Vol. 47 Nro 3 2024 Format: 170 x 178 mm 1 Rastereinheit: 5 mm
Medical
IMPRESSIVE
SIMPLICITY
in joint replacement
ALL-IN-ONE FIXATION SYSTEMTM
For you and your patient.
www.heraeus-medical.com
NOW AVAILABLE
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 68
12543 FI
67 SOT 3 • 2024 Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
Julkaisija Suomen Ortopediyhdistys – Ortopedföreningen i Finland ry.
Publisher Finnish Orthopaedic Association
Toimituksen osoite:
SOT-lehti / Heidi Danielson
Toimitus:
Sairaala ORTON Tenholantie 10
00280 Helsinki [email protected]
Päätoimittaja Heidi Danielson
Toimittaja
Ville Puisto
Sairaala ORTON [email protected]
Toimittaja
Oskari Pakarinen Päijät-Hämeen keskussairaala, kirurgian klinikka [email protected]
www.soy.fi Heli Roberts
AM Digipaino 0780-671X
Internet: Taitto
Painopaikka ISSN
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 68
Sisältö 3/2024
Pääkirjoitus 71
Tieteellinen ohjelma 72
Painoindeksin yhteys tekonivelinfektion ilmaantuvuuteen polven tai 85 lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen
Elisa Kosonen, Aleksi Reito, Rasmus Liukkonen, Antti Eskelinen
Patient reported outcome and early complications after same-day discharge 91 knee and hip arthroplasty
Juuso Hannula, Inari Laaksonen, Joel Kostensalo, Keijo Mäkelä, Matias Hemmilä
Odotusajan yhteys leikkausta edeltäviin sairauslomiin polven tai lonkan 96 tekonivelleikkaukseen tulevilla potilailla
Rasmus Liukkonen, Aleksi Reito
Dual-mobility -lonkan kokotekonivelen lyhyen seuranta-ajan tulokset korkean 101 dislokaatioriskin primaari- ja uusintaleikkauspotilailla
Martta Ruusiala, Hannu Miettinen, Jukka Kettunen, Heikki Kröger, Simo Miettinen
Lonkan kokotekonivelleikkaus vs. konservatiivinen hoito pitkälle edenneessä 109 lonkan nivelrikossa – satunnaistettu kontrolloitu tutkimus
Aapo Talonpoika, Lauri Karttunen, Antti Jaroma, Toni Rikkonen, Joonas Sirola, Jussi Mäki,
Jukka Huopio, Sarang Qazi, Tuomas Selander, Jari Arokoski, Heikki Kröger
Lonkkamurtumien ilmaantuvuus ja hoito Suomessa 1997–2018 114
Oskari Leino, Nora Forsbacka, Inari Laaksonen, Keijo Mäkelä, Markus Matilainen, Elina Ekman
FNS reisiluun kaulan murtumien hoidossa 121
Jukka Honkanen, Inari Laaksonen, Mari Koivisto, Keijo Mäkelä, Elina Ekman
Dynaaminen vs staattinen patellan korkeusaseman määrittäminen 126 suhteessa reisiluun trokleaan – patella alta diagnoosin määrittäminen on haastavaa
Petri Sillanpää, Timo Rahnel, Aleksi Reito, Frederick Weitz, Antti Launonen
FinSpine: Lannerangankanavan ahtauman hoidon leikkausratkaisut ja 131 leikkaushoidon tulokset vuoden kuluttua toimenpiteestä
Juho Hatakka, Inari Laaksonen, Joel Kostensalo, Keijo Mäkelä, Henri Salo, Katri Pernaa
Complication rate is lower when using percutaneous fixation compared to 133 ORIF in displaced intra-articular calcaneal fracture operations
Tuula A. Lappalainen, Noora A. Noponen, Outi I. Kaarela, Tero M. Klemola, Pasi P. Ohtonen, Juhana I. Leppilahti
69 SOT 3 • 2024 Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
Erikoistuvan lääkärin teknisten taitojen oma-arvion ja erikoislääkärin antaman 137 arvion yhteneväisyys OSATS-työkalua käyttäen
Sofianna Ojala, Henrik Nuutinen, Katriina Paasikallio, Ville Happonen, Reijo Sunda,
Heikki Krögera, Joonas Sirolaa
Alueelliset erot vähähyötyisessä tuki- ja liikuntaelinkirurgiassa Suomessa: 143 Syvään juurtuneita hoitokulttuureja on vaikea muuttaa
Ville Ponkilainen, Anniina Laurema, Ville M. Mattila, Teemu Karjalainen
Operatiivinen vs konservatiivinen hoito dislokoitumattomissa Lisfranc-vammoissa: 147 satunnaistettu monikeskustutkimus
Ville Ponkilainen, Heikki Mäenpää, Heikki-Jussi Laine, Nikke Partio, Olli Väistö, Janne Jousmäki, Ville M Mattila, Heidi Haapasalo
ORIF vs primaari artrodeesi (PA) dislokoituneissa Lisfranc-vammoissa: 151 satunnaistettu monikeskustutkimus
Ville Ponkilainen, Heikki Mäenpää, Heikki-Jussi Laine, Nikke Partio, Olli Väistö, Janne Jousmäki, Ville M Mattila, Heidi Haapasalo
SIRVA – olkaniveleen vahingossa annetun rokotteen aiheuttama sairaus 155
Martti Vastamäki
Parsonage Turner-oireyhtymä – olkakirurgin syytä tuntea 159
Martti Vastamäki
Pohjeluun ydinnaulauksen tulokset verrattuna levyfiksaatioon iäkkäiden 163 nilkkamurtuman hoitona: yhden keskuksen retrospektiivinen analyysi
Evgenii Brushtein, Aleksi Reito, Essi Honkonen, Nikke Partio
Keuhkokuumeen aiheuttama kuolleisuus CP-vammaan liittyvän skolioosin yhteydessä. 168 Vertaileva kansallinen rekisteritutkimus leikattujen ja leikkaamattomien välillä
Matti Ahonen, Ira Jeglinsky-Kankainen, Mika Gissler, Ilkka Helenius
Lasten uudelleenmurtumat 172
Oskari Pakarinen, Matti Ahonen, Petra Grahn, Ilkka Helenius, Topi Laaksonen
PÄÄKIRJOITUS SOT-LEHTEEN 2024
Hyvät ystävät,
lämpimästi tervetuloa Ortopedian ja traumatologian päiville 2024. Päivät pidetään totuttuun tapaan Helsingissä Katajanokalla, ja toivomme että viihdytte hyvin ja että monipuolisesta ohjelmastamme on hyötyä arjen haasteisiin.
Ortopedikoulutuksen täsmentyessä ja uudistuessa olemme kutsuneet
keskiviikkoaamun luennoitsijoiksi pedagogiikan erityisosaajan Eeva Pyörälän. Sessiossa puhuvat myös tekoälyortopedi Max Gordon ja hyvinvointialue-johtaja Sally Leskinen. Torstaina toivomme runsasta osanottoa SOY:n vuosikokoukseen sekä kuuntelemaan Fabian Langenskiöld-luentoa.
Viime vuonna järjestimme OT-päivät Tampere-talossa Tampereella. Saimme jäsenistöltä runsaasti positiivista palautetta sijainnin suhteen. Paluuta täksi vuodeksi takaisin Helsinkiin puolsi mm. samaan aikaan Helsingissä järjestettävät Operatiiviset päivät, joiden kanssa OT-päivillä on jonkin verran yhteisiä osanottajia, kuten erikoistuvat lääkärit. On kuitenkin selvää, että kuuntelemme jäsenistömme toiveita OT-päivien suhteen herkällä korvalla jatkossakin. Toukokuussa 2024 järjestimme muutaman vuoden tauon jälkeen myös SOY:n Kevätpäivät Turussa, tällä kertaa yhteistyössä SOTE ry:n kanssa (Suomen Ortopediaan ja Traumatologiaan erikoistuvat lääkärit). Keväinen sää suosi kaksipäiväisiä Kevätpäiviä, ja käytännönläheisten luentojen lisäksi oli tarjolla yhteinen rentouttava iltatilaisuus. Palaute päivistä oli lähes yksinomaan positiivista, minkä vuoksi haluamme herättää ne pysyvämminkin henkiin. Tarkoituksenamme on järjestää Kevätpäiviä jatkossa kahden vuoden välein. Vuoden 2026 Kevätpäivien järjestäjäkaupunki on vielä mietinnässä, ja vinkkejä otetaankin mieluusti vastaan.
Moni OT-päivien vapaiden esitelmien sessioiden käsikirjoituksista lähetetään pohjoismaisten ortopedien omaan lehteen, Acta Orthopaedicaan, arvioitavaksi. On hyvä muistaa, että Acta on meidän suomalaistenkin ortopedien oma korkeatasoinen julkaisusarja, sillä jokainen SOY:n jäsen osallistuu jäsenmaksun kautta pieneltä osaltaan Actan toimintaan ja kustantamiseen. Actan kustantajana toimii nykyään Medical Journals Sweden. Kustantamisen taloudellisten haasteiden myötä on Actassakin otettu käyttöön APC-maksu (Article Processing Charge) NOFin (Nordic Orthopaedic Federation) ulkopuolisille käsikirjoituksille. SOY:n jäsenet ovat automaattisesti myös NOFin jäseniä, eikä APC-maksua luonnollisestikaan tarvitse maksaa. Toivomus olisi, että suomalaiset kollegat lähettäisivät käsikirjoituksiaan Actaan arvioitavaksi vielä nykyistäkin enemmänkin. Olemme tällä hetkellä aavistuksen jäljessä verrokkimaistamme Tanskasta ja Ruotsista käsikirjoitusmäärissä. Nykyisen toimituksen tavoitteena on myös monipuolistaa Actan sisältöä niin, että esimerkiksi olka- ja jalkakirurgisista aiheista voitaisiin julkaista tämänhetkistä enemmän.
Kuluvan vuoden aikana olemme kaikki tottuneet kuulemaan huolestuttavia viestejä taloustilanteesta hyvinvointialueilla koko maassa. Useilla hyvinvointialueilla on käyty YT-neuvotteluitakin. Ortopedian ja traumatologian alalla vanhenevan väestön myötä töitä tulee kuitenkin olemaan monipuolisesti tarjolla jatkossakin. Erikoisalallamme on edelleen vahvaa vetovoimaa nuorten lääkäreiden keskuudessa, etenkin Etelä-Suomen yliopistosairaaloissa. Talouden suhdanteilla on myös taipumus kääntyä. Suomalainen terveydenhuolto on kokonaisuudessaan edelleen erittäin korkeatasoista ja tasalaatuista. Turhaan synkkyyteen talouslukuja tuijotellessa ei ole tarpeellista vajota. Median ja somen otsikoiden kuuluu nykyään olla raflaavia ja luoda vaikutelma että olemme katastrofin partaalla. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Suomalaiset ja suomalainen terveydenhuolto pärjäävät maailman myrskyissä jatkossakin.
Turussa 20.10.2024
Keijo Mäkelä
Suomen Ortopediyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja
71 SOT 3 • 2024 Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
ORTOPEDIAN JA TRAUMATOLOGIAN PÄIVÄT 2024 Ohjelma
KESKIVIIKKO 13.11.2024
Paikka
Europaea
Näyttelyalue
Europaea
Näyttelyalue
Europaea
Näyttelyalue
Europaea
Näyttelyalue
8.00 – 9.00 ***** 9.00–10.30
10.30-11.00 11.00-13.00 13.00-14.00 14.00-15.30 15.30-16.00 16.00-17.00 17.00-19.00 *****
Ilmoittautuminen
SOY – 2024 OT-PÄIVIEN AVAUSSESSIO
Miten koulutan? Eeva Pyörälä
Miten hyödynnän tekoälyä kouluttamisessa? Max Gordon Mitä teen, kun kuitenkin sattuu jotain? Sally Leskinen
Kahvi
SOKY
Lounas
STY
Kahvi
STY
Cocktailtilaisuus
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 72
11.00-13.00 13.00-14.00 14.00-17.00 15.30-16.00
SAPLY
Lounas
SSKY
Kahvi
Fennia 1, 2. krs
Näyttelyalue
Fennia 1, 2. krs
Näyttelyalue
TORSTAI 14.11.2024
8.30-9.00 ***** 9.00-10.00
10.00-10.30 10.30-12.00 12.00-13.00 12.00-13.00
13.00-14.00 14.00-15.15 15.15-15.45 16.00-17.00
***** 14.00-16.30 15.15-15.45
Ilmoittautuminen Vapaat esitelmät
Kahvi
SOY vuosikokous
Lounas
Europaea
Näyttelyalue
Europaea
Näyttelyalue
Lounassessio Stryker: Unlocking peak performance of the
Triathlon knee: building on 20 years of knowledge to achieve the best outcome - Dr Lasse Rasmussen, Head of Knee Department, Vejle Hospital
Fabian Langenskiöld -luento SPA
Kahvi
SPA
LUUKAS
Kahvi
Nautica
Europaea Europaea Näyttelyalue Europaea
Fennia 1, 2. krs
Näyttelyalue
73 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
PERJANTAI 15.11.2024
8.30-9.00 ***** 9.00-10.00 10.00-10.30 10.30-12.30 12.30-13.30 13.30-15.30 ***** 10.30-12.30 12.30-13.30 13.30-15.30
Ilmoittautuminen
Vapaat esitelmät
Kahvi
SUOJALKA
Lounas
SLOY
Suomen Naisortopediyhdistys
Lounas
SOTE RY
Europaea
Näyttelyalue
Europaea
Näyttelyalue
Europaea
Fennia 1, 2. krs
Näyttelyalue
Fennia 1, 2. krs
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 74
Ortopedian ja traumatologian päivät 2024 Kumppaniyhdistysten ohjelma
Keskiviikko 13.11.2024 9.00-10.30
10.30-11.00
11.00-13.00
11.00-11.10 11.10-11.20 11.20-11.30
11.30-11.45 11.45-11.50
11.50-12.05 12.05-12.10
12.10-12.30
Europaea
SOY – 2024 OT-PÄIVIEN AVAUSSESSIO
Miten koulutan? Eeva Pyörälä
Miten hyödynnän tekoälyä kouluttamisessa? Max Gordon Mitä teen, kun kuitenkin sattuu jotain? Sally Leskinen
Kahvi
SOKY – SUOMEN OLKAKIRURGINEN YHDISTYS Olkavarren murtumien hoito
Pj:t Thomas Ibounig ja Lasse Rämö
Olkavarren murtuma – Näin hoidan
Ortoosihoito ORIF Naulaus
Marko Vähäkuopus Maire Ratasvuori Vincent van Iterson
Hoitolinjan valinta tutkimusnäytön perusteella Kysymyksiä
Mitkä tekijät ennustavat hoidon epäonnistumista Kysymyksiä
Luutumattomuuden ennustaminen • RUSHU-pisteytys
• RUSHU-harjoitus
Lasse Rämö Aleksi Reito Cyrill Suter
75 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
12.30-12.45 12.45-12.50
13.00-14.00
14.00-15.30
14.00-14.20 14.20-14.40 14.40-14.50 14.50-15.00
15.30-16.00
16.00-17.00
16.00-16.15 16.15-16.30 16.30-16.45 16.45-17.00
17.00-19.00
Keskiviikko 13.11.2024 11.00-13.00
11.00-11.20 11.20-11.30
11.30-11.50 11.50-12.00
12.00-12.20 12.20-12.30
Postoperatiivinen kipu, Panu Uusalo, TYKS Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
12.30-12.50
Luutumattoman olkavarrenmurtuman hoito Kysymyksiä
Lounas
STY – SUOMEN TRAUMATOLOGIYHDISTYS Sääriluun yläosan murtumat - miten hoidan? Pj:t
Konservatiivinen hoito - Ristomatti Lehtola, OYS Osteosynteesi - Markus Parkkinen
Tekonivel - Valtteri Tapper, K-SKS
Keskustelu
Kahvi
Eerik Hällfors
STY – SUOMEN TRAUMATOLOGIYHDISTYS
Olkaluun alaosan pirstaleiset murtumat - hoitomenetelmän valinta ikääntyvillä
Pj Katriina Paasikallio, KYS
Konservatiivinen hoito - Valtteri Tapper, K-SKS Osteosynteesi - Simo Miettinen, KYS Tekonivel - Laura Kärnä, TAYS
Keskustelu
Cocktail-tilaisuus
Fennia 1, 2. krs
SAPLY – SUOMEN ARTROPLASTIAYHDISTYS Tekonivelkirurginen potilas päivystyksessä Pj Reeta Lehtola, OYS
Periproteettiset murtumat, Antti Jaroma, KYS Keskustelu
Lonkan ja polven tekonivelluksaatiot, Ari Lehtinen, COXA Keskustelu
Haavaongelmat ja infektiot, Joni Serlo, HUS Keskustelu
3 • 2024 SOT 76
12.50-13.00
13.00-14.00
14.00-17.00
14.00-14.30
14.30-15.00
15.00-15.30
15.30-16.00
16.00-16.30 16.30-17.00 17.00-19.00
TORSTAI 14.11.2024 14.00-17.00
14.00-14.05 14.05-14.25
14.25-14.45 14.45-15.05
Keskustelu
Lounas
SSKY – SUOMEN SELKÄKIRURGIYHDISTYS
Selkärangan traumatologiaa
Pj:t Mikko Kauppinen, NKIR EL OYS & Olli Rytsölä, ORT EL HUS
Kaularangan traumat, milloin operatiivinen hoito on tarpeen?
Mikko Kauppinen, NKIR EL OYS
Torakolumbaaliset murtumat – leikkaus vai konservatiivinen hoito
Marko Neva, ORT EL, Dos., TAYS
Spinopelvinen dissosiaatio
Jan Lindahl, ORT EL, Dos., HUS
Kahvi
Lasten rankavammojen erityispiirteitä
Ilkka Helenius, ORT EL, Prof. TYKS/HUS
Milloin monivammapotilaan selkärankatrauma leikataan?
Olli Rytsölä, ORT EL, HUS Cocktail-tilaisuus
Europaea
SPA – SUOMEN POLVI- JA ARTROSKOPIAYHDISTYS Lonkan alueen ongelmat
Sessio I
Pj:t Lasse Rämö ja Ari Itälä
Session avaus
ESSKA konsensus 2024. Lonkka ja nivuskipu fyysisesti aktiivisella aikuisella. Terminologia, kliiniset testit ja ensisijaiset kuvantamistutkimukset. Juuso Heikkinen, OYS
FAI-lonkan hoitolinjat. Kristian Seppänen, HUS Dysplastisen lonkan hoitolinjat. Matti Seppänen, TYKS
77SOT 3•2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
15.05-15.15
15.15-15.45
15.45-16.05 16.05-16.25 16.25-16.45
Torstai 14.11.2024 14.00-16.30
14.00-14.30 14.30-14.45
14.45-15.05 15.05-15.15
15.15-15.45
15.45-16.05 16.05-16.15
Keskustelua
KAHVI
Sessio II
Pj:t Juuso Heikkinen, Jan Lindahl
Lonkan ja reiden proximaaliset lihas ja jännevammat. Lasse Lempainen Pihlajalinna Turku
Ekstra-artikulaariset lonkan ja nivusalueen kiputilat. Toiminnallinen näkökulma. Ft Jarmo Ahonen, Somatic Studio, Helsinki
Potilastapatuksia. Ville-Valtteri Välimäki, Mehiläinen Helsinki
Fennia 1, 2. krs
LUUKAS – SUOMEN LUUKASVAINKIRURGIAN YHDISTYS RY
Pj
Toimenpideradiologiaa paikallisesti agressiivisten tuumorien, paikallisten uusimisten ja metastaattisen luustosairauden hoidossa
Kryo, HIFU, RF mahdollisuuksia. Mikä toimii mihinkin? Millainen kokemus ja näyttö hoidoista on?
Radiologi Gaber Komar (TYKS) ja radiologi Heikki Pärssinen (TYKS) Keskustelua
Proksimaali tibian resektio ja allografti rekonstruktio (ekstensorimekanismi korvaus cadaver-siirteellä)
Tekninen suoritus ja tulokset, Veli-Matti Vainio (TAYS) Keskustelu
Kahvi
BOOM-konsensus -meetingin tulokset
Chondrosarkooman globaalit linjat, ortopedi Minna Laitinen (HUS) Keskustelu
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47 3 • 2024 SOT 78
PERJANTAI 15.11.2024 10.30-12.30
10.30 10.30-10.50
10.50-11.10
11.10-11.30
11.30-11.50
11.50-12.10
12.10-12.30
12.30
12.30-13.30
13.30-15.30
13.30-13.50 13.50-14.10 14.10-14.30 14.30-14.50 14.50-15.10 15.10-15.30
Europaea
SUOJALKA – SUOMEN JALKAKIRURGIAYHDISTYS Linjat suoraksi - alaraajan osteotomiat
Pj Anssi Härkönen KYS, Tuuli Erjanti TYKS
Session avaus
Deformiteetin määritteleminen alaraajoissa
Joona Kalske, HUS
Alaraajan torsion kliininen merkitys Tero Klemola, OYS
Vaiheittaiset asentokorjaukset reiden ja säären alueella
Antti Ylitalo, TAYS
Supramalleolaarinen osteotomia (SMOT)
Antti Latvala, Pihlajalinna Oulu
Planovalguksen niveltä säästävä kirurgia
Mikko Miettinen, HUS
Cavo-varuksen niveltä säästävä kirurgia
Helka Koivu, Pihlajalinna Turku
Session päätös
pj Anssi Härkönen KYS, Tuuli Erjanti TYKS
Lounas
SLOY – SUOMEN LASTENORTOPEDINEN YHDISTYS RY Kouluikäisten lonkkaongelmat
Pj J-J Sinikumpu ja vpj M. Ahonen
Epifyseolyysi, el Anssi Niemelä, TAYS
Myöhäisvaiheessa todettu DDH, dos. Jenni Jalkanen, KYS CP-potilaan lonkkaongelmat, dos. Matti Ahonen, HUS Legg-Calve-Perthesin tauti, dos. Johanna Syvänen, TYKS Nuoren urheilijan lonkkaongelmat, el. Matti Seppänen, TYKS Keinonivel kasvuikäisen lonkassa, el. Joni Puolanto, HUS
79 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
Perjantai 14.11.2024
10.30-12.30
10:30-11:00 11:00-11:20 11:20-11:40
11:40-12:30
Fennia 1, 2. krs
SUOMEN NAISORTOPEDIYHDISTYS
Pj:t Sikri Tukiainen, Anna Ikonen, Jenni Liikanen
Naisemme sodassa, sotakirurgi Anna Kerola
Haastattelussa Kirsi Jukkala-Partio - Suomen 7. naisortopedi Inclusion of women in orthopedic surgery - The Swiss Female Orthopaedics, Nermine Habib MD, MBBS
Low value care -paneelikeskustelu:
Mistä on kyse, kun puhutaan termistä: low value care - Yleiskirurgi, LT Anniina Laurema, MKS
Milloin voi miettiä ”low value care” toimenpidettä? Ortopedi, dosentti Inari Laaksonen TYKS
Miksi potilas ei hyödy "low value care" toimenpiteistä - Käsikirurgi, dosentti Teemu Karjalainen, Sairaala Nova
Pitäisikö "low value care" toimenpiteitä säännellä ja millä tasolla? Ortopedi, LT Juuso Heikkinen, OYS
Primum non nocere - potilasvahingon rajapinnat -
Potilasvahinkokeskuksen ylilääkäri, ortopedi, LT Lasse Rämö
Lounas
SOTE RY – Suomen Ortopediaan ja Traumatologiaan Erikoistuvat lääkärit
Pj:t dos Antti Stenroos ja LT Oskari Pakarinen
Luun biomekaniikka – Dr Edward Oates, Diako Hospital, Flensburg, Saksa
Ortopediset hätätilanteet – LT Lauri Halonen, EKKS
Polven meniskivammat - kuka hyötyy leikkaushoidosta? – LL Sikri Tukiainen, Mehiläinen
Urheiluortopedin työnkuva – LL Tuomo Naalisvaara, HUS
12.30-13.30
13.30-15.30
13.30-14.00
14.00-14.30 14.30-15.00
15.00-15.30
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47 3 • 2024 SOT 80
ORTOPEDIAN JA TRAUMATOLOGIAN PÄIVÄT 2024
VAPAAT ESITELMÄT
TORSTAI 14.11.2024 klo 9 - 10 Europaea 5 min/esitelmä ja yhteinen keskustelu
Puheenjohtajat: Anna Vasara ja Jaakko Rönty
9.00
9.05
9.10
9.20 9.25
Avaus
Painoindeksin yhteys tekonivelinfektion ilmaantuvuuteen polven tai lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen
Elisa Kosonen, Aleksi Reito, Rasmus Liukkonen, Antti Eskelinen
Tekonivelsairaala Coxa, Tampere
Patient reported outcome and early complications after same-day discharge knee and hip
arthroplasty
Juuso Hannula 1, Inari Laaksonen 1, Joel Kostensalo2, Keijo Mäkelä 1, Matias Hemmilä 1
1 Department of Orthopaedic Surgery, University of Turku and Turku University Hospital, Turku 2 Applied Statistical Methods, Natural Resources Institute Finland, Joensuu
Tekonivelsairaala Coxa, Tampere
Dual-mobility -lonkan kokotekonivelen lyhyen seuranta-ajan tulokset korkean dislokaatioriskin primaari- ja uusintaleikkauspotilailla
Martta Ruusiala2, Hannu Miettinen1, Jukka Kettunen1, Heikki Kröger1,2, Simo Miettinen1,2
Keskustelu ja kysymykset
9.15 Odotusajan yhteys leikkausta edeltäviin sairauslomiin polven tai lonkan tekonivelleikkaukseen tulevilla potilailla
Rasmus Liukkonen, Aleksi Reito
81 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
9.30 Lonkan kokotekonivelleikkaus vs. konservatiivinen hoito pitkälle edenneessä lonkan nivelrikossa – satunnaistettu kontrolloitu tutkimus
Aapo Talonpoika, Lauri Karttunen, Antti Jaroma, Toni Rikkonen, Joonas Sirola, Jussi Mäki, Jukka Huopio, Sarang Qazi, Tuomas Selander, Jari Arokoski, Heikki Kröger
9.35 Lonkkamurtumien ilmaantuvuus ja hoito Suomessa 1997–2018
Oskari Leino1, Nora Forsbacka1, Inari Laaksonen1, Keijo Mäkelä1, Markus Matilainen2, Elina Ekman
1 CORE Turku – Tyks Orto 2 Turun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta Biostatistiikka
9.40 FNS reisiluun kaulan murtumien hoidossa
Jukka Honkanen, Inari Laaksonen, Mari Koivisto, Keijo Mäkelä, Elina Ekman Turun Yliopistollinen keskussairaala
9.45 Dynaaminen vs staattinen patellan korkeusaseman määrittäminen suhteessa reisiluun trokleaan – patella alta diagnoosin määrittäminen on haastavaa
Petri Sillanpää1, Timo Rahnel2, Aleksi Reito3, Frederick Weitz1, Antti Launonen3
Pihlajalinna Hospital, Tampere, 2Kirurgiakliinik, Tallinn, Estonia, 3 Tampere University Hospital, Tampere, Finland
9.50 FinSpine: Lannerangankanavan ahtauman hoidon leikkausratkaisut ja leikkaushoidon tulokset vuoden kuluttua toimenpiteestä
Juho Hatakka, Inari Laaksonen, Joel Kostensalo, Keijo Mäkelä, Henri Salo, Katri Pernaa THL, TYKS
9.55 Keskustelu ja kysymykset
PERJANTAI 15.11.2024 klo 9 - 10 Europaea 5 min/esitelmä ja yhteinen keskustelu
Puheenjohtajat Kaisa Lehtimäki ja Anssi Härkönen
9.00 Complication rate is lower when using percutaneous fixation compared to ORIF in displaced intra-articular calcaneal fracture operations.
Tuula A. Lappalainen, Noora A. Noponen, Outi I. Kaarela, Tero M. Klemola, Pasi P. Ohtonen, Juhana I. Leppilahti
Translational Medicine Research Unit, Medical Research Center Oulu, Oulu University Hospital and University of Oulu, 90014 Oulu, Finland
9.05 Erikoistuvan lääkärin teknisten taitojen oma-arvion ja erikoislääkärin antaman arvion yhteneväisyys OSATS-työkalua käyttäen
Sofianna Ojala a, Henrik Nuutinen a, Katriina Paasikallio a, Ville Happonen a, Reijo Sunda b, Heikki Krögera b, Joonas Sirola a,b
a Kirurgian oppiaine, Itä-Suomen yliopisto ja Tukielinkirurgian yksikkö, Kuopion yliopistollinen sairaala b Kuopio Musculoskeletal Research Unit (KMRU)
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47 3 • 2024 SOT 82
9.10
9.15
9.20
Alueelliset erot vähähyötyisessä tuki- ja liikuntaelinkirurgiassa Suomessa: Syvään juurtuneita hoitokulttuureja on vaikea muuttaa
Ville Ponkilainen1, Anniina Laurema2, Ville M. Mattila1,3,4, Teemu Karjalainen5
1Tampereen yliopistollinen sairaala, ortopedian ja traumatologian yksikkö 2Mikkelin keskussairaala, kirurgian yksikkö 3COXA tekonivelsairaala, Tampere 4Tampereen yliopisto, lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta 5Keski- Suomen keskussairaala, kirurgian yksikkö, Jyväskylä
Operatiivinen vs konservatiivinen hoito dislokoitumattomissa Lisfranc-vammoissa: satunnaistettu monikeskustutkimus
Ville Ponkilainen1, Heikki Mäenpää1, Heikki-Jussi Laine2, Nikke Partio1, Olli Väistö3, Janne Jousmäki4, Ville M Mattila1,5,6, Heidi Haapasalo2
1 Tampereen yliopistollinen sairaala, Tampere, Suomi, 2 Pihlajalinna Kelloportti, Tampere, Suomi, 3 Seinäjoen keskussairaala, Seinäjoki, Suomi, 4 Pihlajalinna Seinäjoki, Suomi, 5 COXA, Tampere, Suomi, 6 Tampereen yliopisto, Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampere, Suomi
ORIF vs primaari artrodeesi (PA) dislokoituneissa Lisfranc-vammoissa: satunnaistettu monikeskustutkimus
Ville Ponkilainen1, Heikki Mäenpää1, Heikki-Jussi Laine2, Nikke Partio1, Olli Väistö3, Janne Jousmäki4, Ville M Mattila1,5,6, Heidi Haapasalo2
1 Tampereen yliopistollinen sairaala, Tampere, Suomi, 2 Pihlajalinna Kelloportti, Tampere, Suomi, 3 Seinäjoen keskussairaala, Seinäjoki, Suomi, 4 Pihlajalinna Seinäjoki, Suomi, 5 COXA, Tampere, Suomi, 6 Tampereen yliopisto, Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, Tampere, Suomi
SIRVA – olkaniveleen vahingossa annetun rokotteen aiheuttama sairaus
Martti Vastamäki
Tieteellinen Tutkimus Orton ja Bulevardin klinikka/Mehiläinen
Parsonage Turner-oireyhtymä – olkakirurgin syytä tuntea
Martti Vastamäki
Tieteellinen Tutkimus Orton ja Bulevardin klinikka/Mehiläinen
Comparing postoperative outcomes of intramedullary nailing vs. plate fixation for ankle fractures in the elderly: a single-center retrospective analysis.
Evgenii Brushtein1 MD, Aleksi Reito1 MD, PhD, Nikke Partio1 MD, PhD, Essi Honkonen1
1 Unit of Musculoskeletal Surgery, Department of Orthopedics and Traumatology, Tampere University Hospital, Tampere, Finland
Keuhkokuumeen aiheuttama kuolleisuus CP-vammaan liittyvän skolioosin yhteydessä. Vertaileva kansallinen rekisteritutkimus leikattujen ja leikkaamattomien välillä.
Matti Ahonen,1 Ira Jeglinsky-Kankainen,2 Mika Gissler,3 and Ilkka Helenius4,5
1HUS, Uusi Lastensairaala, Helsinki, 2Arcada ammattikorkeakoulu, Helsinki, 3Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki, 4Ortopedian ja traumatologian oppiaine, Helsingin yliopisto sekä Tukielin- ja plastiikkakirurgia, HUS, Helsinki, 5Lasten ja nuorten kirurgia, Tyks, Turku
Lasten uudelleenmurtumat
Oskari Pakarinen1, Matti Ahonen2, Petra Grahn2, Ilkka Helenius2, Topi Laaksonen2 1 1 Päijät-Hämeen Keskussairaala, Lahti 2 HYKS, Uusi Lastensairaala
Keskustelu ja kysymykset
9.30 9.35
9.40
9.45
9.50
9.55
83 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
9.25-9.30 Keskustelu ja kysymykset
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47 3 • 2024 SOT 84
Painoindeksin yhteys tekonivelinfektion ilmaantuvuuteen polven tai lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen
Elisa Kosonen, Aleksi Reito, Rasmus Liukkonen, Antti Eskelinen Tekonivelsairaala Coxa
Periprosthetic Joint Infection (PJI) is one of the most serious complications following total hip or knee arthroplasty. A high Body Mass Index (BMI) has been identified as a risk factor for prosthetic joint infection after primary hip and knee arthroplasty. However, obese individuals are 2–4 times more likely to undergo joint replacement surgery. Therefore, it is essential to determine whether BMI is a significant risk factor and whether strict operational BMI criteria are justified. We identified 50 445 primary hip- and knee arthroplasties performed between 1.1.2008-28.11.2023. A logistic regression analysis was performed, and survival was calculated using the Kaplan-Meier method. Of all revision surgeries, there were 585 infections (1.07%). Logistic regression analysis showed that each unit increase in BMI raises the risk of infection by 8 % after hip and 3 % after knee arthroplasty. The highest risk of infection-related revision was observed in patients with a BMI over 40 kg/m2. The lowest risk of knee infection was in patients with a BMI of 25–29.9, and the lowest risk of hip infection was in those with a BMI under 25. Increased BMI was associated with a higher risk of PJI after primary total hip or knee arthroplasty.
Johdanto
Verrattuna moniin muihin lääketieteellisiin toi- menpiteisiin, tekonivelleikkaus on sekä kustan- nustehokas, että potilaan elämänlaatua paranta- va toimenpide (1–3). Koska tekonivelet kestävät jopa vuosikymmeniä, ovat nuorille suunnatut te- koniveloperaatiot kustannustehokkaita ja niitä on kannattava toteuttaa (2,4). Tämän seurauksena te- konivelkirurgian kysynnän voidaan olettaa tulevai- suudessa kasvavan entisestään. Koska yhä nuorem- mille tehdään tekonivelleikkauksia, tekonivelen kestävyyden edistäminen sekä uusintaleikkauksien määrän minimoiminen on tärkeää.
Tekonivelleikkauksen määrän kasvaessa kui- tenkin myös revisioleikkausten määrän arvioidaan kasvavan (5,6). Myös Suomessa uusintaleikkauk- sien määrä kasvaa vuosittain (7). Lonkan tai polven tekonivelleikkauksessa yli 70-vuotiaiden potilai-
den riski joutua revisioleikkaukseen on noin 5 %, mutta nuoremmalla iällä tekoniveloperoitujen riski uusintaleikkaukselle suurenee; riski joutua jossakin vaiheessa eliniällä uusintaleikkaukseen alle 70-vuo- tiailla on jopa 35 % (8).
Tekonivelinfektio (PJI) on yksi merkittävim- mistä tekonivelleikkauksen komplikaatioista asep- tisen irtoamisen sekä selittämättömän kivun lisäksi (9). Aikaisemmin aseptinen irtoaminen on ollut yleisin uusintaleikkauksen syy tekonivelpotilailla (10). Kuitenkin nykyään ensisijainen syy uusinta- leikkaukselle on lisääntyvissä määrin potilaslähtöi- set tekijät, kuten infektio. Suomessa sekä lonkan, että polven yleisin syy uusintaleikkaukselle on in- fektio (7). Myös myöhäisten postoperatiivisten tekonivelinfektoiden riski on kasvanut (11). Te- konivelinfektio on todennäköisempi lonkan teko- nivelleikkauksen jälkeen kuin polven tekonivel- leikkauksen jälkeen (12). Koska PJI on merkittävä
85 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
tekonivelleikkauksen komplikaatio, jonka hoito on käytännössä aina uusintaleikkaus, on tärkeää tun- nistaa tekonivelinfektion riskitekijät. Riskitekijöi- den tunnistaminen helpottaa tekonivelinfektion ennaltaehkäisyä ja leikkauspäätöksen tekemistä.
Kohonnut painoindeksi (BMI, body mass index) on yhdistetty kohonneeseen tekonivelin- fektioriskiin sekä lonkan että polven ensitekonivel- leikkauksen jälkeen (12–15). BMI:n ollessa alle 35 kg/m2, riski tekonivelinfektiolle on likimain yhtä suuri, mutta tekonivelinfektioiden määrä on ar- vioitu kaksinkertaistuvan BMI:n ollessa 35-39.9 kg/m2, sekä jopa nelinkertaistuvan BMI:n ollessa ≥40 kg/m2 (14) . Aikaisempien tutkimusten pe- rusteella tekonivelinfektion riski näyttäisi suuren- tuvan BMI:n kasvaessa siten, että jokaisen kahden BMI-yksikön lisäyksen myötä riski suurenee 10 % (16). Kohonnut infektioriski vaikuttaisi selittyvän usean tekijän yhteisvaikutuksena, kuten suurem- malla liitännäissairauksien määrällä, lihavuudesta johtuvilla leikkausteknisillä haasteisilla sekä esi- merkiksi kudosten subobtimaalisella hapensaannil- la (17–21).
Todennäköisyys joutua tekonivelleikkaukseen on 2 4-kertainen lihavilla potilailla normaalipai- noisiin verrattuna, minkä lisäksi lihavuuden on osoitettu lisäävän riskiä joutua nuoremmalla iällä tekonivelleikkaukseen (22–24). Täten onkin olen- naista selvittää, onko BMI merkittävä riskitekijä eli onko absoluuttinen riskinnousu kyllin suuri, jotta tiukat BMI-kriteerit ovat perusteltuja vai olisiko hyödyllisempää keskittyä muihin riskitekijöihin leikkauspäätöstä tehdessä. Tämän tutkimuksen ta- voitteena oli selvittää BMI:n ja tekonivelinfektion riskin yhteyttä polven tai lonkan ensitekonivelleik- kauksen jälkeen.
Menetelmät
Tutkimusaineisto on muodostettu Tekonivelsairaa- la Coxan tietoaltaaseen perustuen. Potilaskohortin muodostivat aikavälillä 1.1.2008-28.11.2023 suori- tetut polven tai lonkan ensitekonivelleikkaukset.
Päätetapahtumana oli uusintaleikkaus tekoni- velinfektion vuoksi 30 päivän sekä 1 vuoden seu- rannan aikana. Tutkimuskohortti jaettiin WHO:n mukaisiin painoindeksiluokkiin, jonka jälkeen jo- kaiselle ryhmälle laskettiin tekonivelinfektioiden il- maantuvuus 30 päivän sekä 1 vuoden seurannassa
Kaplan-Meier menetelmällä. Painoindeksin yhteyttä tekonivelinfektion ilmaantuvuuteen tarkastelimme logistisella regressiolla. Regressioanalyysissä painoin- deksiä tarkasteltiin jatkuvana muuttujana. Tulokset raportoimme vetosuhteina (OR), minkä lisäksi tu- lokset esitettiin 95 % luottamusvälien (LV) kanssa.
Tulokset
Lopullinen tutkimuskohortti sisälsi 50 445 tekoni- velleikkausta, joista lonkkatekoniveliä oli 21 287 ja polvitekoniveliä 29 158. Tutkimuskohortista 585 (1,07 %) potilaalle oli suoritettu uusintaleikkaus te- konivelinfektion vuoksi. Lonkkatekonivelpotilaista 273:lle (1,3 %) ja polvitekonvelpotilaista 293:lla (1,0 %) oli suoritettu uusintaleikkaus tekonivelinfektion vuoksi. Sekä polvi- että lonkkatekonivelpotilaiden mediaani-ikä oli 68 vuotta. Lonkkatekonivelpotilais- ta naisia oli 12 150 (57,1 %) ja polvitekonivelpoti- laista 18 222 (62,5 %), BMI keskiarvo lonkkatekoni- velpotilailla oli 28,5 kg/m2 ja polvitekonivelpotilailla 30,5 kg/m2.
Suurin infektiorevision riski 30 päivän ja yhden vuoden seurannan jälkeen oli potilailla, joiden BMI oli yli 40; polvitekonivelpotilailla riski 30 päivän kohdalla oli 0.9 % (LV 0,5–1,4 %) ja lonkkatekoni- velpotilailla 3.1 % (LV 1.9 – 4.4 %).Yhden vuoden kohdalla polvitekonivelpotilailla tekonivelinfektion riski oli 2,3 % (LV 1,6–2,9 %) ja lonkkatekonivel- potilailla 4,1 % (LV 2,6–5,5 %). Pienin polven te- konivelinfektion riski 30 päivän ja vuoden seuran- nan jälkeen oli potilailla, joiden BMI oli 25–29.9; riski 30 päivän kohdalla oli 0.4 % (LV 0,6–1,0 %) ja vuoden kohdalla 0,8 % (LV 0,6–1,0 %). Pienin lonkan tekonivelinfektion riski 30 päivän ja vuoden seurannan jälkeen oli potilailla, joiden BMI oli alle 25; riski 30 päivän kohdalla oli 0,6 % (LV 0,7–1,2 %) ja vuoden kohdalla 0,9 % (LV 0,7–1,2 %). Po- tilaiden tekonivelinfektioriskit primaarileikkauk- sen jälkeen on esitetty taulukossa 1 sekä potilaiden Kaplan-Meier selviytymiskäyrät kuvassa 1.
Logistisessa regressioanalyysissä korkeampi BMI liittyi kohonneeseen infektioriskiin sekä polven, että lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen. Jokainen BMI-yksikön nousu lisää infektioriskiä 8 % lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen (OR = 1,08; 95 % LV: 1,06–1,10, ). Jokaisen BMI-yksikön nousu lisää in- fektioriskiä 3 % polven tekonivelleikkauksen jälkeen (OR=1,03 95 % LV: 1,01–1.05).
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 86
Taulukko 1. Infektiorevision riski primaarileikkauksen jälkeen jaoteltuna BMI-luokkien mukaan. Infektiorevision riski on laskettu Kaplan-Meier -menetelmällä. Tulokset on esitetty 95 % luottamusvälien kanssa.
Polvipotilaat (N = 29 158)
BMI
30 päivää
1 vuosi
<25
0,8 % (0,6–1,1 %)
1,2 % (0,9–1,6 %)
25–29,9
0,4 % (0,3–0,5 %)
0,8 % (0,6–1,0 %)
30–34,9
0,6 % (0,4–0,7 %)
1,0 % (0,8–1,2 %)
35–39,9
0,7 % (0,4–0,9 %)
1,0 % (0,7–1,3 %)
≥40
0,9 % (0.5–1.4 %)
2,3 % (1.6–2,9 %)
Lonkkapotilaat (N = 21 287)
BMI
Pohdinta
Monissa sairaaloissa BMI on perinteisesti ollut tiukka kriteeri leikkausindikaatiolle. The American Academy of Orthopaedic Surgeons (AAOS) clinical practice guidelines määrittääkin ylipainon täyttävän suhteellisen vahvat kriteerit (moderate-strength cri- teria) suurentuneelle PJI riskille ja ohjeistaa harkit- semaan leikkauksen viivästämistä BMI:n ollessa yli 40 erityisesti, mikäli korkean BMI:n lisäksi potilaal- la on muita riskitekijöitä, kuten huonossa hoitotasa- painossa oleva diabetes (25,26).
Tässä tutkimuksessa kohonnut BMI oli yh- teydessä kohonneeseen tekonivelinfektion riskiin. Koska BMI:n yhteys kohonneeseen infektioriskiin selittynee kuitenkin usean tekijän yhteisvaikutuk- sena, on jatkossa olennaista selvittää BMI:n sekä muiden tunnettujen riskitekijöiden keskinäistä vai- kutusta tekonivelinfektioriskiin ennen definitiivis- ten raja-arvojen määrittämistä leikkauspäätöksiä varten.
30 päivää
1 vuosi
<25
0,6 % (0.4–0,8 %)
0,9 % (0,7–1,2 %)
25–29,9
0,7 % (0.5–0,8 %)
1,0 % (0,8–1,2 %)
30–34,9
1,4 % (1.1–1,7 %)
1,6 % (1,3–2,0 %)
35–39,9
1,5 % (0.9–2,1 %)
2,0% (1,3 – 2,7 %)
≥40
3,1 % (1.9–4,4 %)
4,1 % (2,6–5,5 %)
87 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
Kuva 1.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47 3 • 2024 SOT 88
Viitteet
1. Agarwal N, To K, Khan W. Cost effectiveness analyses of total hip arthroplasty for hip osteoarthritis: A PRISMA systematic review. Int J Clin Pract [Internet]. 2021 Feb 1 [cited 2023 Sep 19];75(2). Available from: https://pubmed- ncbi-nlm-nih-gov.libproxy.tuni.fi/33128841/
2. Lavernia CJ, Alcerro JC. Quality of life and cost-effec- tiveness 1 year after total hip arthroplasty. J Arthroplasty [Internet]. 2011 Aug [cited 2023 Sep 19];26(5):705–9. Available from: https://pubmed-ncbi-nlm-nih-gov.libproxy. tuni.fi/20870386/
3. Räsänen P, Paavolainen P, Sintonen H, Koivisto AM, Blom M, Ryynänen OP, et al. Effectiveness of hip or knee replacement surgery in terms of quality-adjusted life years and costs. Acta Orthop [Internet]. 2007 Feb 1 [cited 2023 Sep 19];78(1):108–15. Available from: https://pubmed-ncbi- nlm-nih-gov.libproxy.tuni.fi/17453401/
4. Evans JT, Walker RW, Evans JP, Blom AW, Sayers A, Whitehouse MR. How long does a knee replacement last? A systematic review and meta-analysis of case series and national registry reports with more than 15 years of follow-up. The Lancet. 2019 Feb 16;393(10172):655–63.
5. Kurtz S, Ong K, Lau E, Mowat F, Halpern M. Projections of primary and revision hip and knee arthroplasty in the United States from 2005 to 2030. J Bone Joint Surg Am [Internet]. 2007 [cited 2023 Sep 20];89(4):780–5. Available from: https://pubmed-ncbi-nlm-nih-gov.libproxy.tuni. fi/17403800/
6. Schwartz AM, Farley KX, Guild GN, Bradbury TL. Projections and Epidemiology of Revision Hip and Knee Arthroplasty in the United States to 2030. J Arthroplasty [Internet]. 2020 Jun 1 [cited 2023 Sep 20];35(6S):S79–85. Available from: https://pubmed-ncbi-nlm-nih-gov.libproxy. tuni.fi/32151524/
7. Purojärvi T, Järvelin J, Haapakoski J, Veltheim J, Mäkelä K. Lonkan ja polven tekonivelet 2019 [Internet]. 2020 Oct [cited 2023 Oct 21]. Available from: https://www.julkari. fi/bitstream/handle/10024/140567/TR_36_2020.pdf?se- quence=5
8. Bayliss LE, Culliford D, Monk AP, Glyn-Jones S, Prieto-Al- hambra D, Judge A, et al. The effect of patient age at inter- vention on risk of implant revision after total replacement of the hip or knee: a population-based cohort study. The Lancet. 2017 Apr 8;389(10077):1424–30.
9. Stone B, Nugent M, Young SW, Frampton C, Hooper GJ. The lifetime risk of revision following total knee arthroplasty : a New Zealand Joint Registry study. Bone Joint J [Internet]. 2022 Feb 1 [cited 2024 May 30];104- B(2):235–41. Available from: https://pubmed.ncbi.nlm.nih. gov/35094573/
10. Salvati AE, González Della Valle A, Masri BA, Duncan CP. The infected total hip arthroplasty. 2003;52–45.
11. Huotari K, Peltola M, Jämsen E. The incidence of late prosthetic joint infections: A registry-based study of 112,708 primary hip and knee replacements. Acta Orthop [Internet]. 2015 Jun 1 [cited 2023 Sep 23];86(3):321. Available from: / pmc/articles/PMC4443453/
12. Zhong J, Wang B, Chen Y, Li H, Lin N, Xu X, et al. Relationship between body mass index and the risk of peri- prosthetic joint infection after primary total hip arthroplasty and total knee arthroplasty. Ann Transl Med [Internet]. 2020 [cited 2024 Sep 11];8(7):464. Available from: http://dx.doi. org/10.21037/atm.2020.03.112
13. Guo H, Xu C, Chen J. Risk factors for periprosthetic joint infection after primary artificial hip and knee joint replace- ments. J Infect Dev Ctries [Internet]. 2020 Jun 1 [cited 2024 Apr 19];14(6):565–71. Available from: https://pubmed-ncbi- nlm-nih-gov.libproxy.tuni.fi/32683346/
14. Lübbeke A, Zingg M, Vu D, Miozzari HH, Christofilopou- los P, Uçkay I, et al. Body mass and weight thresholds for increased prosthetic joint infection rates after primary
total joint arthroplasty. Acta Orthop [Internet]. 2016 Mar 3 [cited 2024 Apr 19];87(2):132. Available from: /pmc/articles/ PMC4812074/
15. Wagner ER, Kamath AF, Fruth K, Harmsen WS, Berry DJ. Effect of Body Mass Index on Reoperation and Compli- cations After Total Knee Arthroplasty. J Bone Joint Surg Am [Internet]. 2016 [cited 2024 Apr 19];98(24):2052–
60. Available from: https://pubmed.ncbi.nlm.nih. gov/28002368/
16. Shohat N, Fleischman A, Tarabichi M, Tan TL, Parvizi J. Weighing in on Body Mass Index and Infection After Total Joint Arthroplasty: Is There Evidence for a Body Mass Index Threshold? Clin Orthop Relat Res [Internet]. 2018 Oct 1 [cited 2024 Apr 20];476(10):1964–9. Available from: https:// pubmed-ncbi-nlm-nih-gov.libproxy.tuni.fi/30794240/
17. Anaya DA, Dellinger EP. The obese surgical patient:
a susceptible host for infection. Surg Infect (Larchmt) [Internet]. 2006 Oct [cited 2024 Apr 20];7(5):473–80. Available from: https://pubmed-ncbi-nlm-nih-gov.libproxy. tuni.fi/17083313/
18. Fujii T, Tsutsumi S, Matsumoto A, Fukasawa T, Tabe Y, Yajima R, et al. Thickness of subcutaneous fat as a strong risk factor for wound infections in elective colorectal surgery: impact of prediction using preoperative CT. Dig Surg [Internet]. 2010 [cited 2024 Apr 20];27(4):331–5. Available from: https://pubmed-ncbi-nlm-nih-gov.libproxy.tuni. fi/20689296/
19. Forse R, Karam B, MacLean L, Christou NV. Antibiotic prophylaxis for surgery in morbidly obese patients. Surgery. 1989;750–7.
20. Raphael IJ, Parmar M, Mehrganpour N, Sharkey PF, Parvizi J. Obesity and operative time in primary total joint arthroplasty. J Knee Surg [Internet]. 2013 [cited 2024 Jul 4];26(2):95–9. Available from: https://pubmed-ncbi-nlm-nih- gov.libproxy.tuni.fi/23359399/
21. Martí A, Marcos A, Martínez JA. Obesity and immune function relationships. Obes Rev [Internet]. 2001 [cited 2024 Jul 4];2(2):131–40. Available from: https://pubmed-ncbi- nlm-nih-gov.libproxy.tuni.fi/12119664/
22. Gandhi R, Wasserstein D, Razak F, Davey JR, Mahomed NN. BMI independently predicts younger age at hip and knee replacement. Obesity (Silver Spring) [Internet]. 2010 Dec [cited 2024 Jul 4];18(12):2362–6. Available from: https:// pubmed-ncbi-nlm-nih-gov.libproxy.tuni.fi/20379147/
89 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
23. Changulani M, Kalairajah Y, Peel T, Field RE. The relationship between obesity and the age at which hip
and knee replacement is undertaken. J Bone Joint Surg Br [Internet]. 2008 Mar [cited 2024 Jul 4];90(3):360–3. Available from: https://pubmed-ncbi-nlm-nih-gov.libproxy.tuni. fi/18310761/
24. Harms S, Larson R, Sahmoun AE, Beal JR. Obesity increases the likelihood of total joint replacement surgery among younger adults. Int Orthop [Internet]. 2007 Feb [cited 2024 Jul 4];31(1):23–6. Available from: https://pu- bmed-ncbi-nlm-nih-gov.libproxy.tuni.fi/16688455/
25. American Academy of Orthopaedic Surgeons Diagnosis and Prevention of Periprosthetic Joint Infections Evi- dence-Based Clinical Practice Guideline. https://www.aaos. org/pjicpg Published March 11, 2019. [Internet]. 2019 [cited 2024 Jul 3]. OrthoGuidelines. Available from: https://www. orthoguidelines.org/guideline-detail?id=1491&tab=all_ guidelines
26. Bryan D, Parvizi J, Austin M, Backe H, Valle C Della, Kolessar DJ, et al. Obesity and total joint arthroplasty. A literature based review. Journal of Arthroplasty [Internet]. 2013 May 1 [cited 2024 Jul 4];28(5):714–21. Available from: http://www.arthroplastyjournal.org/article/ S0883540313001745/fulltext
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 90
Patient reported outcome and early complications after same-day discharge knee and hip arthroplasty
Juuso Hannula 1, Inari Laaksonen 1, Joel Kostensalo2, Keijo Mäkelä 1, Matias Hemmilä 1 1.Department of Orthopaedic Surgery, University of Turku and Turku University Hospital, Turku 2. Applied Statistical Methods, Natural Resources Institute Finland, Joensuu
Same-day discharge (SDD) knee arthroplasty (KA) and hip arthroplasty (HA) has gained popularity in recent years. This study evaluates patient reported outcome (PROM) and readmission rates between patients treated with SDD-KA and SDD-HA compared with a control group. The study is based on the data collected from Turku university hospital 187 of the SDDs operated from first of April to December 31st 2023. The control group consisted of 187 patients operated between January 2020 and December 2021. Readmissions and the reasons of them, PROMs, and thromboembolic events were compared between groups. The SDD-KA PROM-scores were on average 34/40 and SDD-THA PROM-scores 40/48 points three months after the surgery. The estimated mean improvements were 11 (95% C.I. [9, 13]) and 21 (95% C.I. [19, 23]) points, respectively. 14% of the patients failed to discharge the same day. 30- day emergency care visit rate was 9% in the SDD group and 10% in the control group. There were no differences in thromboembolic events. SDD-KA and SDD-THA are effective and safe procedures, with no significant differences in readmission rates, thromboembolic events or the number of visits to the emergency department. PROMs were comparable for SDD-THA, while SDD-KA patients reported slightly lower PROMs bordering the estimated minimal clinically important difference (MCID).
Johdanto
Päiväkirurgiset tekonivelleikkaukset ovat yleistyneet maailmalla merkittävästi kuluneen 10 vuoden aikana FAST-track pariaatteiden omaksumisen myötä (1–3). Suomessa yhä useampi leikkausyksikkö on aloittanut tai suunnittelee päiväkirurgisten leikkausten aloitta- mista. Elinajanodotteen pidentyessä ja suurten ikä- luokkien vanhetessa leikkausten tarve kasvaa ja jonot pitenevät. Pula osaavasta henkilökunnasta ja tervey- denhuollon voimakkaat kustannuspaineet ovat pa- kottaneet tehostamaan toimintaa eri tavoilla.
Päiväkirurgisten lonkan ja polven tekonivelleik- kausten turvallisuudesta ja potilastyytyväisyydestä on rajoitetusti tutkimustietoa, ja tulokset ovat jokseen-
kin ristiriitaisia (4–8). Eri maiden toisistaan poikkea- vat terveydenhuoltojärjestelmät sekä erilainen toi- mintakulttuuri hankaloittavat tulosten soveltamista suomalaiseen terveydenhuoltoon. Suomessa päiväki- rurgisten leikkausten potilasturvallisuudesta ja -tyyty- väisyydestä on raportoitu rajoitetusti (9). Potilastur- vallisuuden kannalta tärkeää on tarkka potilasvalinta yhdistettynä standardoituun toimintaan ja omien tu- losten seurantaan.
Turun yliopistollisessa keskussairaalassa aloitettiin lonkan ja polven päiväkirurgiset tekonivelleikkauk- set huhtikuussa 2023. Alustavan tutkimuksemme (9) mukaan potilastyytyväisyys on ollut korkeaa tasoa, mutta readmissioita todettiin enemmän kuin eräissä raporteissa (10,11).
91 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
Taulukko 1. Demografiset tiedot PÄIKI-potilaille ja verrokeille. Verrokkipotilaiden BMI perustuu
1T8aluolnukkaoa1n. jDae1m6opgorlavfeiesnet, mtieuduottePnÄpIuKuIt-tpuovatialadilaletajaveei orrloek. eille. Verrokkipotilaiden BMI perustuu 18 lonkkaan ja 16 polveen, muuten puuttuvaa dataa ei ole.
Lonkka (verrokki) 105
62 (59 %) 63 (8) [39, 75] 26 (25 %) 79 (75 %) 28.8 (4.2) 61 (58 %) 44 (42 %)
20 81
Lonkka Polvi (PÄIKI) (verrokki)
n
Naisia, n (%) Ikä, ka (SD)
Ikä, vaihteluväli ASA, n
BMI, ka (SD) Päätoimenpide
Diagnoosi
105 62 (59 %) 63 (7) [46, 75] 26 (25 %) 79 (75 %) 27.9 (3.5) 62 (59 %) 43 (41 %)
1 32 64
Polvi (PÄIKI)
82
49 (60 %) 65 (6) [45, 74] 13 (16 %) 69 (84 %) 27.6 (3.3)
11 (13 %) 71 (87 %) 1
40
36 23
1
1 2
NFB30 NFB40 NGB10 NGB20 M05.8 M16.0 M16.1 M17.0 M17.1 M17.3 M87.0 M87.8 M87.9
82
49 (60 %) 64 (7) [45, 75] 17 (21 %) 65 (79 %) 28.4 (4.1)
11 (13 %) 71 (87 %)
2 25
29 51
Nopeasti leikkauksen jälkeen mobilisoitaville PÄI- KI-proteesi potilaille ei aloiteta leikkauksen jälkeistä lääkkeellistä trombiprofylaksiaa ”Hyvä hoito lonkan ja polven tekonivelkirurgiassa 2022” -suosituksen mukaisesti, kun taas vuodeosastolla yöpyneillä poti- lailla on ollut käytössä kotona rivaroksabaani 10 mg (lonkkaproteesi-potilailla 30 vrk ja polviproteesipo- tilailla 10 vrk ajan). PÄIKI-kriteerimme poissulke- vat merkittävän tukostaipumuksen ja lääkkeellisen trombiprofylaksian tarpeen.
Tutkimuksemme tavoitteena on: (1) arvioida, saavutetaanko PÄIKI-tekonivelleikkauksilla yhtä hyvät tulokset potilastyytyväisyydessä (Oxford hip score ja knee score) kuin vertailuryhmässä (ei huo- nompia pisteitä, kuin pienin kliinisesti merkittä- vä ero, MCID), (2) selvittää, onko ryhmien välillä eroja komplikaatioissa, ensiapukäynneissä tai read- missioissa, ja (3) tutkia, onko ryhmien välillä eroa todetuissa laskimotukoksissa. Oletamme, ettei tut- kimusryhmien välillä ole tilastollisesti merkittäviä
eroja. Lisäksi raportoimme, kuinka suuri osa päivä- kirurgiseksi suunnitelluista potilaista joutui jäämään osastolle yöksi ja mitkä olivat syyt.
Aineisto ja menetelmät
Tutkimusaineistomme koostuu Turun yliopistolli- sessa keskussairaalassa 1.4.–31.12.2023 suoritetuis- ta PÄIKI-tekonivelleikkauspotilaista sekä 1.1.2020– 31.12.2021 aikana leikatuista vuodeosastolla yöpyneistä tekonivelleikkauspotilaista, joista haet- tiin verrokit PÄIKI-ryhmän potilaille.
Päiväkirurgiseksi potilaaksi valinnan kriteereinä olivat potilaan oma motivaatio, kotona ensimmäi- sen vuorokauden ajan avustava aikuinen, ASA-luo- kitus 1–2, ikä 40–75 vuotta, BMI alle 35 kg/m2 sekä riittävä fyysinen ja psyykkinen kapasiteetti. Pois- sulkukriteereihin kuuluivat antikoagulaatiohoito, aiempi laskimotukos tai merkittävä tukostaipumus, hoitoa vaativa uniapnea, sydämen vajaatoiminta,
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 92
munuais-, maksa- tai keuhkosairaus (astmaa lukuun ottamatta), puutteellinen kommunikointikyky, aiempi päihdeongelma, insuliinihoitoinen diabetes sekä aiempi aivo- tai sydäntapahtuma.
Aineistoomme valikoitui 187 tekoniveltä: 11 polven osatekoniveltä, 71 polven kokotekoniveltä, 62 lonkan sementitöntä tekoniveltä ja 43 lonkan hybridi-tekoniveltä. Tiedot leikkauksista tallenne- taan sairaalan tekonivelrekisteriin. Potilailta kerät- tiin dataa potilastyytyväisyyskyselyiden (PROM) muodossa. Käytetyt kyselyt olivat Oxford knee score (OKS) ja Oxford hip score (OHS). Kyselyt toteutet- tiin keskimäärin 3–6 kk ennen leikkausta ja noin 3 kk leikkauksen jälkeen.
PÄIKI-potilaiden keski-ikä oli 64-vuotta ja 59 % potilaista oli naisia. Potilaiden ASA-luokan keski- arvo oli 1.8 ja keskimääräinen BMI oli 27,8 kg/m2. 92 %:lla leikkauksen syynä oli primaari nivelrikko, 4 %:lla luukuolio, 2 %:lla post-traumaattinen nivel- rikko ja 1 %:lla nivelreuma (Taulukko 1).
Verrokki-ryhmän keski-ikä oli 64-vuotta ja 60 % potilaista oli naisia. Potilaiden ASA-luokan keski- arvo oli 1.8 ja keskimääräinen BMI oli 28,6 kg/m2. 97 %:lla leikkauksen syynä oli primaari nivelrikko, 1 %:lla luukuolio, 1 %:lla post-traumaattinen nivel- rikko ja 1 %:lla nivelreuma.
Koska tutkimusta ei voitu toteuttaa täysin sa- tunnaistetusti, pyrittiin mahdolliset erot PÄIKI- ja kontrolliryhmien välillä minimoimaan tilastollisin menetelmin. Tarkoituksena oli luoda kvasikokeelli- nen asetelma, joka emuloisi mahdollisimman hyvin koeasetelmaa, jossa potilaat jaetaan satunnaisesti sa- mankokoisiin PÄIKI- ja kontrolliryhmiin. Ensin kontrolliryhmästä eliminoitiin ne potilaat, joita ei olisi otettu PÄIKI-tutkimukseen mukaan ekskluu- siokriteereiden vuoksi (ASA-luokitus 1–2, ikä 40–75 vuotta, BMI alle 35 kg/m2) tai joilla ei ollut PROM-vastauksia preoperatiivisesti ja 3 kk posto- peratiivisesti. BMI oli tiedossa ainoastaan n. neljän- neksellä kontrolleista, joten ne potilaat, joilta BMI puuttui, jätettiin mukaan. Lisäksi rajoituttiin sa- moihin päätoimenpiteisiin kuin PÄIKI-potilaiden kohdalla. Näistä 507 lonkkapotilaasta ja 631 polvi- potilaasta valittiin mahdollisimman samankaltaiset vastinparit propensity score matching -menetelmäl- lä. Kaltaistus tehtiin 1:1 suhteessa leikatun nivelen ja sukupuolen mukaan neljään ryhmään jaettu- na. Kaltaistuksessa käytettiin apumuuttujina ikää, ASA-luokkaa, preoperatiivista PROM-tulosta ja
päätoimenpidettä. Keskimääräisten muutosten ver- tailut tehtiin t-testillä ilman homoskedastisuusole- tusta. Normaalijakaumaoletus varmistettiin Shapiro – Wilk-testillä. Kaikki tilastoanalyysit tehtiin R ti- lasto-ohjelmalla (versio 4.3.1) ja kaltaistaminen to- teutettiin MatchIt-kirjastolla.
Readmissioksi määritellään potilaan sairaalahoi- toon joutuminen sen jälkeen, kun hän on kotiutu- nut osastolta. Ensiapuun hakeutumisten määrä ra- portoidaan erikseen.
Tulokset
Päiväkirurgisesti leikattavista potilaista yhteensä 27 (14 %) jäi osastolle yöksi. Syitä olivat postoperatiivi- nen puutuneisuus (7 henkilöä), haavavuoto (6 hen- kilöä), pahoinvointi (2 henkilöä), kipu (2 henkilöä), huimaus (1 henkilö), yleinen heikotus (1 henkilöä) tai ”ei määritettyä syytä” (8 henkilöä). 30 päivän en- siapukäyntien määrä oli 17 (9 %). Syitä olivat haava- vuoto (4 potilasta), kivut leikkausalueella (3 potilas- ta), infektio tai sen epäily (3 potilasta), turvotukset (3 potilasta), syvälaskimotukos tai sen epäily (2 poti- lasta), keltaisuus (1 potilas) ja rintakivut (1 potilas). Yhdellä lonkkapotilaista havaittiin syvälaskimotu- kos 7 vuorokautta postoperatiivisesti. Polvipotilailla ei havaittu syvälaskimotukoksia. Yhdellä päiväkirur- giseksi suunnitellulla, mutta osastolle yöksi jääneellä polvipotilaalla todettiin myöhemmin infektio, joka vaati sairaalahoitoa ja nivelen puhdistusleikkauksen ja antibioottihoidon (DAIR).
Verrokkiryhmässä 30 päivän ensiapukäyntien määrä oli 18 (10 %). Syitä olivat kivut leikkausalu- eella (7 potilasta), infektio tai sen epäily (3 potilas- ta), haavavuoto (1 potilasta) turvotukset (1 potilas- ta),rintakivut(1potilas)jamuutmonitekijäisetsyyt (5 potilasta). Yhdellä polvipotilaalla havaittiin laski- motukos silmässä. Lonkkapotilailla ei havaittu las- kimotukoksia. Yhdellä polvipotilaalla readmissio ja sairaalaan sisäänotto kipujen ja hematooman vuoksi ja yhdellä lonkkapotilaalla readmissio ja sairaalaan sisäänotto kuumeen ja hengenahdistuksen vuoksi.
Polven päiväkirurgisten tekonivelpotilaiden post-operatiivinen PROM 3 kuukauden kohdalla oli keskimäärin 34/48 pistettä ja absoluuttinen pa- rannus 11 pistettä. Lonkan päiväkirurgisen tekoni- velleikkauksen jälkeinen PROM 3 kuukauden koh- dalla oli keskimäärin 40/48 pistettä ja absoluuttinen parannus 21 pistettä (Taulukko 2).
93 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
T m
Taulukko 2. Preoperatiiviset ja 3 kk PROM tulokset sekä niiden välinen ero. Tulokset on esitetty
aulukko 2. Preoperatiiviset ja 3 kk PROM tulokset sekä niiden välinen ero. Tulokset on esitetty
muodossa keskiarvo (keskihajonta) [95% luottamusväli].
uodossa keskiarvo (keskihajonta) [95% luottamusväli].
Polvi
(PÄIKI)
22.4 (7.3) [20.8, 24.0] 33.7 (7.2) [32.1, 35.3] 11.3 (8.5) [9.5, 13.2]
Preop PROM, Postop PROM (3 kk) Muutos
Lonkka (verrokki)
19.6 (6.6) [18.3, 20.9] 40.8 (6.5) [39.5, 42.0] 21.2 (8.1) [19.6, 22.8]
Lonkka
(PÄIKI)
19.2 (7.5) [17.7, 20.6] 40.2 (7.3) [38.8, 41.6] 21.0 (9.4) [19.2, 22.9]
Polvi (verrokki)
22.1 (6.7) [20.6, 23.5] 36.8 (6.4) [35.4, 38.2] 14.7 (8.6) [12.9, 16.6]
Verrokkiryhmässä polvipotilaiden post-operatiivi- nen PROM 3 kuukauden kohdalla oli keskimäärin 37/48 pistettä ja absoluuttinen parannus 15 pistet- tä. Lonkan tekonivelleikkauksen jälkeinen PROM 3 kuukauden kohdalla oli keskimäärin 41/48 pistettä ja absoluuttinen parannus 21 pistettä (Taulukko 2).
Pohdinta
Päiväkirurgiset toimenpiteet ovat vakiinnuttaneet asemansa tekonivelkirurgian puolella. Toimenpi- de on monessa tutkimuksessa todettu turvalliseksi ja sillä voidaan saavuttaa korkea potilastyytyväisyys (7,8). Tuoreessa meta-analyysissa on myös todettu PÄIKI-potilaiden readmissio-riskin olevan vastaava tasoa verrokkeihin nähden (6). Vastakkaisia tulok- sia komplikaatioista ja readmissioista on kuitenkin myös raportoitu (4,5). Aineistossamme ensiapu- käyntejä havaittiin yhtä paljon PÄIKI-proteesi po- tilailla ja verrokeilla. Yhtään päiväkirurgisesti kotiu- tunutta potilasta ei jouduttu myöhemmin ottamaan osastolle, kun taas verrokki- ryhmässä readmissioita oli 2. PROM-tulokset pysyivät lonkkaleikkauksissa ryhmien välillä samana. Polvissa PÄIKI-leikkauk- silla havaittiin hieman huonommat tulokset, jotka ovat juuri kliinisen merkittävyyden (MCID) rajalla, vaikka tarkkaa ja yleisesti hyväksyttyä MCID arvoa ei toisaalta tunneta. Eron syynä saattaa olla polven postoperatiivisen rasituksen nopeampi lisääminen ja tästä aiheutuva turvotus.
Kansallisen suosituksen mukaan PÄIKI-poti- laat eivät tarvitse trombiprofylaksiaa, kuin sairaala- hoidon ajan, jos potilaalla ei ole laskimotukoksen riskitekijöitä (12). Aineistossamme yhdellä lonk- kapotilaalla todettiin syvälaskimotukos ilman muita tiedettyjä altistavia tekijöitä kuin tekonivelleikkaus. Vertailuryhmässä yhdellä polvipotilaalla todettiin laskimotukos silmässä. Tämän tutkimuksen valossa päiväkirurgisesti hoidettavat tekonivelleikkaus- potilaat voidaan hoitaa ilman lääkkeellistä trom-
biprofylaksiaa, kunhan potilaskohtaiset riskit on kartoitettu, mutta laajemmat käynnissä olevat tutki- mukset tuovat toivottavasti lisää tietoa. Päiväkirur- gisten leikkausten etuja ovat kustannustehokkuus, osastoille vapautuva tila sekä potilaalle mukavampi toipumisprosessi (6,13,14). Kustannustehokkuus ja vuodeosastoresurssin vapautuminen luovat merkit- täviä säästöjä ja mahdollistavat muiden potilasryh- mien nopeamman hoitoonpääsyn. Kaikkia potilai- ta ei kuitenkaan ole optimaalista leikata päikinä ja soveltuvuus toimenpiteeseen on varmistettava etu- käteen. Potilasvalintakriteerit koostuvat esimerkik- si iästä, sukupuolesta, ASA-luokituksesta, oheissai- rauksista, painoindeksistä (BMI) ja apuna voidaan käyttää esimerkiksi OARA-pisteytystä (1,15,16). Kriteeristöt vaihtelevat jonkin verran sairaaloiden ja maiden välillä. Tiedetään että noin 7–17 % potilais- ta epäonnistuu saman päivän kotiutuksessa (17,18). Aineistossamme näiden osuus oli 14 %. Useimmat osastolle jääneet kotiutuvat kuitenkin yhden tai kor- keintaan kahden osastolla vietetyn yön jälkeen (17). Epäonnistumisen yleisimpiä tutkimuksissa rapor- toituja syitä ovat postoperatiivinen kipu, hypoten- sio, mobilisaatio ongelmat, virtsaumpi, normaalia suurempi verenhukka leikkauksen aikana, tunnot- tomuus ja pahoinvointi (17,18). Meidän tutki- muksessamme yleisin syy oli puutuneisuus ja 37 % lonkkapotilaiden sairaalaanjäämisestä johtui pitkit- tyneestä puutuneisuudesta, joka todennäköisesti se- littyi annetun puuduteaineen määrällä. Tehtyjen ha- vaintojenjälkeenspinaalipuudutuksessakäytettävää puudutusaineen määrään on vähennetty. Toiseksi yleisin syy sairaalaan jäämiseen aineistossamme oli verenvuoto sisältäen reilun leikkauksen aikaisen ve- renvuodon ja post-operatiivisen haavavuodon.
Tutkimuksen seuranta-aika koostui ensimmäi- sestä 9 kuukaudesta, jonka aikana päiväkirurgisia tekonivelleikkauksia aloitettiin tekemään TYKS:s- sä. Tällä hetkellä PÄIKI-potilaita leikataan noin 30 % primaareista tekonivelleikkauksista ja prosessi
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 94
sen ympärillä kehittyy. Tutkimuksemme perusteel- la päiväkirurgista lonkan tai polven tekonivelleik- kausta voidaan pitää turvallisena toimenpiteenä ja sillä voidaan saavuttaa vastaava potilastyytyväisyys, kuin vuodeosastolla yöpyneillä potilailla. Lääkkee- tön trombiprofylaksia valikoiduilla PÄIKI- potilailla vaikuttaa turvalliselta, mutta odotamme käynnissä olevien tutkimusten tuovan lisävahvistusta asiaan.
Viitteet
1. Nowak LL, Schemitsch EH. Trends in Outpatient Total Knee Arthroplasty From 2012 to 2020. J Arthroplasty [Internet]. 2023 Jun 1 [cited 2024 Jan 31];38(6S):S21–5. Available from: https://pubmed.ncbi.nlm.nih. gov/37011701/
2. Debbi EM, Mosich GM, Bendich I, Kapadia M, Ast MP, Westrich GH. Same-Day Discharge Total Hip and Knee Arthroplasty: Trends, Complications, and Readmission Rates. Journal of Arthroplasty [Internet]. 2022 Mar 1 [cited 2024 Sep 2];37(3):444-448.e1. Available from: http://www. arthroplastyjournal.org/article/S0883540321008858/fulltext
3. Rullán PJ, Xu JR, Emara AK, Molloy RM, Krebs VE, Mont MA, et al. Major National Shifts to Outpatient Total Knee Ar- throplasties in the United States: A 10-Year Trends Analysis of Procedure Volumes, Complications, and Healthcare Utilizations (2010 to 2020). J Arthroplasty [Internet]. 2023 Jul 1 [cited 2024 Jan 31];38(7):1209-1216.e5. Available from: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/36693513/
4. Xu J, Cao JY, Chaggar GS, Negus JJ. Comparison of outpatient versus inpatient total hip and knee arthroplasty: A systematic review and meta-analysis of complications.
J Orthop [Internet]. 2020 Jan 1 [cited 2024 Sep 10];17:38. Available from: /pmc/articles/PMC6919366/
5. Lovecchio F, Alvi H, Sahota S, Beal M, Manning D. Is Outpatient Arthroplasty as Safe as Fast-Track Inpatient Arthroplasty? A Propensity Score Matched Analysis. J Ar- throplasty. 2016 Sep 1;31(9):197–201.
6. Dey S, Gadde R, Sobti A, Macdonald N, Jacob J, Unnithan A. The safety and efficacy of day-case total joint arthroplasty. Ann R Coll Surg Engl [Internet]. 2021 Oct 1 [cited 2024 Jan 31];103(9):638–44. Available from: https:// pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33851548/
7. Kelly MP, Calkins TE, Culvern C, Kogan M, Della Valle
CJ. Inpatient Versus Outpatient Hip and Knee Arthroplasty: Which Has Higher Patient Satisfaction? J Arthroplasty. 2018 Nov 1;33(11):3402–6.
8. Parcells BW, Giacobbe D, MacKnet D, Smith A, Schot- tenfeld M, Harwood DA, et al. Total Joint Arthroplasty in
a Stand-alone Ambulatory Surgical Center: Short-term Outcomes. Orthopedics [Internet]. 2016 Jul 1 [cited 2024 Sep 10];39(4):223–8. Available from: https://pubmed.ncbi. nlm.nih.gov/27111079/
9. SOT 2/2023 vol. 46 [Internet]. [cited 2024 Sep 14]. Available from: https://online.anyflip.com/bigt/ozxx/ mobile/index.html
10. Jensen CB, Troelsen A, Foss NB, Nielsen CS, Lind- berg-Larsen M, Gromov K. No difference in short-term readmissions following day-case vs. one overnight
stay in patients having hip and knee arthroplasty: a nationwide register study of 51,042 procedures from 2010-2020. Acta Orthop [Internet]. 2023 [cited 2024 Sep 2];94:516–22. Available from: https://pubmed.ncbi.nlm.nih. gov/37831058/
11. Keulen MHF, Schotanus MGM, van Haaren EH, van Hemert WLW, Heyligers IC, Boonen B. Rates and Causes
of 90-day Complications and Readmissions Following Outpatient Hip and Knee Arthroplasty: A Retrospec-
tive Analysis of 525 Patients in a Single Institution. J Arthroplasty [Internet]. 2021 Mar 1 [cited 2024 Sep 2];36(3):863–78. Available from: https://pubmed.ncbi.nlm. nih.gov/33039194/
12. Artroplastiayhdistys S. Hyvä hoito lonkan ja polven tekonivelkirurgiassa 2022.
13. Bodrogi A, Dervin GF, Beaulé PE. Management of patients undergoing same-day discharge primary total hip and knee arthroplasty. CMAJ : Canadian Medical Association Journal [Internet]. 2020 Jan 1 [cited 2024 Jan 25];192(2):E34. Available from: /pmc/articles/PMC6957327/
14. Gromov K, Price A, Mohaddes M, DELLA VALLE C. Outpatient hip and knee arthroplasty: how is it utilized? Acta Orthop [Internet]. 2023 [cited 2024 Jan 25];94:511. Available from: /pmc/articles/PMC10573362/
15. Kort NP, Bemelmans YFL, van der Kuy PHM, Jansen J, Schotanus MGM. Patient selection criteria for outpatient joint arthroplasty. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc [Internet]. 2017 Sep 1 [cited 2024 Jan 31];25(9):2668– 75. Available from: https://pubmed.ncbi.nlm.nih. gov/27106923/
16. Meneghini RM, Ziemba-Davis M, Ishmael MK, Kuzma AL, Caccavallo P. Safe Selection of Outpatient Joint Arthroplasty Patients With Medical Risk Stratification: the “Outpatient Arthroplasty Risk Assessment Score.” J Arthroplasty. 2017 Aug 1;32(8):2325–31.
17. Singh V, Nduaguba AM, Macaulay W, Schwarzkopf
R, Davidovitch RI. Failure to Meet Same-Day Discharge
is Not a Predictor of Adverse Outcomes. Arch Orthop Trauma Surg [Internet]. 2022 May 1 [cited 2024 Jan 31];142(5):861–9. Available from: https://pubmed.ncbi.nlm. nih.gov/34075486/
18. Gong MF, McElroy MJ, Li WT, Finger LE, Shannon M, Gabrielli AS, et al. Reasons and Risk Factors for Failed Same-Day Discharge After Total Joint Arthroplasty. Journal of Arthroplasty [Internet]. 2023 [cited 2024 Jan 31];0(0). Available from: http://www.arthroplastyjournal.org/article/ S0883540323011750/fulltext
95 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
Odotusajan yhteys leikkausta edeltäviin sairauslomiin polven tai lonkan tekonivelleikkaukseen tulevilla potilailla
Rasmus Liukkonen, Aleksi Reito Tekonivelsairaala Coxa, Tampere
Background
Osteoarthritis is a prevalent musculoskeletal disorder, affecting over 300 million people globally. Total joint arthroplasty is often necessary when conservative treatments fail. However, long waiting times for surgery can result in extended sick leave, which increases societal costs. This study aimed to assess the impact of waiting time on pre-operative sick leave duration.
Methods
This registry-based study included patients aged 18–65 who underwent their first TKA or THA in Finland between 2006 and 2020. Data on surgery dates, waiting times, and pre-surgery sick leave were obtained from the Finnish Care Register and Social Insurance Institution's sick leave records. The effect of waiting time on sick leave was analyzed using linear regression.
Results
Of 66 862 surgeries, 37 212 were TKAs and 29 650 were THAs, with a mean waiting time of surgery was 108 days for knees and 91 days for hips. The proportion of patients requiring sick leave for over half of the waiting period was 4.6% for knees and 5.2% for hips. Sick leave duration increased with longer waiting times.
Conclusions
Extended waiting times for TJA are associated with increased sick leave, contrib- uting to significant societal costs. Prioritizing surgeries may reduce these impacts.
Johdanto
Nivelrikko on yksi yleisimmistä tuki- ja liikuntaelin- sairauksista, josta kärsii maailmanlaajuisesti jopa yli 300 miljoonaa ihmistä [1]. Nivelrikon esiintyvyys kasvaa huomattavasti suhteessa ikävuosiin, minkä vuoksi väestön ikääntyessä tulee myös nivelrikon esiintyvyys kasvamaan. Nykypäivänä nivelrikko ei kuitenkaan ole vain ikäihmisten sairaus, sillä nivel- rikon esiintyvyys on osoitettu olevan suurimmillaan työikäisillä noin 60 ja 64 ikävuoden kohdilla.
Nivelrikon ainoa parantava hoito on tekonivel- leikkaus. Tekonivelleikkaukseen päädytään, mikäli muilla hoitomuodoilla, kuten lihaskuntoharjoitte-
lulla tai painonpudotuksella ei päästä potilasta tyy- dyttävään kiputilanteeseen. Tekonivelleikkaus tar- joaakin usein tehokkaan sekä kustannusvaikuttavan ratkaisun kipuihin, minkä ansiosta merkittävä osa potilaista pystyy palaamaan aiemmalle aktiivisuus- tasolleen, aiempiin harrastuksiin sekä työelämään [2–4].
Suomessa tekonivelleikkaus kuuluu julkisen ter- veydenhuollon piiriin. Tekonivelleikkausta voi kui- tenkin joutua odottamaan jopa useiden kuukausien ajan. Leikkausjonossa oleva potilas voi pahimmil- laan joutua olemaan kipujen vuoksi sairauslomalla leikkaukseen saakka. Pitenevät leikkausjonot voi- vatkin johtaa kasvaviin kustannuksiin menetetystä
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 96
työkyvystä johtuvien sairauslomakorvausten vuoksi. Tämän tutkimuksena tavoitteena oli selvittää, kuinka suuri osa potilaista joutuu olemaan sairauslo- malla tekonivelleikkausta odottaessaan, sekä miten odotusajan pituus vaikuttaa sairausloman tarpeeseen leikkausta edeltävästi.
Aineisto ja menetelmät
mällä laskimme jokaiselle potilaalle leikkausjonon aikana maksettujen sairauslomapäivien lukumää- rän. Tämän lisäksi sairauslomapäivien lukumää- rä suhteutettiin leikkausjonossa odotusaikaan. Lopulta analysoimme odotusajan pituuden vaiku- tusta sairauslomapäivien tarpeeseen lineaarisen re- gressioanalyysin avulla.
Tulokset
Yhteensä 66 862 tekonivelleikkausta sisällytettiin analyyseihimme. Näistä 37 212 oli polven teko- nivelleikkauksia ja 29 650 lonkan tekonivelleik- kauksia. Sekä polvitekonivel- (n=22 492; 60,4%) että lonkkatekonivelpotilaista (n=14 940; 50,4%) suurin osa oli naisia. Keski-ikä polvitekonivelpo- tilailla oli 58,3 vuotta, lonkkatekonivelpotilailla 56,4 vuotta.
Tutkimusjakson aikana polvitekonivelpotilaat odottivat leikkausjonossa keskimäärin 108 päivää (IQR 59–165). Yli puolet odotusajasta sairauslo- maan tarvinneita potilaita oli 4,6%. Koko odotus- ajan sairausloman tarvinneita potilaita oli 2,3%. Lonkkatekonivelpotilaat odottivat leikkausjonossa keskimäärin 91 päivää (IQR 49–149). Yli puolet odotusajasta sairauslomaa tarvinneita potilaita oli 5,2%. Koko odotusajan sairausloman tarvinneita potilaita oli 2,6%. Molemmilla potilailla sairaus- loman suhteellinen osuus odotusajasta oli suu- rimmillaan odotusajan ollessa 1–30 päivää (polvet 7,2%; lonkat 7,9%) ja pienimmillään odotus- ajan ollessa 181–365 päivää (polvet 3,0%; lonkat 3,3%). (Taulukko 1)
Sairauslomapäivien absoluuttinen määrä kasvoi suhteessa odotusaikaan (polvet regressiokerroin ß 0,06; 95% LV 0,06–0,7; lonkat ß 0,02; 95% LV 0,02–0,02). Lyhyemmillä odotusajoilla pitenevän odotusajan yhteys sairauslomien tarpeeseen oli suurin, kun taas pidemmillä odotusajoilla pitene- vän odotusajan yhteys sairauslomien tarpeeseen oli pienempi. (Taulukko 1, kuvaaja 1)
Pohdinta
Havaitsimme, että keskimääräinen sairausloman tarve tekonivelleikkausta edeltävästi on noin 5–8% odotusajan mukaan. Mitä pidempi odotusaika leikkaukseen oli, sitä pienempi sairauslomien suh- teellinen osuus odotusajasta oli.
Tässä rekisteritutkimuksessa tarkastelimme potilai- ta, joille oli suoritettu polven tai lonkan ensitekoni- velleikkaus vuosien 2006 ja 2020 välisenä aikana. Polvitekonivelen saaneet potilaat etsittiin hoitoil- moitusrekisteristä toimenpidekoodeilla NGB20, NGB30, NGB40, NGB50. Lonkkatekonivelen saaneet potilaat etsittiin hoitoilmoitusrekisteris- tä toimenpidekoodeilla NFB30, NFB41, NFB42, NFB50, NFB60. Vain ensimmäiset tekonivelleik- kauksen otettiin huomioon. Mikäli potilaalla oli leikattu useita niveliä samassa istunnossa, vain en- simmäisenä hoitoilmoitusrekisteriin merkitty toi- menpide sisällytettiin analyyseihin. Potilaat rajat- tiin työikäisiin (18–65 vuotta), sillä ensisijainen tarkastelun kohde oli toimenpidettä edeltävät sai- rauslomat. Hoitoilmoitusrekisteristä kerättiin leik- kauspäivämäärän lisäksi potilaan perustiedot sekä leikkausjonoon asettamispäivämäärä. Mikäli leik- kausjonoon asettamispäivämäärä ei ollut tiedossa, suljettiin potilas pois analyyseistä.
Hoitoilmoitusrekisteristä identifioitujen po- tilaiden sairauslomatiedot haettiin Kansanelä- kelaitoksen sairauslomarekisteristä. Rekisterissä on kaikki sairauslomat, josta Kansaneläkelaitos on maksanut korvausta, eli tutkimusjaksomme aikana vähintään 10 päivää kestäneet sairausloma- jaksot. Analyyseihin sisällytimme vain aiheellisilla M-diagnoosikoodeilla maksetut sairauslomajaksot.
Kaikki analyysit suoritettiin sekä polvi- että lonkkatekoniveliin jaoteltuna. Lisäksi nivelkohtai- set analyysit suoritettiin kaikille potilailla yhtäai- kaisesti, mutta myös siten, että leikkausjonon odo- tusaika oli jaoteltu 1–30 päivään, 31–90 päivään, 91–180 päivään sekä 181–365 päivään. Yli vuoden ajan odottaneet potilaat suljettiin pois analyyseis- ta, sillä on aiheellista olettaa, että yli vuoden ajan tekonivelleikkausta odottaneella potilaalle odotus- aikaan on vaikuttanut poikkeavia tekijöitä, eikä potilas täten kuvastaisi keskimääräistä tekonivel- leikkausta potilasta. Sairauslomatietoja hyödyntä-
97 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
Polvet
Lonkat
Kaikki odotusajat
Potilaita, N
37 212
29 650
Odotusaika yhteensä
4 605 079
3 234 672
Odotusaika, mediaani (IQR)
108 (59–165)
91 (49–149)
SVA yhteensä, päiviä (%)
182 819 (4,0)
144 397 (4,5)
≥50% odotusajasta SVA, n (%)
1 709 (4,6)
1 548 (5,2)
100% odotusajasta SVA, n (%)
851 (2,3)
770 (2,6)
Regressiokerroin ß, (95% LV)
0,06 (0,06–0,07)
0,02 (0,02–0,02)
Odotusaika 1–30 päivää
Potilaita, N
4 024
4 045
Odotusaika yhteensä, päiviä
75 312
73 651
Odotusaika, mediaani (IQR)
20 (13–26)
20 (12–26)
SVA yhteensä, päiviä (%)
5 422 (7,2)
5 794 (7,9)
≥50% odotusajasta SVA, n (%)
296 (7,4)
321 (7,9)
100% odotusajasta SVA, n (%)
233 (5,8)
241 (6,0)
Regressiokerroin ß, (95% LV)
0,16 (0,12–0,20)
0,06 (0,05–0,08)
Odotusaika 31–90 päivää
Potilaita, N
11 330
10 687
Odotusaika yhteensä
688 317
638 667
Odotusaika, mediaani (IQR)
61 (46–76)
59 (45–74)
SVA yhteensä, päiviä (%)
42 232 (6,1)
40 530 (6,3)
≥50% odotusajasta SVA, n (%)
701 (6,2)
673 (6,3)
100% odotusajasta SVA, n (%)
395 (3,5)
359 (3,4)
Regressiokerroin ß, (95% LV)
0,12 (0,09–0,15)
0,05 (0,04–0,07)
Odotusaika 91–180 päivää
Potilaita, N
14 733
10 475
Odotusaika yhteensä, päiviä
1 959 940
1 373 957
Odotusaika, mediaani (IQR)
132 (111–155)
129 (109–153)
SVA yhteensä, päiviä (%)
81 622 (4,2)
60 930 (4,4)
≥50% odotusajasta SVA, n (%)
538 (3,7)
437 (4,2)
100% odotusajasta SVA, n (%)
196 (1,3)
147 (1,4)
Regressiokerroin ß, (95% LV)
0,04 (0,00–0,07)
0,02 (0,01–0,04)
Odotusaika 181–365 päivää
Potilaita, N
6 208
3 916
Odotusaika yhteensä
1 441 395
897 327
Odotusaika, mediaani (IQR)
217 (195–257)
216 (195–252)
SVA yhteensä, päiviä (%)
43 894 (3,0)
29 247 (3,3)
≥50% odotusajasta SVA, n (%)
164 (2,6)
105 (2,7)
100% odotusajasta SVA, n (%)
27 (0,4)
23 (0,6)
Regressiokerroin ß, (95% LV)
0,03 (-0,02–0,08)
0,02 (0,00–0,04)
Taulukko 1. Odotusaikojen mukaisesti jaotellut SVA-demografiat. LV = luottamusväli, IQR = kvartiiliväli.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47 3 • 2024 SOT 98
Kuvaaja 1. Keskimääräinen sairauslomatarve suhteessa odotusaikaan leikkausjonossa.
99 SOT 3 • 2024 Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
Tutkimusjaksomme aikana Kansaneläkelaitos maksoi yhteensä yli 300 000 päivää sairauslomakor- vauksia, joka oli noin 4 prosenttia kaikesta ajasta, jota potilaat odottivat tekonivelleikkausta. Suoma- laisessa terveydenhuoltojärjestelmässä vain yli kym- menen päivän sairauspoissaolot tallentuvat Kansan- eläkelaitoksen rekisteriin, minkä vuoksi todellinen työkyvyttömyyden määrä on oletetusti ollut vielä tätäkin suurempi, aiheuttaen täten lisäkustannuksia yhteiskunnalle.
Yhdysvalloissa tekonivelleikkauksen suurimpien kulujen on arvioitu tulevan tekonivelkomponenttien kustannuksista [5]. Tekonivelkomponenttien lisäksi merkittävä kustannuksien lähde on hoitohenkilö- kunnasta koituvat kustannukset. On epäilemättäkin selvää, että näihin kustannuksiin tulevaisuuden pää- töksillä ei merkittävästi pystytä vaikuttamaan. Kui- tenkin tulevaisuudessa hoitoa priorisoimalla voisi olla mahdollista vaikuttaa odotusaikoihin, joiden aikana potilaat joutuvat pahimmassa tapauksessa olemaan sairauslomalla jopa koko odotusajan.
Maailmalla on tunnistettu useaan otteeseen te- konivelleikkausten kasvava tarve tulevaisuudessa [6–8]. Myös Suomessa tekonivelleikkausten määrän on ennustettu kasvavan ikääntyvän väestön myötä. Väestön ikääntyessä myös muun hoidon tarve teko- nivelkirurgian ulkopuolelta kasvaa lähes väistämät- tä. Hoidon priorisoinnissa tulisikin ottaa huomioon eri hoitomuotojen sekä -tapojen kustannusvaikut- tavuus. Sekä polven että lonkan tekonivelleikkaus ovat molemmat toimenpiteitä, jotka ovat todettu erittäin kustannusvaikuttaviksi, yksittäisen potilaan elämänlaatua merkittävästi parantaviksi toimenpi- teiksi [9,10]. Mikäli tulevaisuudessa tavoittelemme säästöjä sosiaali- ja terveyspalveluista, on hoitomuo- tojen vaikuttavuuden tarkastelu laaja-alaisesti, sisäl- täen myös niihin liittyvät vaihtoehtoiskustannuk- set, kuten sairauslomien tarpeiden kartoittaminen, pakollista mikäli tavoitteena on tehdä tieteelliseen näyttöön pohjautuvia, perusteltuja päätöksiä.
Yhteenvetona toteamme, että polven tai lonkan tekonivelleikkausta odottava potilas joutuu usein odottamaan tekonivelleikkausta pitkiäkin aikoja, minkä vuoksi myös leikkausta edeltävä sairausloma- tarve on yhteiskunnan tasolla suurta. Tulevaisuudes- sa estimaattejamme voi olla mahdollista hyödyntää hoidon priorisointiin liittyvässä keskustelussa osana näyttöön perustuvaa päätöksentekoa.
Viitteet
[1] Safiri S, Kolahi A-A, Smith E, Hill C, Bettampadi D, Mansournia MA, et al. Global, regional and national burden of osteoarthritis 1990-2017: a systematic analysis of the Global Burden of Disease Study 2017. Ann Rheum Dis 2020;79:819–28. https://doi.org/10.1136/annrheumdis- 2019-216515.
[2] Canovas F, Dagneaux L. Quality of life after total knee arthroplasty. Orthop Traumatol Surg Res 2018;104:S41–6. https://doi.org/10.1016/j.otsr.2017.04.017.
[3] Carr AJ, Robertsson O, Graves S, Price AJ, Arden NK, Judge A, et al. Knee replacement. The Lancet 2012;379:1331–40. https://doi.org/10.1016/S0140- 6736(11)60752-6.
[4] Pivec R, Johnson AJ, Mears SC, Mont MA. Hip ar- throplasty. The Lancet 2012;380:1768–77. https://doi. org/10.1016/S0140-6736(12)60607-2.
[5] Lizcano JD, Goh GS, Tarabichi S, Courtney PM. Deter- minants of High Facility Costs in Total Joint Arthroplasty Patients: A Time-driven Activity-based Costing Analysis. J Am Acad Orthop Surg 2023. https://doi.org/10.5435/JAAOS- D-22-01162.
[6] Inacio MCS, Paxton EW, Graves SE, Namba RS, Nemes S. Projected increase in total knee arthroplasty in the United States – an alternative projection model. Osteoarthritis Cartilage 2017;25:1797–803. https://doi.org/10.1016/j. joca.2017.07.022.
[7] Inacio MCS, Graves SE, Pratt NL, Roughead EE, Nemes S. Increase in Total Joint Arthroplasty Projected from 2014 to 2046 in Australia: A Conservative Local Model With Interna- tional Implications. Clin Orthop 2017;475:2130–7. https:// doi.org/10.1007/s11999-017-5377-7.
[8] Kurtz S, Ong K, Lau E, Mowat F, Halpern M. Projections of Primary and Revision Hip and Knee Arthroplasty in the United States from 2005 to 2030. JBJS 2007;89:780–5. https://doi.org/10.2106/JBJS.F.00222.
[9] Miettinen HJA, Mäkirinne-Kallio N, Kröger H, Miettinen SSA. Health-Related Quality of Life after Hip and Knee Arthroplasty Operations. Scand J Surg 2021;110:427–33. https://doi.org/10.1177/1457496920952232.
[10] Daigle ME, Weinstein AM, Katz JN, Losina E. The cost-ef- fectiveness of total joint arthroplasty: A systematic review of published literature. Best Pract Res Clin Rheumatol 2012;26:649–58. https://doi.org/10.1016/j.berh.2012.07.013.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 100
Dual-mobility -lonkan kokotekonivelen lyhyen seuranta- ajan tulokset korkean dislokaatioriskin primaari- ja uusintaleikkauspotilailla
Martta Ruusiala2, Hannu Miettinen1, Jukka Kettunen1, Heikki Kröger1,2, Simo Miettinen1,2 1Tukielinkirurgian yksikkö, Kuopion yliopistollinen sairaala
2 Terveystieteiden tdk, Itä-Suomen yliopisto
Backround/aim
Modular dual-mobility cups (MDMCs) have a lower risk for dislocation after total hip arthroplasty (THA). The aims of our study were to analyze implant and patient survivorships and to determine complications and revision rates of primary THAs used for hip fracture patients and for revision THAs. Evaluation was done to find out if introduction of MDMC at our institution has decreased THA dislocation rate.
Patients/methods
This retrospective cohort study consisted of 101 MDMC patients who were con- secutively operated at our institution between April 1, 2018 and June 30, 2020. The implant survival rate, complications and mortality were evaluated with minimum of 2-years follow-up.
Results
The cumulative estimate implant survival after MDMC in the primary THA group was 97.1% at 2-years and in the revision THA group it was 89.8% at 2-years. Dislocation was a rare complication in the primary THA group (1.4%), while it was common in revision THA group (12.9%). The cumulative estimate for mortality after MDMC in the primary THA group was 10.0% 14.3% at 2-years and in the revision group it was 12.9% at 2-years.
Conclusion
Short-term survival and complication rates after MDMC were excellent after primary THA and moderate after revision THA. Implementation of MDMC THA for hip fracture patients seems to have effectively decrease dislocation rate during a short follow-up.
Johdanto
Lonkan tekonivelleikkaus on kirurginen toimen- pide, joka parantaa potilaan liikkumiskykyä, elä- mänlaatua ja vähentää kipua (1). Lonkan tekoni- velellä hoidetaan lonkkamurtumaa tai nivelrikon, nivelreuman, reisiluun pään avaskulaarisen nekroo-
sin (AVN), posttraumaattisten tilan, lonkan dysp- lasian tai niveltulehduksen aiheuttamaa’ kulumaa (2, 3). Yleisiä riskitekijöitä lonkan tekonivelleik- kauksen epäonnistumiselle ovat ikä > 75 vuotta, naissukupuoli ja acetabulum-komponentin sijain- ti Lewinnek safe zone -vyöhykkeen ulkopuolella (Safe zone: 5°–25° anteversio ja 30°–50° inklinaa-
101 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
tio) (4-8). Lonkan tekonivelleikkauksen jälkeinen sijoiltaanmeno on tavallisin leikkauksen epäonnis- tumiseen johtava syy (4-7). Tunnettuja riskitekijöitä sijoiltaanmenolle ovat pieni nuppikokokoko (< 32 mm), reisiluun kaulan murtumasta johtuva leik- kaus, trauman jälkeinen nivelrikko, reisiluun pään AVN, lonkan dysplasia, liikalihavuus (painoindek- si) (BMI) > 30 kg/m2), liiallinen alkoholinkäyttö ja rappeuttavat neurologiset sairaudet (esim. Alzhei- merin tauti, Parkinsonin tauti ja dementia) (9, 10).
1990-luvulla ja 2000-luvun alussa yritettiin välttää lonkan tekonivelen sijoiltaanmenoa käyttä- mällä suurempia nuppikokoja, esim. metalli-me- tallilla (MoM) -liukupintaisia tekoniveliä, joiden käytöstä on sittemmin luovuttu erinäisten komp- likaatioiden vuoksi (11-13). Dual-mobility cup (DMC) ja modulaariset dual-mobility cup (MDMC) THA:t ovat saavuttaneet suosiota MoM-lonkkien jälkeen ja ne ovat hyvä vaihtoehto esim. lonkka- murtumapotilaiden sijoiltaanmenojen välttämiseksi (7, 9-10). MDMC otettiin käyttöön Ranskassa yli 40 vuotta sitten, ja sitä on käytetty yhä enemmän revisio- ja primaarisissa THA:issa eri indikaatioilla, mutta laajalle levinnyt kansainvälinen käyttöönotto on ollut hidasta luultavasti pitkän aikavälin rekis- teritutkimusten vajavaisuuden, korkeahkojen kus- tannusten ja komplikaatioiden erilaisuuden vuoksi verrattuna perinteisiin lonkan tekoniveliin (7, 9-10, 14-16). Tällä hetkellä MDMC-implanttien pitkän aikavälin seurantatiedot rajoittuvat ranskalaisiin ko- kemuksiin, eikä pitkäaikaista tietoa ole saatavilla (16). MDMC-implantti on suunniteltu lisäämään lonkan tekonivelen vakautta perustuen sen suureen nuppikokoon ja isompaan lonkan off-settiin, mitkä sallivat laajaan liikealan kuitenkin samalla piene- mällä sijoiltaanmenon riskillä verrattuna perintei- siin tekoniveliin (7, 17, 18). Sijoiltaanmenon riski primaari MDMC tekonivelleikkauksen jälkeen on 0–10 %, kun taas perinteisen tekonivelen jälkeen se on 0,5–22 % riippuen implantista ja potilaskohtai- sista tekijöistä (7, 10, 19-21).
Tässä retrospektiivisessä tutkimuksessa esitte- lemme Kuopion yliopistollisen sairaalan kokemuk- sen MDMC-potilaista, joita seurattiin vähintään 2 vuotta leikkauksen jälkeen. Tutkimuksemme ensisi- jaisena tavoitteena oli selvittää implanttien pysyvyyt- tä ja määrittää primaari ja uusintaleikattujen lonkan MDMC-tekonivelten komplikaatiot ja uusintaleik- kaukset. Toissijaisena tavoitteena oli arvioida kuol-
leisuutta MDMC-leikkauksen jälkeen sekä arvioi- da, onko MDMC:n käyttöönotto sairaalassamme vähentänyt lonkan tekonivelten sijoiltaanmenoja vuositasolla. Tutkimuksen hypoteesi oli, että sijoil- taanmenot ovat harvinaisia molemmissa tutkituissa MDMC-ryhmissä ja että MDMC:n käyttöönoton seurauksena sijoiltaanmenon vuoksi hoidettujen po- tilaiden määrä on laskenut sairaalassamme.
Aineisto ja menetelmät
Tutkimusasetelma, potilaat ja implantit
Tähän retrospektiiviseen kohorttitutkimukseen otettiin mukaan 101 perättäistä potilasta, joilla oli tehty primaari (n = 70/101 (70 %) tai uusintaleik- kaus (n = 31/101 (30 %)) MDMC-tekonivelellä. Tutkimusaika oli 1.04.2018 - 30.06.2020. Potilai- ta seurattiin vähintään 2 vuoden ajan leikkauksen jälkeen ja seuranta-aika päättyi 30.06.2022 tai po- tilaan kuolemaan. Indikaatiot MDMC:lle olivat (i) aktiivinen potilas, jolla todettiin tuore lonkkamur- tuma, (ii) potilaat, joilla oli muita tunnettuja ris- kitekijöitä lonkan sijoiltaanmenolle (esim. lonkan dysplasia, posttraumaattinen niveltulehdus, AVN tai rappeuttava neurologinen sairaus) ja iii) korkean riskin sijoiltaanmenolla omaava uusintaleikkauspo- tilas, jolla ei vielä ollut MDMC-tekoniveltä. Nämä 101 MDMC:tä olivat ensimmäiset sairaalassamme leikatut potilaat ja yhtään potilasta ei jätetty tämän tutkimuksen ulkopuolelle.
Arvioimme kuinka MDMC:n käyttöönotto sai- raalassamme vuonna 2018 on vaikuttanut lonkan tekonivelleikkausten jälkeisten sijoiltaanmenojen vuotuiseen määrään Terveyden ja hyvinvoinnin lai- toksen (THL) toimittamasta sairaalan hoitoilmoi- tusrekisteristä (22). THL:n tiedoista seuloimme kaikkien sairaalassamme leikattujen lonkan tekoni- velpotilaiden vuotuisen määrän ja ne potilaat joille oli tehty primaarinen THA mistä tahansa syystä (mukaan lukien lonkkamurtuma) tai joille oli tehty THA millä tahansa lonkan implantilla murtuman vuoksi ja joka joutui sairaalahoitoon lonkan sijoil- taanmenon vuoksi vuoden 2008 ja 2020 välisenä aikana.
Potilastiedot (ikä, sukupuoli, leikkauspuoli, leik- kauksen indikaatio ja leikkaustiedot) kerättiin sai- raalan potilaskertomuksista. Komplikaatiot määri- teltiin vähäisiksi (ei tarvetta uusintaleikkaukselle) ja vaikeaksi (uusintaleikkaus tai muu vakava hait-
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 102
tatapahtuma). Vaikeat komplikaatioihin kuuluivat sijoiltaanmeno, proteesi-infektion, implantin löys- tyminen/irtoaminen, periproteettinen murtuma, hermovaurio ja muut vakavat tapahtumat. Aika pri- maarileikkauksesta komplikaatioon ja mahdolliseen uusintaleikkaukseen selvitettiin.
MDMC (Novae® E TH, SERF, Décines-Char- pieu, Ranska) acetabulum-implantti on valmistet- tu titaanista ja siitä on sementitön ja sementoita- va malli. Reisiluun varsikomponentti sementoitiin 57/101:ssä (56 %) tapauksista ja käytetyt reisiluun implantit olivat Lubinus SPII® (Link, Hampuri, Saksa), Summit® (Johnson & Johnson, Varsova, Indiana, USA), Taperloc® (Biomet, Varsova, Indiana, USA), Biomet Reach® (Biomet, Varsova, Indiana , USA), Corail® (Johnson & Johnson, Varsova, Indiana, USA) ja Spectron® (Smith & Nephew, Watford, UK).
Leikkaustekniikka ja potilaiden seuranta
Leikkauksista 64/101 (63 %) tehtiin neljän koke- neen tekonivelkirurgin toimesta ja kaikki uusinta- leikkaukset suorittivat nämä samat neljä kokenutta kirurgia. Muut leikkaukset suorittivat ortopedian erikoislääkärit, joilla oli kokemusta lonkkamurtu- mien kokotekonivelleikkauksista. Kaikissa tapauk- sissa käytettiin posterolateraalista avausta. Spinaali- puudutus annettiin 76/101:lle (76 %) potilaalle ja muut potilaat (25/101, 24 %) leikattiin yleisanes- tesiassa. Ennen leikkausta annettiin kerta-annos antibioottiprofylaksia (kefuroksiimi 3,0 g tai klin- damysiini 900 mg) ja rutiininomainen post-opera- tiivinen antikoagulaatio määrättiin kaikille potilaille 4 viikon ajan ajaksi. Vapaa mobilisaatio ja täysipai- novaraus sallittiin kaikille potilaille välittömästi leik- kauksen jälkeen. Seurantakäynti oli 3 kuukautta leikkauksen jälkeen.
Retrospektiiviset radiologiset mittaukset (M.R. ja S.M) tehtiin 3 kuukautta leikkauksen jälkeen ote- tuista natiiviröntgenkuvista. Asetabulum-kompo- nentin inklinaatio ja anteversio mitattiin anteropos- teriorista ja mediolateraalista natiiviröntgenkuvista.
Tilastolliset analyysit
Kaplan–Meier-analyysilla arvioitiin implantin py- syvyyttä ja potilaiden kuolleisuutta mistä tahansa syystä. Kategoriset muuttujat ilmaistiin frekvenssei- nä ja prosenttiosuuksina ja jatkuvat muuttujat esi- tettiin keskiarvona ja keskihajontana (SD). Jatku-
via muuttujia arvioitiin Mann-Whitneyn U-testillä. Kategorisia muuttujia verrattiin Khin neliötestillä ja t-testillä. Cox-regressioanalyysiä käytettiin arvi- oimaan yleisiä riskitekijöitä revisioon (ikä (≤ 75 ja > 75 vuotta), sukupuoli, acetabulum-komponentin sijainti (Lewinnek-turvavyöhyke, 5°–25° anteversio ja 30°–50° kaltevuus) (8) ja leikkaustyyppi (primaa- ri tai uusintaleikkaus)). Fisher Exact testillä analy- soitiin leikkausdiagnoosia riskitekijänä. Riskisuhde (HR) ja 95 %:n luottamusvälit määriteltiin kullekin riskitekijälle. P-arvoa < 0,05 pidettiin tilastollisesti merkitsevänä. Tiedot analysoitiin käyttämällä SPSS Statistics -versiota 27.0 (IBM Corp., Armonk, NY, USA).
Tulokset
Tutkimuskohortissa oli 70 primaaria ja 31 uusinta- leikkaus tekoniveltä (101 potilasta). Keskimääräi- nen seuranta-aika oli 2,4 vuotta (SD 9,9 kuukaut- ta, vaihteluväli 5 päivästä 3,8 vuoteen). Potilaiden keski-ikä oli 71,4 (SD 10,3, vaihteluväli 42,9– 88,3) vuotta primaari ja 75,1 (SD 8,8, vaihteluväli 60,6–89,3) vuotta uusintaleikkaus-ryhmässä. Poti- laiden demografiset tiedot on esitetty tarkemmin taulukossa 1.
Komplikaatiot ja uusintaleikkaukset
Komplikaatioita esiintyi yhteensä 18/101 (18 %), joista 15/18 (61 %) oli vakavia ja 3/18 (39 %) lieviä (Taulukko 2). Kumulatiivinen arvio eloonjäämisestä ilman korjausleikkauksen tarvetta MDMC:n jälkeen primaarileikkausryhmässä oli 97 % 1 vuoden, 2 vuoden ja 3 vuoden kohdalla (SE 1,0, CI 95 % 48,2 – 52,1) ja uusintaleikkausryhmässä se oli 93 % 1 vuoden ja 90 % 2 vuoden ja 3 vuoden kohdalla (SE 2,4, CI 95 % 40,8 – 50,4). Keskimääräinen aika MDMC leikkauksesta uusintaleikkaukseen oli 0,7 vuotta (SD 0,9, vaihteluväli 12 päivää 1,3 vuotta) vuotta primaarileikkausryhmässä ja 29 päivää (SD 18, vaihteluväli 14 - 49 päivää) uusintaleikkausryh- mässä (p = 0,30).
Riskitekijäanalyysit uusintaleikkauksista
Cox-regressioanalyysi osoitti, että ikä, sukupuo- li, acetabulum-komponenti asemointi Lewinnekin safe zonella ja leikkauksen tyyppi (primaari vs. uu- sintaleikkaus) eivät olleet merkittäviä riskitekijöitä uudelle uusintaleikkaukselle. Fisherin exact -testi
103 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
Taulukko 1. Potilaiden demograafiset tiedot.
Taulukko 1. Potilaiden demograafiset tiedot.
Sukupuoli
Nainen
Mies
Implantin irtoaminen
Avaskulaarinekroosi
Infektio
Post-traumaattinen nivelrikko
Kipu
Lonkan dysplasia
Vasen
Oikea
Kirurginen avaus
Posterolateraalinen
Lateraalinen (Hardinge)
Sementillinen
MDMC nuppikoko
22mm
28mm
Radiologiset mittaukset
Acetabulum-komponentin asento
Inklinaatio kulma°
Anteversio kulma°
Acetabulum-komponentti Lewinnek safe zone:lla*
Kyllä
Ei
MDMC = modulaarinen dual mobility komponentti
Primaarileikkausryhmä
(n = 70)
n (%)
39 (56)
31 (44)
7 (10)
0
4 (6)
0
1 (1)
37 (53)
33 (47)
68 (97)
2 (3)
2 (3)
68 (97)
Mean (SD, range)
48 (9, 31 - 71)
31 (44)
39 (56)
Uusintaleikkausryhmä
(n = 31)
n (%)
p-arvo
15 (48)
16 (52)
12 (39)
0
4 (13)
0
2 (6)
0
27 (87)
4 (13)
0.50 ✢
Leikkausindikaatio
Lonkkamurtuma
Primaari nivelrikko
Sijoiltaanmeno
47 (67)
11 (16)
0
0
0
0
13 (42)
< 0.001 ✢
Leikkauspuoli
13 (42)
18 (58)
0.31 ✢
Acetabulum-komponentin kiinnitys
Sementitön
50 (71)
20 (29)
7 (23)
24 (77)
47 (9, 27 - 68)
19 (9, 1 - 35)
11 (65)
20 (35)
< 0.001✢
5 (16)
26 (84)
Mean (SD, range)
0.02 ✢
0.73 ◇
0.03 ◇
23 (9, 4 - 43)
0.41 ✢
*Lewinnek safe zone (5 – 25° anteversio ja 30 – 50° inklinaatio) Lewinnek et al. [8].
✢ = Chi squared test, ◇ = Independent samples t-test
osoitti, että leikkausdiagnoosi AVN liittyi uusin- taleikkauksen riskiin primaarileikkausryhmässä ja dislokaatio, infektio ja komponenttien irtoaminen liittyivät uuteen uusintaleikkauksen riskiin uusinta- leikkausryhmässä (p = 0.03).
Kuolleisuus
Kumulatiivinen kuolleisuus MDMC:n jälkeen pri- maarileikkausryhmässä oli 10 % 1 vuoden kohdal- la, 13 % 2 vuoden iässä ja 19 % 3 vuoden kohdalla (SE 189, CI 95 % 41,6 – 48,8) ja tarkistusryhmäs-
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 104
Taulukko 2. Komplikaatiot ja uusintaleikkaukset.
Vakava komplikaatio
Sijoiltaanmeno
Komplikaatio
joka johti uusintaleikkaukseen
n (%)
Komplikaatio
joka johti uusintaleikkaukseen
n (%)
n (%)
n (%)
p-arvo†
1 (1.4)
0
4 (12.9)
1 (25)
0,03
Syvä tekonivelinfektio
Acetabulum-komponentin irtoaminen
Periproteettinen murtuma
†Chi squared test.
1 (1.4)
2 (2.8)
1 (100)
1 (100)
1 (50)
5 (16.1)
0
5 (100)
1 (100)
0,01
1 (1.4)
1 (3.2)
1.00
0
0,57
sä se oli 10 % 1 vuoden kohdalla, 13 % 2 vuoden kohdalla ja 26 % 3 vuoden kohdalla (SE 2,7, CI95 % 36,8 – 47,6). Yhteensä 19/101 (19 %) potilas- ta kuoli mistä tahansa syystä seurannan aikana eri ajankohtina ennen 2 vuoden seurannan päättymistä.
Sijoiltaanmenojen määrän vuotuinen kehitys
THL:n tietojen mukaan koko tekonivelellä hoidet- tujen lonkkamurtumapotilaiden vuotuinen määrä kasvoi 25 % MDMC:n käyttöönoton jälkeen vuonna 2018 sairaalassamme. Vuosina 2008–2017 näitä potilaita oli vuosittain keskimääräinen 29,6 (vaihteluväli 22–40) kpl ja vuodesta 2018 lähtien keskimääräinen 40,7 (vaihteluväli 39–42) kpl. Vuosina 2008–2017 sijoiltaanmenojen vuoksi sai- raalassamme hoidettujen potilaiden keskimääräi- nen lukumäärä oli 23,9 (vaihteluväli 18–38) kpl ja vuoden 2018 jälkeen 13 (vaihteluväli 10–17) kpl. Niiden potilaiden vuosittainen määrä, joille oli jostain syystä tehty primaari lonkan tekonivelleik- kaus ja jotka olivat myöhemmin seuraavan vuoden seurannan aikana joutuneet sairaalahoitoon dislo- kaatiosta johtuen, laski 46 % MDMC:n käyttöön- oton jälkeen.
Pohdinta
MDMC:lla ja DMC:lla on todettu hyvät seurantatu- lokset primaari- ja uusintaleikkauksien jälkeen (23). Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa Darrith et al. (24) havaitsi, että DMC:n pysyvyys oli 98,0 % keskimääräisellä 8,5 vuoden seurannalla. Aiemmissa tutkimuksissa, jotka koostuivat korkean riskin poti-
laista ja jotka hoidettiin primaari DMC-tekonivelel- lä, implantin pysyvyys on ollut samoin 97,4 – 98,0 % 2,7 – 8,5 vuoden seuranta-ajoilla (16, 24, 25). Tässä korkean riskin potilaita käsittävässä tutkimuk- sessamme lyhytaikaiset seurantatulokset primaarite- konivelillä olivat hyvät ja yhdenmukaiset aiemmin raportoitujen tulosten kanssa. Uusintaleikkausryh- mässä leikkausindikaatiot olivat vaihtelevat ja muis- sakin demografisissa tekijöissä oli paljon vaihtelua, mikä saattaa selittää huonommat tulokset ja suu- remman komplikaatio-määrän verrattuna primaari tekoniveliin.
Primäärileikkausryhmässä dislokaatioiden osuus (1,4 %) oli matalampi kuin uusintaleikkausryh- mässä (12,9 %). Viimeaikaisissa systemaattisissa katsauksissa on raportoitu samankaltaisia alhaisia dislokaatio-osuuksia (0,46–0,90 %) primaari- ja uusintaleikkaus DMC- ja MDMC:n jälkeen (24, 26). Aiemmat yksittäiset tutkimukset ovat osoitta- neet vieläkin alhaisempia dislokaatio-osuuksia vaih- dellen 2,2 %:sta 11,0 %:iin (16, 27, 28). DMC:n vaihtoehto suuren dislokaatioriskin potilaille on lu- kitusmekanismilla varustettu acetabulum-kompo- nentti. Van Ecke et al. havaitsi meta-analyysissaan, että primaaristen DMC-tekonivelten tulokset olivat parempia kuin lukitusmekanismilla varustettujen te- konivelten (94,7 % vs. 91,0 %) (29). Proteesinsisäi- nen dislokaatio on harvinainen MDMC:hen liitty- vä komplikaatio. Tässä tutkimuksessa sitä ei todettu ollenkaan, kun taas aiemmissa tutkimuksissa pro- teesinsisäinen dislokaatio on todettu 1,1 % primaa- rileikatuilla ja 0,3 – 4,0 % uusintaleikatuilla tekoni- velillä (16, 24, 29, 30).
Primaari leikkausryhmä (n = 70)
Uusintaleikkausryhmä (n = 31)
105 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
Muut komplikaatiot kuin dislokaatiot olivat yleisiä tässä suuren komplikaatioriskin tutkimuskohortis- sa. Primaarileikattujen ryhmässä infektioprosentti oli hyväksyttävä verrattuna vastaaviin tutkimuksiin (31–32). Uusintaleikattujen ryhmässä se oli kuiten- kin paljon korkeampi kuin esim. äskettäisessä me- ta-analyysissä todettu 3,3 % (16). Tutkimuksemme uusintaleikkauspotilailla saattoi ko. tutkimukseen verrattuna olla enemmän infektion riskitekijöitä, ja toisaalta tämän tutkimusryhmän potilaiden pieni määrä on saattanut vaikuttaa tuloksiin. Aiemmis- sa tutkimuksissa on raportoitu samansuuntaiset tulokset uusintaleikkauksien osuuksista, joissa uu- sintaleikkauksia oli 2,0–3,4 % primaari MDMC:n jälkeen ja 3,4–13,5 % uusintaleikkauksen jälkeen (1, 7, 24, 33).
Tässä tutkimuksessa potilaiden yhden vuoden kuolleisuus lonkkamurtuman jälkeen oli 10,0 %, mikä on vastaava kuin aikaisemmissa samankaltaisis- sa tutkimuksissa (34–36). Viimeaikainen kirjallisuus tukee näitä nyt todettuja tutkimustuloksia; niissä on osoitettu, että DMC:lla hoidettujen lonkkamurtu- mapotilaiden dislokaatio- ja kuolleisuusluvut ovat verrattavissa muihin kirurgisiin vaihtoehtoihin, kuten unipolaariseen ja bipolariseen puolitekonive- leen (37). Toisessa tuoreessa meta-analyysissä verrat- tiin DMC:tä lonkan puolitekoniveleen lonkkamur- tuman hoitomuotona ja havaittiin, että DMC:tä saaneilla potilailla oli pienempi riski sijoiltaanme- nolla ja myös pienempi kuolleisuus puolitekonive- len saaneisiin potilaisiin verrattuna (38).
Tämä tutkimus osoitti, että MDMC:n käyt- töönotto sairaalassamme on vähentänyt vuotuisia sairaalahoitojaksoja lonkan tekonivelen sijoiltaan- menon vuoksi lähes 50 %. Nämä lyhyen aikavälin tulokset ovat lupaavia, ja tämän havainnon ansios- ta MDMC:n käyttö on lisääntynyt sairaalassamme lyhyessä ajassa 25 %. Näiden kliinisten löydösten perusteella MDMC:n käyttö näyttäisi olevan hyvä vaihtoehto korkean riskin lonkkamurtumapotilaille. Pitkäaikaiset tiedot MDMC-implanteista puuttuvat edelleen, joten kirurgien tulisi olla tietoisia näihin implantteihin liittyvistä hyödyistä ja haitoista pi- demmällä seuranta-ajalla (16). Tutkimuksen etuna voidaan pitää sitä, että nämä tutkimustiedot kerät- tiin ja analysoitiin yksityiskohtaisemmin kuin ta- vanomaisissa tekonivel-rekisteritutkimuksissa, mikä mahdollistaa yksityiskohtaisemmat analyysit uu- sintaleikkausten ja komplikaatioiden syistä. Sisälly-
timme kaikki peräkkäiset leikkaukset tähän tutki- mukseen, mikä kuvastaa myös näiden implanttien leikkausten oppimiskäyrää. Tämän tutkimuksen rajoituksia ovat sen retrospektiivinen luonne, pieni kohorttikoko ja lyhyt seuranta-aika. Jatkossa tarvi- taan pidempi seuranta-aika ja suurempi kohorttiko- ko, jotta voidaan havaita myöhemmin mahdollisesti ilmeneviä haittatapahtumia.
Johtopäätös
Tämä retrospektiivinen kohorttitutkimus osoitti, että MDMC primaarileikkausryhmän korkean leik- kausriskin potilailla oli vähän dislokaatioita ja muita komplikaatioita. Uusintaleikkausryhmän potilailla oli suuri riski saada komplikaatioita ja joutua uuteen uusintaleikkaukseen, mikä kuvastaa yleisesti näiden korkean riskin potilaiden leikkauksen ja siitä toipu- misen monimutkaisuutta.
Viitteet
1. Cuthbert R, Wong J, Mitchell P, Kumar Jaiswal P.
Dual mobility in primary total hip arthroplasty: current concepts. EFORT Open Rev. 2019 Nov 8;4(11):640-646. doi: 10.1302/2058-5241.4.180089.
2. Ferguson RJ, Palmer AJ, Taylor A, Porter ML, Malchau H, Glyn-Jones S. Hip replacement. Lancet. 2018;392:1662-1671. doi: 10.1016/S0140-6736(18)31777-X.
3. Havelin LI, Fenstad AM, Salomonsson R, Mehnert F, Furnes O, Overgaard S, ym. The Nordic Arthroplasty Register Association: a unique collaboration between 3 national
hip arthroplasty registries with 280,201 THRs. Acta Orthop. 2009;80:393-401. doi: 10.3109/17453670903039544.
4. Ben-Shlomo Y, Blom A, Boulton C, Brittain R, Clark E, Dawson-Bowling S, ym. The National Joint Registry 18th Annual Report 2021 [Internet]. London: National Joint Registry; 2021 Sep. Accessed 24 March 2024.
5. W-Dahl A, Kärrholm J, Rogmark C, Mohaddes M, Carling M, Sundberg M, ym. Swedish Hip Arthroplasty Register Annual report 2022. https://registercentrum.blob. core.windows.net/sar/r/SAR-Annual-Report-2022_EN-Hk- gQE89Nus.pdf. Accessed 24 March 2024.
6. Bozic KJ, Kamath AF, Ong K, Lau E, Kurtz S, Chan V, ym. Comparative Epidemiology of Revision Arthroplasty: Failed THA Poses Greater Clinical and Economic Burdens Than Failed TKA. Clin Orthop Relat Res. 2015 ;473:2131-8. doi: 10.1007/s11999-014-4078-8.
7. Sayac G, Neri T, Schneider L, Philippot R, Farizon F, Boyer B. Low Revision Rates at More Than 10 Years for Dual-Mobili- ty Cups Cemented Into Cages in Complex Revision Total Hip Arthroplasty. J Arthroplasty. 2020;35:513-519. doi: 10.1016/j.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 106
arth.2019.08.058.
8. Lewinnek GE, Lewis JL, Tarr R, Compere CL, Zimmerman JR. Dislocations after total hip-replacement arthroplasties. J Bone Joint Surg Am. 1978;60:217-20.
9. Guo L,YangY, An B,YangY, Shi L, Han X, Gao S. Risk factors for dislocation after revision total hip arthroplas- ty: A systematic review and meta-analysis. Int J Surg. 2017;38:123-129. doi: 10.1016/j.ijsu.2016.12.122.
10. Hailer NP, Weiss RJ, Stark A, Kärrholm J. The risk of revision due to dislocation after total hip arthroplasty depends on surgical approach, femoral head size, sex, and primary diagnosis. An analysis of 78,098 operations in the Swedish Hip Arthroplasty Register. Acta Orthop. 2012;83:442-8. doi: 10.3109/17453674.2012.733919.
11. Dumbleton JH, Manley MT. Metal-on-Metal total hip replacement: what does the literature say? J Arthroplasty. 2005;20:174-88. doi: 10.1016/j.arth.2004.08.011.
12. Hart AJ, Satchithananda K, Liddle AD, Sabah SA, McRobbie D, Henckel J,ym. Pseudotumors in association with well-functioning metal-on-metal hip prostheses: a case-control study using three-dimensional computed tomography and magnetic resonance imaging. J Bone Joint Surg Am. 2012 15;94:317-25. doi: 10.2106/JBJS.J.01508.
13. Kovochich M, Finley BL, Novick R, Monnot AD, Donovan E, ym. Understanding outcomes and toxicological aspects of second generation metal-on-metal hip implants: a state- of-the-art review. Crit Rev Toxicol. 2018;48:853-901. doi: 10.1080/10408444.2018.1563048.
14. Batailler C, Fary C, Verdier R, Aslanian T, Caton J, Lustig S. The evolution of outcomes and indications for the dual-mo- bility cup: a systematic review. Int Orthop. 2017;41:645-659. doi: 10.1007/s00264-016-3377-y.
15. Castiello E, Moghnie A, Tigani D, Affatato S. Dual mobility cup in hip arthroplasty: An in-depth analysis of joint registries. Artif Organs. 2022;46:804-812. doi: 10.1111/ aor.14015.
16. Manson TT, Adrados M, Gililland JM, Mahmood
BM, Samuel LT, Moskal JT. The Role of Dual-Mobility Components in Total Hip Arthroplasty. J Bone Joint Surg Am. 2023;105:250-261. doi: 10.2106/JBJS.22.00185.
17. Levin JM, Sultan AA, O'Donnell JA, Sodhi N, Khlopas
A, Piuzzi NS, ym. Modern Dual-Mobility Cups in Revision Total Hip Arthroplasty: A Systematic Review and Meta-Anal- ysis. J Arthroplasty. 2018;33:3793-3800. doi: 10.1016/j. arth.2018.08.013.
18. Bensen AS, Jakobsen T, Krarup N. Dual mobility cup reduces dislocation and re-operation when used to treat displaced femoral neck fractures. Int Orthop. 2014;38:1241- 5. doi: 10.1007/s00264-013-2276-8.
19. Jobory A, Kärrholm J, Overgaard S, Becic Pedersen A, Hallan G, Gjertsen JE, ym. Reduced Revision Risk for Dual-Mobility Cup in Total Hip Replacement Due to Hip Fracture: A Matched-Pair Analysis of 9,040 Cases from the Nordic Arthroplasty Register Association (NARA). J Bone Joint Surg Am. 2019;101:1278-1285. doi: 10.2106/ JBJS.18.00614.
20. Alberio RL, Rusconi M, Martinetti L, Monzeglio D, Grassi
FA. Total Hip Arthroplasty (THA) for Femoral Neck Fractures: Comparison between Standard and Dual Mobility Implants. Geriatrics (Basel). 2021;6:70. doi: 10.3390/geriatrics6030070.
21. Bouchet R, Mercier N, Saragaglia D. Posterior approach and dislocation rate: a 213 total hip replacements case-control study comparing the dual mobility cup with a conventional 28-mm metal head/polyethylene prosthesis. Orthop Traumatol Surg Res. 2011;97:2-7. doi: 10.1016/j. otsr.2010.07.008.
22. PERFECT. Finnish institute for health and welfare. Accessed 2024. Apr 01st. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehit- taminen/tutkimukset-ja-hankkeet/perfect/osahankkeet/ tekonivelkirurgia/perusraportit.
23. de Steiger RN, Lewis PL, Harris I, Lorimer MF, Graves
SE. What Is the Outcome of the First Revision Procedure of Primary THA for Osteoarthritis? A Study From the Australian Orthopaedic Association National Joint Replacement Registry. Clin Orthop Relat Res. 2022;480:1952-1970. doi: 10.1097/CORR.0000000000002339.
24. Darrith B, Courtney PM, Della Valle CJ. Outcomes of dual mobility components in total hip arthroplasty: a systematic review of the literature. Bone Joint J. 2018;100-B:11-19. doi: 10.1302/0301-620X.100B1.BJJ-2017-0462.R1.
25. Yang J, Bryan AJ, Drabchuk R, Tetreault MW, Calkins TE, Della Valle CJ. Use of a monoblock dual-mobility acetabular component in primary total hip arthroplasty in patients
at high risk of dislocation. Hip Int. 2022;32:648-655. doi: 10.1177/1120700020988469.
26. De Martino I, D'Apolito R, Soranoglou VG, Poultsides LA, Sculco PK, Sculco TP. Dislocation following total hip arthroplasty using dual mobility acetabular components: a systematic review. Bone Joint J. 2017;99-B(ASuppl1):18-24. doi: 10.1302/0301-620X.99B1.BJJ-2016-0398.R1.
27. Hernandez NM, Hinton ZW, Wu CJ, Lachiewicz PF,
Ryan SP, Wellman SS. Is there a problem with modular dual mobility acetabular components in revision total hip arthro- plasty at mid-term follow-up? Bone Joint J. 2021;103-B(7 Supple B):66-72. doi: 10.1302/0301-620X.103B7.BJJ-2020- 2015.R1.
28. Leiber-Wackenheim F, Brunschweiler B, Ehlinger M, Gabrion A, Mertl P. Treatment of recurrent THR dislocation using of a cementless dual-mobility cup: a 59 cases series with a mean 8 years' follow-up. Orthop Traumatol Surg Res. 2011;97:8-13. doi: 10.1016/j.otsr.2010.08.003.
29. Van Eecke E, Vanbiervliet J, Dauwe J, Mulier M. Comparison of Constrained Acetabular Components and Dual Mobility Cups in Revision Total Hip Arthroplasty: A Literature Review. Hip Pelvis. 2020;32:59-69. doi: 10.5371/ hp.2020.32.2.59.
30. Assi C, Barakat H, Mansour J, Samaha C, Yammine
K. Primary total hip arthroplasty: mid-term outcomes of dual-mobility cups in patients at high risk of dislocation. Hip Int. 2021;31:174-180. doi: 10.1177/1120700019889031.
31. Chughtai M, Mistry JB, Diedrich AM, Jauregui JJ, Elmallah RK, Bonutti PM, ym. Low Frequency of Early Complications With Dual-mobility Acetabular Cups in Cementless Primary THA. Clin Orthop Relat Res. 2016;474:2181-7. doi: 10.1007/s11999-016-4811-6.
107 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
32. Kaiser D, Kamath AF, Zingg P, Dora C. Double mobility cup total hip arthroplasty in patients at high risk for dislocation: a single-center analysis. Arch Orthop Trauma Surg. 2015;135:1755-62. doi: 10.1007/s00402-015-2316-5.
33. Pakarinen O, Lainiala O, Reito A, Neuvonen P, Mäkelä K, Eskelinen A. Implant survival of 662 du- al-mobility cups and 727 constrained liners in primary THA: small femoral head size increases the cumulative incidence of revision. Acta Orthop. 2021;92:658-664. doi: 10.1080/17453674.2021.1939597.
34. Valcarenghi J, Martinov S, Chahidi E, Jennart H, Bui Quoc E, Dimanche MC, ym. Hip fractures re-operation compared with death at two year in elderly patients: lowest risk of revision with dual mobility total hip arthroplasty than with bipolar hemiarthroplasty or internal fixation of Garden I and II. Int Orthop. 2022;46:1945-1953. doi: 10.1007/s00264- 022-05479-x.
35. Bordes M, Viste A, Fauvernier M, Mercier M, Chaudier P, Severyns M, Fessy MH. Outcomes and survival of a modern dual mobility cup and uncemented collared stem in displaced femoral neck fractures at a minimum 5-year follow-up. Orthop Traumatol Surg Res. 2022;108:103164. doi: 10.1016/j.otsr.2021.103164.
36. Uriarte I, Moreta J, Jimenez I, Legarreta MJ, Martínez de Los Mozos JL. Dual-mobility cups in total hip arthro- plasty after femoral neck fractures: A retrospective study comparing outcomes between cemented and cementless fixation. Injury. 2021;52:1467-1472. doi: 10.1016/j. injury.2020.12.032.
37. Mufarrih SH, Qureshi NQ, Masri B, Noordin S. Outcomes of total hip arthroplasty using dual-mobility cups for femoral neck fractures: a systematic review and meta-analy- sis. Hip Int. 2021;31:12-23. doi: 10.1177/1120700020926652.
38. Bertault-Le Gourrierec J, Cavaignac E, Berard E, Moretti F, Marot V, Chiron P, Reina N. Comparative study of total
hip arthroplasties with dual mobility cups versus hemi- arthroplasties in management of femoral neck fractures: Survival and dislocation rate at 5 years of follow-up? Orthop Traumatol Surg Res. 2022;108:103098. doi: 10.1016/j. otsr.2021.103098.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 108
Lonkan kokotekonivelleikkaus vs. konservatiivinen hoito pitkälle edenneessä lonkan nivelrikossa – satunnaistettu kontrolloitu tutkimus
Aapo Talonpoika, Lauri Karttunen, Antti Jaroma, Toni Rikkonen, Joonas Sirola, Jussi Mäki, Jukka Huo- pio, Sarang Qazi, Tuomas Selander, Jari Arokoski, Heikki Kröger
Ortopedian, traumatologian ja käsikirurgian klinikka, Kuopion yliopistollinen sairaala
Kuopio Musculoskeletal Research Unit KMRU), Itä-Suomen yliopisto, Kuopio
Sisätaudit ja kuntoutus tulosyksikkö, kuntoutuslinja, Helsingin yliopistollinen sairaala ja Helsingin yliopisto, Helsinki
Tiedepalvelukeskus, Kuopion yliopistollinen sairaala, Kuopio
Background
Although total hip arthroplasty (THA) is one of the most common surgical operations, there are no randomised controlled trials published so far, concerning the efficacy of surgery compared to non-operative treatment. This randomised, controlled trial examines whether THA combined with postop- erative physical and medical therapy improves pain relief, physical function and quality of life compared to physical and medical therapy alone in treating advanced hip osteoarthritis (OA).
Patients/methods
120 hip OA patients were recruited, with clinical and radiological (KL ≥ 2) indications for THA. 60 cases were randomly assigned to the operative group and 60 to the conservative group. The primary outcomes were the changes in WOMAC total and the Harris Hip Score (HHS) from baseline to 12 months.
Results
The mean age of the participants was 68,0/66,7 years in the operative/conserva- tive group. Lost to follow-up was 35% for WOMAC and 31% for HHS. ITT analysis showed significant improvement in both in the operative group (WOMAC -30,6 points, HHS 36,2 points, p<0.001) but not in the conservative group (WOMAC -5,9 points, HHS 8,5 points, p<0.001).
Conclusion
This is the first randomised and controlled trial to compare the efficacy of THA and non-operative treatment in patients with clinical and radiological hip OA. THA surgery is more effective than non-operative treatment in advanced hip osteoarthritis.
109 SOT 3 • 2024 Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
Kuva 1. WOMAC kokonaispisteet ja Harris Hip Score –kokonaispisteet lähtötilanteessa ja 12 kuukauden kontrollissa Konservatiivisessa - ja THA-leikkausryhmässä (keskiarvo ja 95 % luottamusväli, ITT analyysi). Pistemuutos (0-12 kk) erosi ryhmien välillä tilastollisesti merkittävästi molemmilla mittareilla (p < 0.001)
Johdanto
Lonkan kokotekonivelleikkaus vähentää kipua, pa- rantaa fyysistä suorituskykyä ja vaikuttaa positii- visesti elämänlaatuun (1,2). Maailmanlaajuisesti lonkan kokotekonivelleikkauksia tehdään vuosittain yli miljoona, ja vuonna 2021 niitä tehtiin Suomes- sa 10626 kappaletta (3), ja määrän odotetaan kas- vavan tulevina vuosina (4). Vaikka lonkan koko- tekonivelleikkaus on yksi yleisimmistä kirurgisista toimenpiteistä ja aiheuttaa merkittäviä taloudelli- sia kustannuksia, sen tehosta ei ole satunnaistettu- ja kontrolloituja tutkimuksia verrattuna pelkkään konservatiiviseen hoitoon. Lisäksi konservatiivisen hoidon hyödyistä lonkan nivelrikkoon on vain koh- talaista näyttöä (5-7).
Aineisto ja menetelmät
Tämä tutkimus on satunnaistettu, kontrolloitu tut- kimus lonkan tekonivelleikkauksesta yhdistettynä postoperatiiviseen konservatiiviseen hoitoon ver- rattuna pelkkään konservatiiviseen hoitoon pitkälle edenneen lonkan nivelrikon hoidossa. Molempien ryhmien mittaukset tehtiin lähtötilanteessa ja 12 kuukauden seurannan lopussa. Protokolla on Poh-
jois-Savon sairaanhoitopiirin eettisen lautakunnan hyväksymä (nro 266/2017) ja se on Helsingin ju- listuksen periaatteiden mukainen (ClinicalTrials.gov reference NCT05093361).
Satunnaistimme 120 potilasta, joista 60 opera- tiiviseen ja 60 konservatiiviseen ryhmään. Osallis- tujat ositettiin sukupuolen ja iän mukaan. Tutki- muksen sisäänottokriteereinä olivat potilaat, joilla katsottiin olevan lonkan kokotekonivelleikkaukseen kliininen ja radiologinen indikaatio. Tämä määritel- lään lonkan nivelrikoksi, jonka tekonivelortopedi arvioi tarvitsevan lonkan kokotekonivelleikkausta ja jolla oli Kellgrenin ja Lawrencen luokituksen (KL) mukainen lonkan nivelrikko KL ≥ 2 (8).
Tutkimuksen osallistuneet ortopedit lukivat lä- hetteet ja arvioivat mahdollisia osallistujia sisällyt- tämis- ja poissulkemiskriteerien perusteella. Mah- dollisille osallistujille lähetettiin kutsukirje, jossa oli kirjallista tietoa tutkimuksesta ja kyselylomake (Western Ontario and McMaster Universities Ar- thritisIndex(WOMAC)(9),ShortForm36Health Survey Questionnaire (SF-36) (10)). Ennen ortope- din vastaanottoa lonkan nivelrikon asteen arvioimi- seksi otettiin seisten anteroposteriorinen ja makuulla lateraalinen röntgenkuva. Tutkimukseen osallistu- neet ortopedit (HK, JS, AJ, JH, AT) tutkivat po-
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 110
tilaan poliklinikalla ja pyysivät potilaalta kirjallisen suostumuksen, jos sisäänottokriteerit täyttyivät. Jos kirjallinen suostumus annettiin, osallistuja täytti tutkimuskyselylomakkeet ja lähtötilanteen mit- taukset suoritti toinen tutkimukseen osallistuneis- ta fysiatreista (LK, JM). Harris Hip Score (HHS) (9,11) kirjattiin tutkimukseen osallistuneiden fysio- terapeuttien toimesta. Fysioterapeutti mittasi myös lonkan liikelaajuudet ja arvioi mahdollisen alaraajan pituuseron. Satunnaistaminen laadittiin käyttämäl- lä 1:1-lohkosatunnaistamista ennen tutkimuksen aloittamista.
Konservatiivisen ryhmään arpoutuneille fysiote- rapeutti ohjasi kotiharjoitteet ja antoi harjoitusoh- jeet sisältävän kirjallisen ohjeen (12) ensikäynnil- lä alkumittausten ja tutkimusryhmään arpomisen jälkeen.
Operatiiviseen ryhmään arpoutuneiden lonkan kokotekonivelleikkaus suoritettiin kahden kuukau- den kuluessa tutkimukseen rekrytoinnista. Leik- kauksen suoritti Kuopion yliopistollisen sairaalan tekonivelortopedi. Tekonivelleikkauksesta vastannut ortopedi päätti lonkkaimplantin tyypistä ja mallista sekä määräsi leikkauksen jälkeisen kipulääkityksen ja antitromboottisen profylaksian. Kolmen kuukau- den postoperatiivisella kontrollikäynnillä fysiotera- peutti ohjasi samat kotiharjoitteet, jotka oli ohjattu konservatiiviselle ryhmälle lähtötilanteessa ja antoi harjoitusohjeet sisältävän kirjallisen ohjeen.
Seurantakäynnit toteutettiin leikkausryhmäl- lä 6 ja 12 kuukauden kuluttua leikkauspäivästä, ja konservatiivisella ryhmällä vastaavasti ensikäynnistä lähtien. Molemmilla käynneillä osallistujat täyttivät WOMAC- ja SF-36- kyselyt. 12 kuukautta kestä- neen seurannan lopussa tehtiin samat fyysistä suori- tuskykyä arvioivat mittaukset kuin lähtötilanteessa.
Konservatiivisessa ryhmässä ryhmän vaihtajia olivat osallistujat, jotka kokivat oireiden pahene- mista ja potilaan ja ortopedin yhteisellä päätöksel- lä edettiin tekonivelleikkaukseen seuranta-aikana. Leikkausryhmässä ryhmän vaihtajia olivat osallistu- jat, jotka kieltäytyivät leikkauksesta.
Ryhmän vaihtajat pysyivät tutkimuksessa ja heidät analysoitiin hoitoaikomusanalyysien mukai- sesti.
Keskeyttäjät olivat niitä osallistujia, jotka lopet- tivat tutkimuksen ja peruuttivat suostumuksensa.
Ensisijaiset tulosmuuttujat olivat WOMAC ko- konaistuloksen, 5-pisteisellä Likert-asteikolla, ja
Harris Hip Scoren (HHS) muutokset lähtötilan- teesta 12 kuukauteen. Toissijaisia muuttujia ovat WOMAC ala-asteikot (kipu, jäykkyys, fyysinen toi- mintakyky), SF-36 sekä fyysistä suorituskykyä ar- vioivat mittaukset30 sekunnin tuoliseisontatestin, 4x10 metrin nopeatempoisen kävelytestin sekä 12 portaan testin (13).
Otoskooksi määriteltiin 120 osallistujaa WO- MAC-muuttujan perusteella. Kliinisesti merkitse- vä ero ryhmien välillä oli 11 pistettä keskihajonnan ollessa 18.7. Käyttämällä alfa-virhettä 0.05, voimaa 80 % ja odotettua keskeyttämisastetta 20 %, yhden ryhmän kooksi määritettiin 59. Teholaskenta suori- tettiin myös HHS:lle, jossa kliinisesti merkitsevä ero ryhmien välillä oli 15,9 ja keskihajonta 19,8. Käyt- tämällä alfa-virhettä 0,05, potenssia 80 % ja odotet- tua keskeyttämisastetta 20%, ryhmän kooksi määri- tettiin 32 osallistujaa ja 64 koko tutkimuksessa.
Tutkimuksen ensisijainen analyysi perustui hoi- toaikomukseen, johon kaikki satunnaistetut osallis- tujat otetaan mukaan riippumatta siitä, vaihtoivat- ko osallistujat määrättyä ryhmää, vetäytyivätkö he tutkimuksesta vai eivät (ITT). Lineaarista sekavai- kutusmallia (LME) käytettiin ensisijaisten tulosmit- tareiden ja sekundaaristen tulosmittareiden analy- sointiin. Kaksipuolisten p-arvojen <0.05 katsottiin olevan tilastollisesti merkitseviä.
Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin eettinen lauta- kunta hyväksyi tutkimussuunnitelman kesäkuussa 2017. Potilaiden rekrytointi alkoi syyskuussa 2017. Covid-pandemiasta ja sairaalakäytännöistä johtuvat leikkausrajoitukset aiheuttivat merkittävän viiväs- tyksen rekrytoinnissa, mutta viimeinen osallistu- ja rekrytoitiin lokakuussa 2021. Kaikki osallistujat suorittivat 12 kuukauden seurannan tammikuuhun 2023 mennessä.
Tulokset
Tutkimuspotilaat rekrytoitiin 11.9.2017– 27.10.2021 välisenä aikana. Osallistujien keski-ikä lähtötilanteessa oli 68,0/66,7 vuotta operatiivises- sa/konservatiivisessa ryhmässä. Seurannassa mene- tettyjen osuus oli 35% WOMAC ja 31% HHS. Lähtötilanteen WOMAC oli 39,8/40,7 pistettä ja seuranta-WOMAC 9,2/34,8 pistettä operatiivisil- le/konservatiivisille ryhmille. Lähtötilanteen HHS oli 55,3/68,2 pistettä ja seuranta-HHS 91,5/76,7 pistettä. ITT-analyysi osoitti tilastollisesti merkitse-
111 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
vää parannusta molemmissa tulosmuuttujissa läh- tötilanteesta riippumatta: operatiivisessa ryhmässä WOMAC -30,6 pistettä, HHS 36,2 pistettä), mutta ei konservatiivisessa ryhmässä (WOMAC -5,9 pis- tettä, HHS 8,5 pistettä). 12 kuukauden muutokset erosivat tilastollisesti merkittävästi ryhmien välillä molemmissa päätulosmuuttujissa (p < 0.001) (Kuva 1).
Leikkausryhmässä oli 4 (6,7 %) vakavaa haitta- tapahtumaa ja ei-kirurgisessa ryhmässä yksi (1,7 %).
Pohdinta
Tämä satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus osoitti, että lonkan kokotekonivelleikkaus yhdistettynä konservatiiviseen hoitoon on tehokkaampaa kuin pelkkä konservatiivinen hoito lonkan nivelrikossa. ITT-analyysi osoitti tilastollisesti merkittävää pa- rannusta molemmissa ensisijaisissa tulosmuuttujissa operatiivisessa ryhmässä, mutta ei konservatiivisessa ryhmässä.
Lonkan kokotekonivelleikkaus on lukuisissa tutkimuksissa osoittautunut tehokkaaksi hoidoksi, joka lievittää kipua ja parantaa toimintakykyä sekä elämänlaatua lonkan nivelrikkoa sairastavilla poti- lailla. Myös lonkan nivelrikon ei-kirurgisen hoidon on osoitettu helpottavan oireita (14). Aiempia RCT-tutkimuksia, joissa olisi verrattu lonkkanivel- rikkopotilaiden kirurgista ja konservatiivista hoitoa pragmaattisessa RCT-asetelmassa, ei ole julkaistu. Tällaista pragmaattista tutkimusta tarvitaan operatii- visen hoidon arvioimiseksi.
Jotkin viimeaikaiset RCT-tutkimukset ovat ky- seenalaistaneet tiettyjen ortopedisten toimenpiteiden tehokkuutta ja vaikuttaneet merkittävästi ortopedi- seen hoitokäytäntöön (15,16). Polven kokotekonivel- leikkauksella on RCT-tutkimuksessa saatusuotuisia tuloksia kivun lievityksessä, toimintakyvyn paranta- misessa ja elämänlaadun kohentumisessa, kun sitä on verrattu pelkkään ei-kirurgiseen hoitoon polven ni- velrikon hoidossa (17). Skou ja työtoverit havaitsivat, että 12 kuukauden kohdalla potilailla, joille oli tehty polven kokotekonivelleikkaus, oli parempia tuloksia kivunlievityksen, parantuneen toiminnan ja elämän- laadun suhteen, mutta heillä oli enemmän vakavam- pia haittavaikutuksia. Molemmissa ryhmissä tulokset kuitenkin paranivat kliinisesti merkitsevästi kivun ja fyysisen toimintakyvyn suhteen.
Tutkimukseemme osallistui vain perusterveyden-
huollon lähetteillä tulevat lonkkanivelrikkopotilaat, joita tyypillisesti hoidettaisiin lonkan kokotekoni- velellä ja jotka täyttivät toimenpiteen kliiniset ja ra- diologiset indikaatiot. Potilaat, joilla epäiltiin lonkan avaskulaarista nekroosia, ja ne, jotka eivät pystyneet noudattamaan konservatiivisen hoidon ohjeita, sul- jettiin pois. Näin ollen tutkimustuloksemme ja joh- topäätöksemme eivät koske näitä potilasryhmiä. Leikkausryhmään valitut potilaat leikattiin tekoni- velyksikön ortopedien tai erikoistuvien lääkäreiden toimesta. Konservatiiviseen ryhmään valitut potilaat saivat fysioterapeutilta vakiomuotoiset kotiharjoitus- ohjeet ja kuntoutukseen sitoutumista valvottiin pu- helinsoitolla kolmen kuukauden kohdalla, 6 ja 12 kuukauden kontrollikäynneillä sekä harjoituspäivä- kirjalla. Leikkausryhmä sai samanlaiset kotiharjoi- tusohjeet leikkauksen jälkeisellä kolmen kuukauden kontrollikäynnillä. Menettelyllä pyrittiin varmis- tamaan, että molemmat ryhmät saivat samanlaista kuntoutusohjausta.
Tässä tutkimuksessa oli myös rajoitteita. Lume- leikkausryhmän tai kaksoissokkoutetun seuranta-ar- vioinnin käyttäminen tutkimuksessa katsottiin mah- dottomaksi. Lonkan nivelrikkoa sairastavat potilaat ovat yleensä hyvin perillä tekonivelleikkauksen tu- loksista, mikä voi aiheuttaa merkittävän lumevaiku- tuksen ja vaikeuttaa rekrytointia. Tämä voi myös oi- reiden vakavuuden mukaan lisätä valintaharhaa. Oli myös ennalta odotettavaa, että tämänkaltaisessa tut- kimusasetelmassa potilaat saattavat vaihtaa ryhmää konservatiivisesta operatiiviseen. Tässä tutkimukses- sa oli yhteensä 35 ryhmänvaihtajaa tai tutkimuksen keskeyttäjää (konservatiivinen ryhmä 22, leikkaus- ryhmä 13). Pääasialliset syyt ryhmän vaihtoon olivat konservatiivisen hoidon riittämättömyys ja oireiden pahentuminen. Tilastolliset analyysit tehtiin sekä ITT:tä että protokolla asetelmissa.
Hoitomenetelmän arviointi perustui subjek- tiivisten PROM-tutkimusten (Patient-Reported Outcome Measures) lisäksi myös fysiatrien ja fysio- terapeuttien objektiivisiin fyysistä suorituskykyä ku- vaaviin mittauksiin, joissa käytimme Osteoarthritis Research Society Internationalin (OARSI) suosittele- mia fyysisen suorituskyvyn mittareita.
Tutkimus osoittaa, että lonkan kokotekonivel- leikkaus on pelkkää konservatiivista hoitoa parempi hoitovaihtoehto oireisessa lonkan nivelrikossa ainakin vuoden seurannan aikana. Leikkaushoitoon liittyy kuitenkin aina mahdollisia haittavaikutuksia.
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 112
Viitteet
1. Knight SR, Aujla R, Biswas SP. Total Hip Arthroplasty - over 100 years of operative history. Orthop Rev. 2011;3(2):72–4.
2. Ferguson RJ, Palmer AJ, Taylor A, Porter ML, Malchau H, Glyn-Jones S. Hip replacement. Lancet. 2018;392(10158):1662–71.
3. THL Tilastoraportti 44/2022. 2022 Dec 15;1–26.
4. Hip Replacement Market By Product Type (Total Hip Replacement, Partial Hip Replacement, Hip Resurfacing); By Material (Metal-on-Polyethylene, Ceramic-on-Polyethylene, Ceramic-on-Ceramic, Metal-on-Metal); End-User (Hospitals, Orthopaedic Clinics, Ambulatory Surgical Centres, Others), By Geography, Segment revenue estimations, Forecast: 2021-2030 [Internet]. 2023 Nov [cited 2023 Nov 29]. Available from: https://www.strategicmarketresearch.com/ market-report/hip-replacement-implants-market
5. Gill SD, McBurney H. Does Exercise Reduce Pain and Improve Physical Function Before Hip or Knee Replacement Surgery? A Systematic Review and Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. Arch Phys Med Rehabilita- tion. 2013;94(1):164–76.
6. Goh SL, Persson MSM, Stocks J, Hou Y, Lin J, Hall MC, et al. Efficacy and potential determinants of exercise therapy in knee and hip osteoarthritis: A systematic review and me- ta-analysis. Ann Phys Rehabilitation Med. 2019;62(5):356– 65.
7. Wallis JA, Taylor NF. Pre-operative interventions (non-sur- gical and non-pharmacological) for patients with hip or knee osteoarthritis awaiting joint replacement surgery – a systematic review and meta-analysis. Osteoarthr Cartil. 2011;19(12):1381–95.
8. Kellgren JH, Lawrence JS. Radiological Assessment of Os- teo-Arthrosis. Ann rheum Dis. 1957 Dec 1;(16(4)):494–502.
9. Nilsdotter A, Bremander A. Measures of Hip Function and Symptoms. Arthritis Care & Research. 2011;63(S11: Special Outcomes):S200–7.
10. Laucis NC, Hays RD, Bhattacharyya T. Scoring the SF-36 in Orthopaedics. J Bone Jt Surg. 2015;97(19):1628–34.
11. Singh JA, Schleck C, Harmsen S, Lewallen D. Clinically important improvement thresholds for Harris Hip Score and its ability to predict revision risk after primary total hip arthroplasty. BMC Musculoskelet Disord. 2016;17(1):256.
12. Juhakoski R. A pragmatic randomized controlled study of the effectiveness and cost consequences of exercise therapy in hip osteoarthritis. Clin Rehabil. 2011 Apr;370–83.
13. Dobson F, Hinman RS, Roos EM, Abbott JH, Stratford P, Davis AM, et al. OARSI recommended performance-based tests to assess physical function in people diagnosed with hip or knee osteoarthritis. Osteoarthr Cartil. 2013;21(8):1042–52.
14. Teirlinck CH, Verhagen AP, Reijneveld EAE, Runhaar J, Middelkoop M van, Ravesteyn LM van, et al. Responders to Exercise Therapy in Patients with Osteoarthritis of the Hip: A Systematic Review and Meta-Analysis. Int J Environ Res Public Heal. 2020;17(20):7380.
15. Ketola S, Lehtinen JT, Arnala I. Arthroscopic decompres-
sion not recommended in the treatment of rotator cuff tendinopathy: a final review of a randomised controlled trial at a minimum follow-up of ten years. Bone Jt J. 2017;99- B(6):799–805.
16. Sihvonen R, Paavola M, Malmivaara A, Itälä A, Joukainen A, Nurmi H, et al. Arthroscopic partial meniscectomy versus placebo surgery for a degenerative meniscus tear: a 2-year follow-up of the randomised controlled trial. Ann Rheum Dis. 2018;77(2):188–95.
17. Skou TS, M. Roos EM, Laursen MB, Rathleff MS, Arendt-Nielsen LN, Simonsen O, et al. A Randomized, Controlled Trial of Total Knee Replacement. N Engl J Med. 2015;373(17):1597–606.
113 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
Lonkkamurtumien ilmaantuvuus ja hoito Suomessa 1997– 2018
Oskari Leino1, Nora Forsbacka1, Inari Laaksonen1, Keijo Mäkelä1, Markus Matilainen2, Elina Ekman1 1 CORE Turku – Tyks Orto
2 Turun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta Biostatistiikka
Background / aims
Hip fracture treatment should be as standardized and effective as possible, with emphasis on fast recovery and avoidance of complications, especially those leading to reoperations. There is accumulating evidence regarding the optimal treatment of hip fractures but reports of whether this has influenced treatment in the clinical setting are sparse. The objective of this study was to determine the trends of hip fracture incidence and treatment in Finland.
Patients / methods
All operatively treated hip fractures in Finland between 1997 and 2018 were identified from a national administrative register. The incidence of these fractures and operations performed to treat them were calculated based on the adult population size.
Results
Apart from a decline in the elderly age groups during the first half of the study period, the incidence of hip fractures remained relatively constant. However, the incidences of different operations changed significantly. In treatment of femoral neck fractures, the incidence of cemented hemiarthroplasty (HA) increased from 41.1 to 59.9 per 100,000 person-years (105) and hybrid total hip arthroplasty (THA) from 0.56 to 5.93 per 105, while the incidence of internal fixation (IF) decreased, for instance screw fixation from 12.5 to 2.7 per 105. The incidence of cementless HA decreased from 13.3 to 1.2 per 105. These changes were much clearer in the elderly population. For trochanteric and subtrochan- teric fractures, treatment with intramedullary nails replaced extramedullary devices as the most common treatment method.
Conclusion
The changes in treatment methods in Finland correspond to the increasing knowledge available about the optimal treatment of hip fractures and global treatment trends.
Johdanto
Tuoreimmassa epidemiologisessa kirjallisuudessa lonkkamurtumien ilmaantuvuus on ollut suurilta osin laskevaa, mutta kehittyneissä maissa ikäänty-
neen väestön kasvaessa murtumamäärät kuitenkin lisääntyvät (1-3). Lonkkamurtumat ovat tyypillisesti iäkkäiden potilaiden matalaenergisiä osteoporootti- sia vammoja, jotka johtavat usein sairaalakierteeseen ja laitostumiseen, ja murtuma on tunnettu lähesty-
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47
3 • 2024 SOT 114
vän kuoleman ennusmerkki (4), (5). Nykykäsityksen mukaan iäkkäiden reisiluunkaulan murtumista valta- osa tulisi hoitaa sementillisillä tekonivelratkaisuilla. Trokanteeristen murtumien hoidossa vakiintuneena hoitona on murtuman kiinnitys joko liukuruuvi-le- vy-implantilla eli nk. Dynamic hip screw:lla (DHS) tai ydinnaulalla. Tehdyn tutkimuksen tavoitteena oli päivittää tiedot lonkkamurtumien ilmaantuvuudesta jaselvittää,ovatkosuomalaisethoitokäytännötkehit- tyneet tutkimusnäytön viitoittamaan suuntaan.
Aineisto ja menetelmät
Tutkimus perustuu THL:n ylläpitämän hoitoilmoi- tusjärjestelmän Hilmo-rekisteriin. Vuodesta 1967 käytössä ollut rekisteri kerää tiedot koskien jokais- ta hoitojaksoa Suomen sairaaloissa. Rekisteriä on hyödynnetty laajasti suomalaisessa epidemiologi- sessa tutkimuksessa (6). Rekisteriin raportoidaan mm. potilaan ikä ja sukupuoli, hoitojakson pää- ja sivudiagnoosit, mahdolliset vammojen ulkopuoli- sen syyn koodit, sekä sairaalahoitojakson puitteissa tehdyt pää- ja sivutoimenpiteet. Hilmo-tietokan- nasta tehtiin haku käsittäen 1997–2018 kaikki yli 16-vuotiaiden potilaiden hoitotapahtumat, joissa oli pää- tai sivudiagnoosina kirjattu lonkkamurtu- ma (S72.0 reisiluun kaulan murtuma, S72.1 reisi- luun pertrokanteerinen murtuma, tai S72.2 reisi- luun subtrokanteerinen murtuma). Dataa rajattiin siten, että vain primääristi leikatut akuutit lonkka- murtumat otettiin mukaan. Mikäli yhdellä poti- laalla oli useampia vastaavia hoitoilmoituksia, vain ensimmäinen huomioitiin, ellei puolisuustiedon perusteella ollut varmuutta tuoreesta toisen puolen leikatusta murtumasta. Dataa rajattiin lisäksi lii- tännäisdiagnoosien ja -toimenpiteiden perusteella siten, että patologiset murtumat, murtumien jälki- tilat ja kirurgisen hoidon komplikaatiot poissuljet- tiin. Ilmaantuvuustiedot laskettiin Tilastokeskuk- sen aikuisväestön keskiväkilukutietojen perusteella. Ilmaantuvuuden trendien merkitsevyyden arvioin- nissa käytettiin Mann-Kendall testiä. Ikäryhmien ja sukupuolten välisien ilmaantuvuuksien erojen merkitsevyyttä ja leikkaustyyppien osuuksien eroja kahdessa vanhimmassa ikäryhmässä arvioitiin Chi-Squared testillä. P-arvot 0.05 tai alle tulkittiin merkitseviksi.
Tulokset
Aineistosta tunnistettiin yhteensä 119128 lonk- kamurtumaa, joista 73314 (61.5 %) oli reisiluun kaulan murtumia, 37739 (31.7 %) pertrokanteerisia murtumia ja 8075 (6.8 %) subtrokanteerisia. Mur- tumien kokonaisilmaantuvuudessa ei todettu mer- kittävää muutosta tutkimusaikana, mutta kahden iäkkäimmän potilasryhmän lonkkamurtumien il- maantuvuus väheni merkitsevästi tutkimusjakson alkupuoliskolla ja ei-merkitsevästi jakson loppupuo- liskolla. Ilmaantuvuudet erosivat ikäryhmien välillä merkittävästi; esim. 2018 vuonna 16–39-vuotiaiden ilmaantuvuus oli 2.2 (naiset 0.8, miehet 3.5) 100000 henkilövuotta kohden (per 105), 40–59-vuotiaiden 18.8 (n 12.8, m 24.7) per 105, 60–79-vuotiaiden 160.1 (n 177.8, m 140.3) per 105, ja yli 79-vuoti- aiden 1189 (n 1389.5, m 824.7) per 105. Naisten suurempi osuus potilaista oli merkitsevä kahdessa vanhimmassa ikäryhmässä. (Kuva 1)
Reisiluun kaulan murtuman vuoksi tehtiin tut- kimusaikana 44813 sementillistä ja 7946 sementi- töntä lonkan osatekoniveltä (HA), 1504 hybridi ja 2154 sementitöntä lonkan kokotekoniveltä (THA), 8118 ruuvifiksaatiota ja 4595 DHS fiksaatiota (Kuva 2a). Sementillisen HA:n ilmaantuvuus li- sääntyi huomattavasti (41.1 → 59.9 per 105), mutta ei-merkitsevästi (p=0.091). Sementittömän HA:n il- maantuvuus väheni (13.3 → 1.2 per 105, p=0.018) ja hybridi THA:n lisääntyi (0.56 → 5.93 per 105, p<0.001). Sementittömän THA:n ilmaantuvuus väheni merkitsevästi tutkimusjakson loppupuolis- kolla (4.40 → 2.12 per 105, p=0.003). Ruuvifiksaa- tion ja DHS-fiksaation ilmaantuvuudet vähenivät (12.5 → 2.7 per 105, p<0.001 ja 7.35 → 2.06 per 105, p<0.001). Vaikka sementillisen HA:n ilmaan- tuvuuden kasvu jäi ei-merkitseväksi tutkimusvälillä, niin kahdessa vanhimmassa ikäryhmässä sementilli- sen HA:n osuus oli merkitsevästi suurempi vuonna 2018 verrattuna vuoteen 1997 (46 % → 64 % ja 60 % → 90 %) ja vastaavasti ruuvattujen tai muuten fiksoitujen murtumien osuus pienempi (29 % → 10 % ja 19 % → 6 %) (kaikkien p<0.001).
Pertrokanteerisen murtuman hoidoksi tehtiin 17917 ydinnaulausta lyhyellä naulalla, 16625 DHS-kiinnitystä, 1308 ruuvifiksaatiota, 1050 te- konivelleikkausta ja 839 naulausta pitkällä naulalla (Kuva 2b). DHS-kiinnitysten ilmaantuvuus väheni
115 SOT 3 • 2024
Suomen Ortopedia ja Traumatologia Vol. 47