Cartilage Injury: A Follow-up Study of Long-Term Cartilage Deterioration. Am J Sports Med. 2017;45(6):1376-1382.
15. Buchner M, Baudendistel B, Sabo D, Schmitt H. Acute traumatic primary patellar dislocation: long-term results comparing conservative and surgical treatment. Clin J Sport Med. 2005;15(2):62-66.
16. Moiz M, Smith N, Smith TO, et al. Clinical Outcomes After the Nonoperative Management of Lateral Patellar Dislocations: A Systematic Review. Orthop J Sports Med. 2018;6(6):2325967118766275.
17. Palmu S, Kallio PE, Donell ST, Helenius I, Nietosvaara Y. Acute patellar dislocation in children and adolescents: a randomized clinical trial. J Bone Joint Surg Am. 2008;90(3):463-470.
18. Smith TO, Donell S, Song F, Hing CB. Surgical versus non-surgical interventions for treating patellar dislocation. Cochrane Database Syst Rev. 2015(2):CD008106.
19. Atkin DM, Fithian DC, Marangi KS, et al. Characteristics of patients with primary acute lateral patellar dislocation and their recovery within the first 6 months of injury. Am J Sports Med. 2000;28(4):472-479.
20. Christiansen SE, Jakobsen BW, Lund B, Lind M. Isolated repair of the medial patellofemoral ligament in primary dislocation of the patella: a prospective randomized study. Arthroscopy. 2008;24(8):881-887.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 135


21. Mäenpää H, Lehto MU. Patellar dislocation. The long-term results of nonoperative management in 100 patients. Am J Sports Med. 1997;25(2):213-217.
22. Rood A, Boons H, Ploegmakers J, van der Stappen W, Koeter S. Tape versus cast for non-operative treatment of primary patellar dislocation: a randomized controlled trial. Arch Orthop Trauma Surg. 2012;132(8):1199-1203.
23. Vermeulen D, van der Valk MR, Kaas L. Plaster, splint, brace, tape or functional mobilization after first-time patellar dislocation: what's the evidence? EFORT Open Rev. 2019;4(3):110-114.
24. Arendt EA, Askenberger M, Agel J, Tompkins MA. Risk of Redislocation After Primary Patellar Dislocation: A Clinical Prediction Model Based on Magnetic Resonance Imaging Variables. Am J Sports Med. 2018;46(14):3385-3390.
25. Tegner Y, Lysholm J. Rating systems in the evaluation of knee ligament injuries. Clin Orthop Relat Res. 1985(198):43- 49.
26. Kujala UM, Jaakkola LH, Koskinen SK, et al. Scoring of patellofemoral disorders. Arthroscopy. 1993;9(2):159-163.
136 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


Implementing an orthoplastic treatment protocol for open tibia fractures reduces complication rates in tertiary trauma unit
Antti AJ Ylitalo 1, Hanna Hurskainen 2, Jussi P. Repo 1, Juha Kiiski 2, Piia Suomalainen 1, Ilkka Kaartinen 2
1.Unit of Musculoskeletal Disease, Department of Orthopaedics and Traumatology, Tampere University Hospital and University of Tampere, Tampere, Finland
2.Unit of Musculoskeletal Disease, Department of Plastic and Reconstructive Surgery, Tampere University Hospital and University of Tampere, Tampere, Finland
Introduction
Open tibia fracture (OTF) causes considerable increase in morbidity and risk of complications compared to closed fractures (1). The most significant OTF com- plication leading to morbidity is commonly considered to be fracture related infection (FRI). Previous studies have reported as high as 36% incidence of FRI in OTF patients (2). To reduce OTF complication rates, collaboration between orthopedic and plastic surgeons in the United Kingdom generated a protocol, Standards for the Management of Open Fractures of the Lower Limb, BOAST 4 guideline (3). In the beginning of September 2016, Tampere University Hospital (TAUH) introduced a structured treatment protocol for OTFs based on the BOAST 4 guideline. According to TAUH protocol, following measures are implemented; intravenous antibiotics are administered as soon as possible. Primary debridement is performed within 12 h by senior consultants of plastic and orthopedic surgeons. If secondary assessment and debridement is needed before definitive reconstruction, it is conducted in the operation theater every 2-3 days and no dressing changes are performed in the ward. The comprehen- sive treatment plan is made by a multidisciplinary team of senior plastic and orthopedic surgeons specialized in lower limb trauma. The definitive bony fixation and soft tissue coverage are performed within 7 days of trauma by an experienced orthoplastic team. If internal fixation is used as osteosynthesis, soft tissue reconstruction is always performed at the same operation. The aim of the study is to investigate the outcomes before and after implementing aforemen- tioned OTF protocol.
Methods
A retrospective cohort study was conducted using handpicked data from patient record databases of TAUH between May 1, 2007 and May 10, 2021. We collected descriptive information (patient sex and age) and known risk factors for FRI and nonunion (smoking, diabetes, substance abuse, Gustilo-Anderson grading), bony fixation method, possible soft tissue reconstruction method and information about simultaneous or staged internal fixation and soft tissue coverage. As outcome measures, we collected information of FRI, reoperation due to non-union, flap failure, flap complication and secondary amputation. We compared the incidence of complications before and after implementation of TAUH OTF trauma protocol in September 2016. The primary outcome of this
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 137


study was the incidence of FRI. Secondary endpoints were reoperation due to nonunion, flap failure, flap complication and secondary amputation.
Results
After predefined exclusions, a total of 203 OTF patients was included, out of which 141 were treated pre- and 62 post implementation of OTF treatment protocol. Deep infection rate in the pre-protocol group was 20.6% (29/141). After implementation of OTF protocol, only one deep infection was found (1/62, 1.6%), making the FRI rate significantly lower compared to cases treated before the implementation (20.6% vs 1.6%, p= 0.0015). The incidence of reoperation due to nonunion was also significantly higher in the pre-protocol group (27.7% vs 9.7%, p= 0.0035).
Discussion
BOAST 4 based OTF treatment protocol diminished the rate of deep frac- ture-related infection and reoperation due to nonunion in OTF patients treated in TAUH during the study period. We recommend implementation of such protocol in all major trauma centers treating OTF patients. Furthermore, we recommend immediate referral of complex OTF patients to specialized centers from hospitals lacking preconditions to provide BOAST 4 based treatment.
References
1. Tampe, U., Widmer, L. W., Weiss, R. J., & Jansson, K. Å. (2018). Mortality, risk factors and causes of death in Swedish patients with open tibial fractures - a nationwide study of
3, 777 patients. Scandinavian Journal of Trauma, Resus- citation and Emergency Medicine, 26(1), 1–9. https://doi. org/10.1186/s13049-018-0531-0
2. Papakostidis, C., Kanakaris, N. K., Pretel, J., Faour, O., Morell, D. J., & Giannoudis, P. V. (2011). Prevalence of com- plications of open tibial shaft fractures stratified as per the Gustilo-Anderson classification. Injury, 42(12), 1408–1415. https://doi.org/10.1016/j.injury.2011.10.015
3. Standards for the Management of Open Fractures of the Lower Limb | Semantic Scholar. (n.d.). https:// www.semanticscholar.org/paper/Standards-for-the- Management-of-Open-Fractures-of-Nanchahal-Nayag- am/4640883b16a4a4e045b840dd6b0769265c061ce1
138 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


Lonkkamaljan rustovaurioperäisen luukystan tähystyskirurgi- nen leikkaustekniikka
Ville-Valtteri Välimäki, Esa Tuominen Pihlajalinna, Helsinki
Acetabular cartilage lesions can be associated with subchondral bone cysts. In case of osteoarthritis, the treatment is based on the treatment of the underlaying disease and in severe cases the cysts are filled aside with total hip arthroplasty. However, in young adults with a local cartilage lesion and a large symptomatic bony cyst the choice of a treatment is challenging. Here we present an operative technique for treatment of a femoroacetabular-impinge- ment-based cartilage lesion and an associated bone cyst.
Johdanto
Lonkkamaljan rustovaurioihin liittyy ajoittain rus- tonalaisen luun kystamuodostusta. Nivelrikon yh- teydessä niiden hoito on perussairauden mukaista ja tekonivelleikkauksen yhteydessä kystat tarvittaes- sa täytetään luusementillä. Nuorilla aikuisilla, joilla rustopinnat ovat paikallista vauriota lukuun ot- tamatta normaalit, kystat saattavat oireillessaan muodostaa hoidollisen haasteen. Esitämme tässä artikkelissa tähystyskirurgisen leikkaustekniikan lonkkanivelen pinteestä (ahtaan lonkan oireyhtymä, FAI) syntyneen rustovaurion ja siihen liittyvän rus- tonalaisen luukystan hoidoksi.
Potilastapaus
26-vuotias mies on aiemmin ollut terve. Hän tekee fyysisesti raskasta ajoneuvoasentajan työtä. Oikean lonkan oireilu oli alkanut ilman erityis- tä vammaa puolitoista vuotta aiemmin. Juoksu, kävely ja pelkkä jalkeilla olokin oli muuttunut ki- vuliaaksi. Lonkassa oli jatkuvaa leposärkyä, joka häiritsi yöunta. Työssä hän oli joutunut valikoi- maan tehtäviään, mutta sairauslomilta oli vielä vältytty. Hallitseva kipu paikantui syvälle lonkan ulkotakasyrjälle.
Kliinisessä tutkimuksessa lonkan koukistus ja sisä- kierto olivat hieman rajoittuneet (120 ja 20 astetta) ja kivuliaat. Ulkokierto, loitonnus ja lähennys olivat kivuttomat ja liikealaltaan normaalit. Koukistus-lä- hennys-sisäkierto- sekä koukistus-loitonnus-ulko- kiertotestit provosoivat nivuskipua.
Röntgenkuvissa todettiin reisiluun CAM-tyy- pin FAI; alfakulma läpiammutussa sivukuvassa oli normaalirajoissa(55astetta),muttalantionseisten otetussa etusuunnan kuvassa alfakulma oli 77 astetta. Lonkkamaljan katteisuus lantion AP-ku- vassa oli normaalirajoissa, lateraalinen katteisuus- kulma (LCEA) 27 astetta ja tönnis 10 astetta. Lonkkamaljassa kraniaalisesti oli todettavissa kookas luukysta. Magneettiartrografiassa todettiin vastaavasti reisiluun anterokraniaalinen CAM-de- formiteetti ja lonkkamaljan anterokraniaalisella rustopinnalla tähän sopivana seurannaismuutok- sena rustopinnan epätasaisuutta. Tätä rustovauri- oaluetta vasten rustonalaisessa luussa oli 19x19x19 mm luukysta, johon ei ollut todettavissa varjoaine- täyttöä nivelestä (Kuva 1A ja 1D). Muutoin rusto- pinnat näyttäytyivät normaaleina eikä labrumissa ei ollut viitteitä repeämästä.
Potilaan pitkäaikainen ja työkykyä uhkaava oi- rekuva sekä löydökset huomioiden päädyttiin leik- kaushoitoon.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 139


Leikkaustekniikka
Toimenpide suoritettiin yleisanestesiassa, kylkiasen- nossa lonkkaskopiavetotelinettä käyttäen. Tähys- tysportteina käytettiin lateraalisen, anterolateraalisen sekä distaalilateraalisen portin lisäksi proksimaalista lateraalista porttia. Lonkkamaljassa anterokraniaali- sesti rustopinta oli halkeillut ja hapsuuntunut (Kuva 2A). Sondilla testattuna rusto oli delaminoitunut irti luun pinnasta. Rustovaurioalueelta poistettiin irti oleva rusto kyretillä, jonka jälkeen vaurioalue oli noin 12x8mm ja rajautui tukevaan rustoreunaan ja labru- miin (Kuva 2B). Näkyvää yhteyttä subkondraalisesti sijaitsevaan kystaan ei todettu. Steadtmanin piikillä tehtiin pinnan abraasiot varoen kuitenkaan rikko- masta ehjää luukerrosta nivelen ja kystan välillä. Lab- rumissa ei todettu instabiilia vauriota.
Vaporisaattorilla ja kudoshöylällä laajennettiin kapseliavausta edeten anterokraniaalisesti labrumin päältä rectus femoriksen epäsuoran pään origon ala- reunaan. Proksimaalilateraalisen portin kautta ta- vanomaista ankkuriporaohjainta käyttäen tehtiin 1,4 mm poraus silmämääräisesti arvioiden kohti oletettua luukystaa (Kuva 2C). Porauksen osuma varmistettiin ruiskuttamalla porakanavaan viedyn troakaarineulan kautta varjoainetta (Omnipaque 180 mg I/ml; Oy GE Healthcare Bio-sciences ab). Läpivalotarkastelus- sa kystaontelo täyttyi varjoaineella hyvin, eikä vuotoa niveleen ollut todettavissa (Kuva 2D).
Porakanava laajennettiin asteittain aina 6 mm asti tarkkaillen samalla nivelen puolelta, ettei luusei- nämä kystan ja nivelen välillä rikkoudu (Kuva 2E). Kanavan kautta tehdyillä porauksilla pyrittiin myös rikkomaan kystan mediaalinen seinämä ja kyretillä verestämään ontelon sisäpinnat (Kuva 2F). Ontelo puhdistettiin kudoshöylällä. Suoliluun harjanteesta, noin 5 cm ihoavauksesta, harvestoitiin hohkaluulas- tua tavanomaiseen tapaan noin 2-3 cm3. Luulastut pakattiin kystaonteloon toimenpidettä varten 5 mm tähystintroakaarista valmistettua luutyrkkyä käyttäen mediaalisuunnasta asteittain lateraalisuuntaan edeten (Kuva 2G). Tämän jälkeen tehtiin reisiluun pään ja kaulan anterokraniaalisen CAM deformiteetin osteo- kondraalinen plastia 5 mm luuhöylällä (Kuva 2H). Läpivalotarkastelussa ja lonkan fleksiossa ei tullut enää esille ahtautta. Nivel ja haavat puudutettiin ropi- vakaiinilla. Nivelkapselia ei suljettu. Haavat suljettiin ompelein. Raajavetoa käytettiin toimenpiteen aikana jaksoittain yhteensä 45 minuutin ajan.
Leikkauksen jälkeen varaaminen sallittiin vain raajan- painolla kuuden viikon ajan. Lonkan kevyet liikehar- joitteet kaikkiin suuntiin aloitettiin välittömästi.
Kliininen ja radiologinen leikkaustulos
Leikkauksen jälkeen leikkauskivut väistyivät muu- tamassa päivässä ja haavat paranivat hyvin. Fysio- terapeutin ohjaama kuntouttava harjoittelu sujui ongelmitta. Oikeassa nivusessa oli puutumista ja arkuutta, joka seurannassa hitaasti lievittyi. Eturei- den tunto oli normaali. Täyspainovaraukseen siirty- misen myötä oikea jalkaterä kipeytyi, mutta oireilu väistyi asteittain. Potilas palasi aiempaan työhönsä noin kolme kuukautta leikkauksesta, jolloin lonkan leposärky ja kuormituskipu olivat väistyneet.
Kuuden viikon kohdalla otetussa röntgenkuvissa todettiin asianmukainen osteokondroplastian jälkiti- la, etusuunnasta mitattu alfakulma oli normaali 45 ja sivukuvasta normaali 51. Lonkkamaljan kystan la- teraalikuori edelleen visualisoitui, mutta tiivistymis- tä oli tapahtunut kystan alueella. Kolme kuukautta leikkauksesta lonkan magneettikuvauksessa todettiin ontelon täyttyneen pääosin luulla (Kuva 1B ja 1E). Pieni anterolateraalinen sirppimäinen nestevaippa oli havaittavissa residuaaliin sopien. Yksitoista kuukautta leikkauksesta hohkaluuödeema oli väistynyt leikkaus- alueelta, ontelo oli pääosin luutunut, pieni sirppimäi- nen residuaali oli ennallaan, eikä residiivimuodostus- ta ollut havaittavissa (Kuva 1C ja 1F).
Pohdinta
Nuoren aikuisen iso ja hankalasti oireileva luukys- ta on varsin harvinainen löydös, jolle ei ole vakiin- tunutta hoitokäytäntöä. Erilaisia tähystyskirurgisia menetelmiä lonkkamaljan luumuutosten hoitoon on kirjallisuudessa kuvattu aiemmin (1,2). Käyttä- mämme leikkaustekniikka näyttäisi reilun vuoden seurannassa tuottaneen potilaalle toivotun kliinisen tuloksen. Radiologisesti kystan luutuminen ei ollut täydellinen. Tämä sopii johtuvan kapean luukana- van kautta tehdyn luupakkauksen suuntaumisesta sektorimaisesti ontelon takareunalle, etureunan jää- dessä osin kuoriluun taakse pimentoon. Laajempaa tai useampaan porakanavaa käyttämällä tämä resi- duaali voitaneen välttää.
Lonkan tähystyskirurgialla hoidetaan pääasial- lisesti lonkan luista pinnettä ja labrumin repeämiä.
140 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


Kuva 1. T2 vesipainotteiset koronaali- (A-C) ja aksiaali- (D-F) magneettiartrografiakuvat ennen leikkausta (A, D) ja magneettikuvat 3 kuukautta (B, E) ja 11 kuukautta leikkauksesta (C, F).
Kuva 2. Perioperatiiviset tähystyskuvat (A-B) ja lä- pivalokuvat (C-H). Paikallinen rustovaurio lonkka- maljan anterokraniaalisessa osassa (A). Rustovau- riosta poistettu delaminoitunut rusto sekä tehty abrasiot (B). Poraus oletettuun kystan sijaintiin 1,4 mm terällä (C). Kystaontelon täyttö varjoaineella (D), poraukset 6 mm terällä (E) ja kaavinta kyretillä (F) sekä täyttö luunsiirteellä luutyrkkyä käyttäen (G). Reisiluun pään anterokraniaalisen CAM-defor- miteetin osteokondroplastia (H).
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 141


Soveltavien tekniikoiden käyttö mahdollistaa kui- tenkin myös luukystien tähystyskirurgisen hoidon, kuten tämä tapaus osoittaa.
Viitteet
1. Garabekyan T, Chadayammuri V, Pascual-Garrido C, Mei-Dan O: Arthroscopic Bone Grafting of Deep Acetabular Cysts Using a Curved Delivery Device. Arthrosc Tech. 2016; 5:e113–e119.
2. Jamali AA, Fritz AT, Reddy D, Meehan JP. Minimally invasive bone grafting of cysts of the femoral head and acetabulum in femoroacetabular impingement: arthro- scopic technique and case presentation. Arthroscopy. 2010;26:279-85.
142 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


A comparison of the functional results and cost-effectiveness of functional position cast and volar-flexion ulnar deviation cast at 2-year follow-up in 105 patients aged 65 and older with dorsally displaced distal radius fracture: a randomized controlled trial
Maarit J. Ax1, Aleksi R. Reito1,2, Teemu P. Hevonkorpi1,3, Vili K. Palola1, Juha P. T. Kukkonen4, Toni T. Luokkala3, Minna K. Laitinen5, Antti P. Launonen1,2, Ville M. Mattila1,2
1Faculty of Medicine and Health Sciences, University of Tampere, Tampere, Finland 2Department of Orthopedics and Traumatology, Tampere University Hospital Tampere, Finland 3Department of Surgery, Central Finland Central Hospital Nova, Jyväskylä, Finland 4Department of Orthopedics and Traumatology, Satakunta Central Hospital, Pori, Finland 5Department of Orthopedics and Traumatology, Helsinki University Hospital, Helsinki, Finland
Background and Purpose
Non-operative treatment is the most common treatment option for older patients with distal radius fracture (DRF). Traditionally, wrists have been placed in volar-flexion and ulnar deviation position (VFUDC). In recent years, there has been a trend towards using a functional position cast (FC). However, long-term results for these different casting positions are lacking.
Patients and Methods
This randomized, controlled, prospective study evaluates the cost-effectiveness and functional results of the 2 casting positions in patients 65 and older with DRF. Primary end point in this study was PRWE at 24 months, and secondary end points were cost-effectiveness of treatment, 15D, QuickDASH, and VAS at 24 months.
Results
We enrolled 105 patients, of which 81 (77%) continued until 24-month follow-up. 8 patients (18%) were operated in the VFUDC group and 4 (11%) in the FC group. Patients in the VFUDC group also received more frequent physical therapy. The difference in PRWE score between the VFUDC and FC groups at 24 months was -4.31. The difference in the cost of treatment per patient was €590. Both findings favored FC.
Interpretation
We found a slight, but consistent difference in the functional results between groups. These results suggest that VFUDC is not superior to FC when treating Colles’ type DRF. Cost-effectiveness analysis revealed overall costs in the VFUDC group are nearly double those in the FC group, mostly due to more physical therapy, additional visits to hospital, and additional examinations. We therefore recommend FC in older patients with Colles’ type DRF.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 143


Rutiininomaisen röntgenkuvauksen merkitys volaarisella lukkolevytyksellä leikatun työikäisen ranne-murtumapotilaan seurannassa
Laura Kärnä, Antti Launonen, Aleksi Reito
Tampereen yliopistollinen keskussairaala, TULES-keskus
Routine radiographs in the follow-up of distal radius fractures (DRF) treated with a volar locking plate are a common practice. This study aimed to evaluate whether the standard follow-up of radiographs taken 6 weeks after volar locking plating of DRF in working-age people (18-65 yo) influenced postop-er- ative clinical decision making and patient treatment. This is a retrospective cohort study of patients with DRF treated with a volar locking plate at Tampere University Hospital in 2010-2020. Data was collected to detect whether 6 weeks postoperative radiographs resulted in any change of treatment, in-cluding further operations, additional clinical follow-up, or additional diagnostical imaging. A total of 861 were included in this study. 6-week radiograph led to a change of standard treatment protocol in 7.0 % of the patients, most commonly as additional imaging (CT-scan or follow-up x-ray) or/and clini-cal follow-up. 9 (1.1 %) patients had an urgent second operation surgery after having a problem in a 6-week radiograph, all the patients being exceptionally painful/ symptomatic. This study indicates that the routine radiographs seldom affect treatment. It seems that it is safe and cost-effective to have post-operative imaging only when clinically indicated.
Johdanto
Rannemurtuma on aikuisväestön yleisin murtuma. Sen ilmaantuvuus kasvaa väestön ikääntymisen myötä, mutta se on myös kasvussa työikäisessä väes- tössä (17–65-vuotiaat) (1). Suomessa operatiivi-ses- ti hoidettavien rannemurtumien leikkausmetodi- en kultainen standardi on volaarinen lukkolevytys. Useissa tutkimuksissa on osoitettu leikkausmää- rien olevan selvässä nousussa (2–4). Hiljattain jul- kais-tussa ruotsalaisessa murtumarekisteritutki- muksessa operatiivisesti hoidettiin primaaristi jopa neljäsosa kaikista yli 18-vuotiaista rannemurtu- mapotilaista. Näistä potilaista 82 % leikkaus toteu- tettiin volaari-sella lukkolevyllä (4).
Leikkauksella hoidetuilla rannemurtumapotilailla ilmenee melko harvoin uusintatoimenpiteitä vaa- tivia komplikaatiota. Yleisimmät komplikaatiot leikkauksella hoidetuilla rannemurtumapotilailla voidaan jakaa hermo, jänne ja fiksaatiomateriaaliin liittyviin ongelmiin. Kokonaisriski edellä mainituil- le komp-likaatiolle vaihtelee tutkimusten mukaan 3–36% välillä. Uusintaleikkaukseen johtavat komp- likaatiot ovat lähes aina oireita aiheuttavia, ja näin ollen kliinisen kuvan perusteella voidaan usein arvi- oida mit-kä potilaat vaativat lisätutkimuksia (5–10).
Leikatun rannemurtumapotilaan rutiininomai- nen röntgenkuvaus on käsittänyt aiemmin röntgen- kuvauk-sen 6 (ja 12) viikon kohdalla leikkauksesta. Vuosien saatossa rutiiniomaisia röntgenkuvauksia
144 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


r r
t t
t
t l t
t
t ( r
lkm 400
350 300 250 200 150 100
50 0
Ikäjakauma
18-29 v
30-39 v
Naiset
40-49 v Miehet
50-65 v
on vähennetty sekä ylimääräisen säderasituksen, että myös lisääntyneiden kustannusten vuoksi. Tampe- een yliopistollisen keskussairaalan nykykäytäntö on kontrolloida volaarisella lukkolevytyksellä leikattu annemurtumapotilas röntgenkuvin kertaalleen 5–6 viikon kohdalla, ja sen jälkeen ainoastaan kliinisen kuvan perusteella. Koska työikäiset leikatut ranne- murtumapotilaat muodostavat määrällisesti ison po- i-lasryhmän, tulisi tarkastella kriittisesti postopera- iivisen hoidon ja seurannan aiheuttamia käyntejä ja
kustannuksia (11–12,16).
Sekä kliinisen kokemuksen, että yksittäisten
utkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että rutii- nisti otettu seurantakuvaus johtaa potilaan hoidon muuttumiseen vain harvoin (13–14). 2017 julkais-
ussa tutki-muksessa selvitettiin yli tuhannen poti- aan seurantakuvausten vaikutusta hoitoon. Tässä utkimuksessa oli mukana sekä konservatiivisesti,
että operatiivisesti hoidettuja potilaita. Leikatuista 361 potilaasta ainoastaan 0.06 %:lla (2 potilasta) ru- iinisti otettu seurantakuvaus vaikutti hoitolinjaan. Kliinisen uuden oireen perusteella kuvatuista 10 po- ilaan hoitoon tuli toimenpidettä vaativa muutos 14). Huffaker et al raportoivat sarjan 158 leikatusta annemurtumapotilaasta, joista 94 %:lla seuranta- kuvaus ei aiheuttanut jatkotoimia. Kaikki potilaat,
Taulukko 1
joiden seurantakuvaus johti uusintatoimenpiteisiin, olivat myös oireisia (15).
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää vai- kuttaako 6 viikon kohdalla otettu rutiininomainen rönt-genkuvaus jatkohoidon päätöksentekoon työi- käisillä potilailla, joiden rannemurtuma on leikattu volaa-risella lukkolevyllä. Jatkotoimenpiteiksi luoki- teltiin välitön uusintaleikkaus, ylimääräinen seuran- ta-käynti tai lisäkuvantaminen.
Aineisto ja menetelmät
Tutkimuksen aineisto koostuu Tampereen yliopis- tollisessa sairaalassa 1.1.2010-31.12.2020 välillä volaarisella lukkolevytyksellä leikatuista työikäisis- tä (18-65 v.) rannemurtumapotilaista. Tutkimuk- sen aineisto kerättiin potilaskertomusjärjestelmä Uranuksesta sekä leikkaussuunnitteluohjelma Ope- rasta. Haku sisälsi toimenpidekoodit NCJ62 (kyy- närvarren murtuman levytys) ja NDJ62 (käden tai ranteen murtuman levytys) yhdistettynä diagnoo- siluokkiin S52.5 (värttinäluun alaosan murtuma) ja S52.4 (Värttinäluun ja kyynärluun alaosan murtuma). Potilaiden tiedoista kerättiin sukupuoli, ikä, murtuman morfologia, perussairaudet, tupakoin- ti, vamma- ja leikkauspäivä, 6 vk rutiinikontrollin
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 145
Taulukko 2
Murtuman morfologia Koko aineisto (volaarinen Poikkeava 6 vk rtg kuva (% Uusintaleikkaus Seuranta


tiedot, sekä myöhäisempien yhteydenottojen tiedot sekä kaikki ranteesta seuranta-aikana otetut röntgen- kuvat sekä komplikaatiot. Tutkimuspopulaatio käsitti 1054 potilasta, joista poissuljettiin muut kuin volaa- risella lukkolevytyksellä hoidetut sekä yli 65-vuotiaat potilaat. Murtuman morfologia jaoteltiin luokkiin: Ekst-ra-artikulaarinen, yksinkertainen intra-artiku- laarinen, pirstaleinen, Smith, Barton/Chauffeur sekä distaa-linen antebrachium. Lisäksi kerättiin tieto, liit- tyikö murtumaan processus styloideus ulnaen (PSU) murtuma liitännäisvammana.
Tämä tutkimus keskittyy 6 viikon kontrolliku- vauksen merkitykseen. Aineistosta tehdään lisäana- lyysit varhais- että myöhäiskomplikaatioista sekä oireen perusteella myöhemmin röntgenkuvatuiden osalta. Potilaiden perustiedot sekä ikäjakauma löyty- vät taulukoista 1 ja 2. Poikkeavaksi röntgenkuvaksi kirjat-tiin tutkimuksessa ne, joista oli maininta sai- raskertomusmerkinnöissä 6 vk kontrollikäynnillä. Nämä jaoteltiin osteosynteesiin, reduktioon sekä distaalisen radioulnaarisen nivelen (DRUJ) in- kongruenssin liittyviin ongelmiin.
Tulokset
Seurantavälillä leikattiin 1054 potilasta, joista 866 potilaan rannemurtuma leikattiin volaarisella luk- ko-levyllä. 194 potilasta poissuljettiin tutkimuk- sesta, koska leikkausmetodi ei ollut volaarinen luk- kolevy (esimerkiksi dorsaalinen levy tai exfix)- tai kyseessä ei ollut rannemurtuma. 861 potilasta analy- soitiin. Potilastietoja seurattiin 7.6.2022 asti, jolloin aineisto oli kerätty loppuun. Keskimääräinen seu- ranta-aika oli 6,7 vuotta.
844:n potilaan kontrolli röntgenkuvat olivat röntgenkuvajärjestelmässä (pacs) saatavilla. Pieni osa poti-laista ei saapunut kontrolliin tai kontrol- loitiin muualla. 93 %:lla potilaista röntgenkuvassa ei todettu on-gelmaa 6 viikon kontrollissa. 60,2 % potilaista kontrolloitiin rutiininomaisesti ainoas- taan 6 viikon koh-dalla, ja kaikki nämä potilaat olivat oireettomia tai hyvin vähäoireisia- eikä myö- hempiä interventioita tarvittu (Taulukko 3).
228 potilaalle (27 %) oli järjestetty ylimääräi- nen mobilisaatiokontrolli, joissa osassa otettiin ru- tiinin-omaisesti myös röntgen kuvaus. Näistä po- tilaista suurimmalle osalle ohjelmoitu kontrolli ei muuttanut hoitolinjaa. Kliinisen kuvan ja oireiden perusteella 48 (5,7 %) potilaalle järjestettiin jatko-
tutkimuksia (mm ENMG), ja/tai uusintaleikkaus. Yleisimmät syyt olivat erilaiset hermo-oireet (me- dianus, ulnaris), jänne- sekä DRUJ-ongelmat. 5,7 %:lla ranteen levy poistettiin TAYS:ssa eri syistä seurannan aikana. Tämä on hieman pienempi luku kuin aiemmissa tutkimuksissa (17), johtuen toden- näköisesti yksityis-sektorin ja muissa sairaaloissa tehtyjen levynpoistojen tietojen puutteesta tutki- muksessamme.
59 (7.0 %) potilaan sairaskertomusmerkinnöis- sä mainittiin 6 viikon röntgenkuvassa poikkeava löydös. Näistä potilaista 26 (3.1 %) päätyi uusinta- leikkaukseen, joista 9 potilaalle (1.1 %) ohjelmoi- tiinkiireelli-nenleikkaustoimenpide6viikonkont- rollin yhteydessä. Muille 17 potilaalle toimenpide tehtiin myö-hemmin seurannan jälkeen. 33/59 po- tilaalla oli 6 viikon röntgenkuvassa löydös, mutta kuvien (tieto-kone- tai röntgenkuvat) tai seuran- takäyntien perusteella ei löytynyt tarvetta uusin- taleikkauksille. Ylei-simmät röntgenkuvalöydökset ovatluokiteltunataulukossa4.
Kaikki 26 potilasta, joilla oli 6 viikon röntgen- kuvassa uusintaleikkaukseen johtava löydös, olivat han-kalasti oireisia. Päinvastoin 23/33 potilaasta, joilla oli poikkeava röntgen kuva, joka ei johtanut toimen-piteeseen, olivat täysin oireettomia. 10/33 potilaasta koki lievää kipua.
Pohdinta
Kuuden viikon kohdalla oireetonta tai lieväoireis- ta potilasta ei tutkimusaineistossamme päätynyt välit-tömään uusintaleikkaushoitoon, vaikka rön- tgenkuvassa olisikin ollut poikkeavuus. Toisaalta kaikki leikkaukseen päätyneet potilaat, joilla rön- tgenkuvalöydös oli, olivat kohtalaisen- tai hyvin hankalasti oireisia. 6 viikon röntgenkuvaus ja tiedot kliinisestä kontrollista oli saatavilla 98 %:lla potilaista, joten otoksemme ensimmäisen kontrol- lin osalta on hyvin kattava. Jatkoseurantatiedoissa on osin puutteita yksityissektorin – ja toiseen sai- raanhoitopiiriin muuttaneiden osalta.
Ainoastaan 1.1 %:lle potilaista tehtiin 6 viikon röntgenkuvauksen ja hankalien oireiden perus- teella kii-reellinen uusintaleikkaus. Hermo- tai jänneoireiden vuoksi 5.7 %:lle ohjelmoitiin jat- kotoimenpiteitä, näillä potilailla röntgenkuvaus ei tuonut lisähyötyä- vaan jatkotoimenpidearvio tehtiin kliinisen kuvan perusteella. Tämän tut-
146 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


Taulukko 2
Murtuman morfologia
Barton, chauffeur
Yhteensä
Keskiarvo
Diabetes
Reuma
Neurologinen sairaus
Muistisairaus
Psyykkinen sairaus**
Päihdekäyttö
Koko aineisto (volaarinen levytys) (%)
Yksinkertainen intra-artikulaarinen
311 (36,0%)
160 (18,5)
866
47,5
17 (2.0)
1 (0.1)
22 (2.5)
18 (30,5)
1 (1,7)
5
13
20 (33,9)
14
6
59
45,7
1
3
26
33
Ikä
43,5
46,2
Mediaani
50
47
Perussairaudet
28 (3.2)
0
1
42 (4.8)
1
0
1
0
0
0
0
0
0
71 (8.2)
1
2
1
1
0
** Skitsofrenia, masennus, persoonallisuushäiriö
Leikkaava lääkäri
Erikoistuva lääkäri
Erikoislääkäri
550 (63,5)
184 (21,2)
42 (71,2)
7 (11,9)
20 (76.9)
2 (7,7)
22 (66,7)
5 (15,2)
Erikoistuva-erikoislääkäri
Sukupuoli
Mies
132 (15,2)
312 (36.0)
10 (16,9)
24 (40.7)
4 (15,4)
11 (42.3)
6 (18,1)
13 (39.4)
Nainen
554 (64.0)
35 (59.3)
15 (57.7)
20 (60.6)
Seuranta-aika vuosina
Keskiarvo (mediaani)
6,7 (6,7)
6,7 (6,8)
aulukko 3
Poissulku:
imuksen- 1p94emruustleiekkllaausmruettoidinisti 6 viikon kohdalla
kliinisen kuvan tai hankalan oirekuvan perusteella.
Kliinisessä työssä voitaisiin jatkossa harkita esi-
merkiksi etäkontrollia, ja ainoastaan oireiset po-
tai ikä yli 65 v
tettu röntgenkuvaus vaikutti potilaan hoidonkul-
uun vain harvoin. Näyttäisi siltä, että on turval-
Poissulku:
olevytyksellä hoidettu rannemurtuma ainoastaan seen arvioon.
Naiset Miehet
Poikkeava 6 vk rtg kuva (% kaikista poikkeavista rtg kuvista)
1055 Potilasta NCJ62/NDJ62+ S52.0/S52.4
- 17 kontrolli muussa
ista ja kusasirtanlasnsau, statieehi soakapausntuat kuvata työikäisen luk- tilaat kutsuttaisiin röntgenkuvauksen kera kliini-
kontrolliin
861 Volaarinen lukkolevytys työikäisellä potilaalla
uomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45 844 potilasta 2 • 2022 SOT 147 6 vk röntgenkuva
Uusintaleikkaus poikkeavan 6 vk rtg kuvan perusteella
Seuranta poikkeavan 6 vk rtg kuvan perusteella
Pirstaleinen
Ekstra-artikulaarinen
Smith
Distaalinen antebrachium
227 (32,0)
48 (5,5)
11 (18,6)
6 (10,2)
3
8
92 (10,6)
2
4
3 (5,1)
2
1
28 (3,2)
0
1
T
k o k l k
S


Seuranta-aika vuosina
Keskiarvo (mediaani) 6,7 (6,7)
Taulukko 3
6,7 (6,8)
Poissulku:
- 194 muu leikkausmetodi tai ikä yli 65 v
Poissulku:
- 17 kontrolli muussa sairaalassa, tai ei saapunut kontrolliin
Taulukko 4
Taulukko 4
Uusintaleikkaus
Seuranta
Yhteensä
Rtg-kuva löydös
Ruuvi nivelessä epäily
6
10
16
Reduktion menetys
4
9
13
DRUJ inkongruentti
8
1
9
Pykälä nivelpinnalla
2
1
3
Osteosynteesiongelma*
6
12
18
Kaikki
26
33
59
148 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
1055 Potilasta NCJ62/NDJ62+ S52.0/S52.4
861 Volaarinen lukkolevytys työikäisellä potilaalla
844 potilasta
6 vk röntgenkuva
59 potilaalla röntgenkuvassa ongelma
785 potilaalla normaali röntgenkuva
9 potilaalle kiireeliinen uusintaleikkaus
277 potilaalle ohjelmoitu jatkokontrolli
508 potilasta, joiden hoito päättyi 6 vk kontrolliin
17 potilaalle seurannan aikana uusintaleikkaus
33 potilaalle seurantalinja, ei uusintaleikkauksia
228 potilaalle mobilisaatiokontrolli (+tarv rtg kuvaus)
49 muu kontrolli
29 hermo-oire
6 jänneongelmaa
9 DRUJ ongelmaa
4 samanpuolen scaphoideummurtumaa 1 myöhempi infektio
200 potilaalle ei jatkotoimenpiteitä
28 potilaalle seurannassa uusintaleikkaus, ml levynpoisto


Viitteet
1.Jerrhag D, Englund M, Karlsson MK. Epidemiology and time trends of distal forearm fractures in adults- a study of 11.2 million person-years in Sweden. BMC musculoskelet Disord. 2017 https://doi.org/10.1186/s12891-017-1596-zs
2. Mellstrand-Navarro C, Pettersson HJ, Tornqvist H, Ponzer S. The operative treatment of fractures of the distal radius is increasing: results from a nationwide Swedish study. Bone Joint J. 2014 Jul;96-B(7):963-9. doi: 10.1302/0301- 620X.96B7.33149. PMID: 24986952.
3. Mattila VM, Huttunen TT, Sillanpaa P, Niemi S, Pihlajamaki H, Kannus P. Significant change in the surgical treatment
of distal radius fractures: a nationwide study between
1998 and 2008 in Finland. J Trauma. 2011; doi:http://dx.doi. org/10.1097/TA.0b013e3182231af9.
4. Rundgren J, Bojan A, Navarro CM, Enocson A. Epidemiol- ogy, classification, treatment and mortality of distal radius fractures in adults: an observational study of 23,394 fractures from the national Swedish fracture register. BMC Musculo- skelet Disord. 2020; 21: 88. https://doi:10.1186/s12891-020- 3097-8
5. Thorninger R, Madsen ML, Wæver D, Borris LC, Rölfing
JHD. Complications of volar locking plat-ing of distal radius fractures in 576 patients with 3.2 years follow-up. Injury. 2017 Jun;48(6):1104-1109. doi: 10.1016/j.injury.2017.03.008. Epub 2017 Mar 10. PMID: 28336098.
6. R. Arora, M. Lutz, A. Hennerbichler, D. Krappinger, D. Espen, M. Gabl. Complications following internal fixation of unstable distal radius fracture with a palmar locking-plate. J Orthop Trauma, 21 (5) (2007), pp. 316-322
7. Wichlas, F., Haas, N.P., Disch, A. et al. Complication rates and reduction potential of palmar versus dorsal locking plate osteosynthesis for the treatment of distal radius fractures.
J Orthopaed Traumatol 15, 259–264 (2014). https://doi. org/10.1007/s10195-014-0306-y
8. Zenke Y, Sakai A, Oshige T et al.Extensor pollicis longus tendon ruptures after the use of volar locking plates for distal radius fractures. Hand Surg. 2013;18(02):169–173.
9. Asadollahi S, Keith P P. Flexor tendon injuries following plate fixation of distal radius fractures: a systematic review of the literature. J Orthop Traumatol. 2013;14(04):227–234.
10. Alter TH, Sandrowski K, Gallant G, Kwok M, Ilyas AM. Complications of Volar Plating of Distal Radius Fractures: A Systematic Review. J Wrist Surg. 2019 Jun;8(3):255-262. doi: 10.1055/s-0038-1667304. Epub 2018 Aug 13. PMID: 31192050; PMCID: PMC6546498.
11. de Putter CE, Selles RW, Polinder S, Panneman MJ, Hovius SE, van Beeck EWF. Economic impact of hand and wrist injuries: health-care costs and productivity costs in a popula- tion-based study
12. van Gerven P, van Dongen JM, Rubinstein SM, Termaat MF, El Moumni M, Zuidema WP, Krijnen P, Schipper IB, van Tulder MW; WARRIOR trial Study Group; WARRIOR-trial Study Group. Is reduc-tion of routine radiograph use in patients with
distal radius fractures cost effective? Analysis of data from the multicentre, randomised controlled WARRIOR trial. BMJ Open. 2020 Jul 5;10(7):e035370. doi: 10.1136/bmjopen-2019-
035370. PMID: 32624472; PMCID: PMC7337891.
13. Weil NL, El Moumni M, Rubinstein SM, Krijnen P, Termaat MF, Schipper IB. Routine follow-up radiographs for distal radius fractures are seldom clinically substantiated. Arch Orthop Trauma Surg. 2017;137(9):1187-1191. doi:10.1007/ s00402-017-2743-6
14. Ghattas TN, Dart BR, Pollock AG, Hinkin S, Pham A, Jones TL. Effect of initial postoperative visit radiographs on treatment plans. J Bone Joint Surg Am. 2013;95(9):e57, S1. doi: 10.2106/JBJS.K.01670.
15. Huffaker S, Earp BE, Blazar PE. The value of post-opera- tive radiographs in clinical management of AO type A distal radius fractures. J Hand Surg Eur Vol. 2015 Oct;40(8):790-5. doi: 10.1177/1753193414562354. Epub 2014 Dec 16. PMID: 25515920.
16. Sjølander HJ, Jauffred S, Brix M, Gundtoft PH. X-ray Follow-up after Open Reduction Internal Fix-ation of Distal Forearm Fracture. J Wrist Surg. 2021 Apr;10(2):150-153. doi: 10.1055/s-0040-1721139. Epub 2020 Dec 26. PMID: 33815951; PMCID: PMC8012098.
17. Palola V, Ponkilainen V, Huttunen T, Launonen A, Mattila VM. Incidence for volar locking plate removal following distal radius fracture surgery. Arch Orthop Trauma Surg. 2021 Aug;141(8):1297-1302. doi: 10.1007/s00402-020-03565-6. Epub 2020 Aug 30. PMID: 32862263; PMCID: PMC8295068.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 149


Mihin murtumiin liittyy matala luuntiheys ja korkeat FRAX- murtumariskipisteet?
Tahvanainen Niina, Jahnukainen Miira, Kopra Juho, Heikki Kröger
Ortopedian, traumatologian ja käsikirurgian klinikka, Kuopion yliopistollinen sairaala. Musculoskeletal Research Unit (KMRU)
Itä-Suomen yliopisto (UEF)
Low-energy fractures are usually thought to be related to osteoporosis. Most commonly wrist, vertebrae, and hip fractures are linked to decreased BMD (bone mineral density). The diagnosis of osteoporosis is based on DXA-meas- urement. Additionally, FRAX-tool can be used for evaluating the risk for fractures and the need for treatment. The aim of this study was to find out which types of fractures are associated with decreased BMD and higher FRAX-scores in clinical setting. A total of 969 fracture patients had a DXA-measurement at Kuopio university hospital between 1 January 2016 and 31 December 2019. We excluded the patients under 50 years of age, non-traumatic fractures (except spine and pelvic region fractures), high-energy fractures and patients with non-reliable DXA-scans. After the exclusions, there were 796 cases for the final analysis. DXA-results and FRAX-scores were then compared between different fracture groups. The highest FRAX-scores were found for femoral neck fractures (20.3 %), pelvic and sacrum fractures (17.6 %) and trochanteric femoral fractures (16.8 %). Overall, 53.4 % of the fractures were osteopenic, 14.0 % were osteo- porotic and 32.6 % had normal BMD. More than half of the trochanteric fracture patients (55.6 %) had osteoporotic BMD. Our results may help in directing the screening of osteoporotic patients in clinical setting and increase the impact of secondary prevention of osteoporosis.
Johdanto
Osteoporoosi on sairaus, jossa luun mineraalitiheys ja massa vähenevät. Tämän seurauksena luun lujuus heikkenee ja murtumariski suurenee. Osteoporoo- si kehittyy vuosien kuluessa ja usein se havaitaan vasta murtuman ilmaannuttua. Luuntiheyteen vai- kuttavat useat eri tekijät kuten sukupuoli, ikä, pai- noindeksi, etnisyys, sukutausta, hormonitoiminnan muutokset, ruokavalio, elämäntavat, tietyt sairaudet ja lääkitykset (1). Osteoporoosin primaaripreven-
tiossa pyritään tunnistamaan henkilöt, joilla on os- teoporoosin riskitekijöitä.
Naisilla luuntiheys pienenee nopeasti muutaman ensimmäisen vuoden aikana menopaussin jälkeen, joten heillä on suurempi riski osteoporoosiin kuin miehillä (2). Noin 40 % yli 50-vuotiaista naisista saa lonkan, nikaman tai ranteen murtuman loppu- elämänsä aikana. Yli 50-vuotiailla miehillä vastaava osuus on 10–20 % (3). Eräässä tutkimuksessa lonk- kamurtumapotilaista vain 1 %:lla oli normaali luun- tiheys, kun taas 60 %:lla luu oli osteoporoottinen (4).
150 SOT 2 • 2022
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45


Vaikka osteoporoosia sairastavilla potilailla on suu- rentunut riski murtumille, kaikki pienienergiaiset murtumat eivät liity osteoporoosiin. Luuntiheyden jakauma väestössä on normaali ja tämän vuoksi suurin osa murtumista ilmenee potilailla, joilla on normaa- li tai osteopeninen luuntiheys. Toisaalta osteoporoosia sairastavilla potilailla murtumariski on suurin. Koska osteoporoosin suuntaamaton seulonta ei ole kustan- nustehokasta, seulonta tuleekin kohdentaa murtu- mapotilaisiin. Tähän on olemassa joitakin työkaluja, tutkimuksemme keskittyy näistä FRAX-murtumaris- kilaskuriin sekä luuntiheysmittaukseen.
Matala luuntiheys lisää yleisesti murtumariskiä ja erityisesti lonkka- ja nikamamurtumien riskiä (1). Sekä pieni- että suurienergiaiset murtumat liittyvät alentuneeseen luuntiheyteen ja matalaan T-arvoon verrattuna yksilöihin, joilla ei ole aiempaa murtu- maa. Kaikissa ikäryhmissä, aiempi pienienergiainen murtuma lisää riskiä uusille murtumille (5,6).
Korkeat FRAX-pisteet ovat yhteydessä alentunee- seen luuntiheyteen ja siten suurentuneeseen murtu- mariskiin (7). Seulonnassa käytettynä FRAX-laskuri auttaa löytämään murtumavaarassa olevat potilaat ja kohdentamaan hoitoa. FRAX:n käyttö voisi vähentää alentuneeseen luuntiheyteen liittyviä murtumia.
Halusimme selvittää sairaalassa hoidetuilla mur- tumapotilailla, mitkä murtumat liittyvät korkeisiin FRAX-pisteisiin sekä DXA-mittauksessa todettuun alentuneeseen luuntiheyteen. Keskityimme pie- nienergiaisiin murtumiin, eli murtumiin, jotka ta- pahtuvat samalla tasolla kaatuessa tai pudotessa alle metrin korkeudelta (8).
Menetelmät
Yleisimmin osteoporoosi diagnosoidaan määrittä- mällä luuntiheys käyttämällä kaksienergiaista röntge- nabsorptiometriaa (DXA, dual-energy X-ray absorp- tiometry). Mittaus suoritetaan lannerangasta (L1-L4 tai L2-L4) ja reisiluun kaulasta (1). Mitattua luunti- heyttä verrataan T-arvoon, joka on standardipoikkea- ma terveen 20–40-vuotiaan aikuisen keskimääräises- tä luuntiheydestä. T-arvot –1 ja +1 välillä arvioidaan normaaleiksi. Luuntiheys arvioidaan osteopeniseksi T-arvon ollessa –1 – -2.5 ja osteoporoottiseksi, kun T-arvo on yhtä suuri tai alle –2.5 (9).
Toisena menetelmänä käytimme FRAX-pistey- tystä (Fracture Risk Assessment Tool), jolla arvioi- daan yksilökohtaisesti riski saada osteoporoottinen
murtuma 10 vuoden aikana. Tuloksena saadaan riski lonkkamurtumalle sekä merkittävälle osteoporootti- selle murtumalle (nikama, ranne, lonkka tai olkapää). FRAX arvioi eri taustatekijöitä kuten sukupuoli, ikä, vanhemman lonkkamurtuma, yksilön aiemmat mur- tumat, perussairaudet ja elintavat (10).
Aineisto koostuu 969 potilaasta, jotka lähetet- tiin KYS ortopedian, traumatologian ja käsikirur- gian klinikasta DXA-luuntiheysmittaukseen KYS kliinisen fysiologian yksikköön ajanjaksolla 1.1.2016- 31.12.2019. Informaatiota kerättiin KYS:n potilastie- tojärjestelmästä.
Murtumatapahtuman jälkeen potilaat tapasivat murtumahoitajan, joka teki FRAX-pisteytyksen ja oh- jelmoi potilaille DXA-mittauksen.
Keräsimme potilastietojärjestelmästä seuraavat tiedot: ikä, sukupuoli, pituus, paino, DXA-mittauk- sen tulokset (BMD lanneranka, T-arvo, Z-arvo, BMD lonkka), murtumatyyppi, vammaenergia ja murtuma- hoitajan laskemat FRAX-pisteet.
Ennen tilastoanalyysejä poissuljimme korkeaener- giaiset murtumat, alle 50-vuotiaat potilaat, ei-trau- maattiset murtumat (paitsi nikama ja lantion alueen murtumat) ja epäluotettaviksi arvioidut DXA-mit- taukset. Lannerangan mittauksissa virheellisiä tuloksia aiheuttavat esimerkiksi ruuvit, aiempi murtuma sekä merkittävät kulumamuutokset.
Murtumat luokiteltiin OSTPRE-tutkimukses- sa käytetyn luokituksen mukaisesti. Jos potilailla oli useampia murtumia, nämä murtumat luokiteltiin merkittävämmän murtuman mukaisesti. 969 tapa- uksesta poissuljettiin 2 kontrollikuvausta, 62 ei-trau- maattista murtumaa, 26 korkeaenergiaista murtumaa, 38 määrittämätöntä vammaenergiaa, 198 epäluotet- tavaa lannerangan BMD tulosta sekä 43 alle 50-vuo- tiasta potilasta. Analyyseistä jätettiin pois murtuma- luokat, joissa tapauksia oli alle 9. Näitä potilaita oli yhteensä 15. Lopulliseen analyysiin jäi 796 tapausta, joista 628:lla oli luotettava lannerangan BMD, 785:llä lonkan BMD ja 732:lla oli arvioitu FRAX-murtuma- riskipisteet. Naisia oli 665 (84 %) ja miehiä 131 (16 %). Analyysit suoritettiin ohjelmilla RStudio ja IBM SPSS (versio 27).
Tulokset
Yleisimmät murtumat olivat nilkka- (208), ranne- (195), lonkka- (103), olkaluun yläosan ja varren - (71) ja nikamamurtumat (62). Potilaiden keski-ikä
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45
2 • 2022 SOT 151


oli 65,8 vuotta (SD 7.7). Naisten keski-ikä oli 65,7 vuotta (SD 8.0) ja miesten 66,2 vuotta (5.9).
Korkeimmat FRAX-pisteet (korkein laskennalli- nen murtumariski) todettiin reisiluun kaulan mur- tumissa, lantion alueen murtumissa sekä trokanteeri-
sissa lonkkamurtumissa. Matalimmat FRAX-pisteet olivat sääriluun murtumissa, ja nilkan murtumissa (Taulukko 1).
Naisilla korkeimmat FRAX-pisteet olivat reisi- luun kaulan ja lonkan trokanteerisissa murtumissa
Murtuma
FRAX-major op fx total. (%, SD)
Lonkka (reisiluun kaula)
20.3 (10.8)
Nikama (lanne- ja rintaranka)
Taulukko 1. FRAX murtumariskipisteet (%, SD) yleisimmille osteoporoottisille murtumille (major op fx) sekä lonkka- murtumille (hip fx) murtumaluokittain.
16.8 (9.9)
Olkaluu, varsi ja yläosa
15.6 (9.3)
13.4 (7.1)
Kyynärpää
13.2 (7.6)
12.7 (7.8)
Ranne
Kyynärpää
46.5 % (20)
Taulukko 2. Reisiluun kaulan T-arvon mukaan luokiteltu luuntiheys (normaali, osteopenia, osteoporoosi) eri murtu- maluokissa.
44.2 % (19)
FRAX-hip fx (%, SD)
10.6 (9.2)
Lantio ja sakrum
17.6 (10.5)
8.1 (8.2)
Lonkka (trokanteerinen)
8.1 (7.5)
7.0 (7.6)
Reisiluu, varsi ja alaosa
15.6 (9.8)
6.4 (6.4)
Ranne
14.7 (7.7)
5.5 (5.7)
Polvilumpio
14.6 (9.1)
5.3 (5.7)
4.8 (3.7)
4.6 (4.5)
Nilkka
4.8 (6.1)
Sääriluu, yläosa
11.6 (7.0)
4.0 (3.7)
Sääriluu, varsi ja alaosa
10.5 (5.2)
3.4 (3.3)
Murtuma
normaali
osteopenia
osteoporoosi
Kaikki murtumaluokat
32.6 % (251)
53.4 % (411)
14.0 % (108)
33.3 % (65)
59.5 % (116)
7.2 % (14)
9.3 % (4)
Olkaluu, varsi ja yläosa
26.8 % (19)
67.6 % (48)
5.6 % (4)
Nikama (lanne- ja rintaranka)
19.4 % (12)
56.5 % (35)
24.2 % (15)
Lantio ja sakrum
27.3 % (6)
59.1 % (13)
13.6 % (3)
Lonkka (reisiluun kaula)
13.4 % (9)
56.7 % (38)
29.9 % (20)
Lonkka (trokanteerinen)
11.1 % (4)
33.3 % (12)
55.6 % (20)
Reisiluu, varsi ja alaosa
28.6 % (6)
61.9 % (13)
9.5 % (2)
Polvilumpio
33.3 % (3)
66.7 % (6)
0.0 % (0)
Sääriluu, yläosa
Sääriluu, varsi ja alaosa
31.2 % (5)
50.0 % (8)
18.8 % (3)
25.0 % (5)
45.0 % (9)
30.0 % (6)
Nilkka
46.6 % (97)
45.2 % (94)
8.2 % (17)
152 SOT 2 • 2022 Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 45