miniesseet

 

 
 

Kaiken teoria 

Miniesseitä ja pikku ajatuksia satunnaisista yhteyksistä 
asioiden välillä 

Marja Oilinki 2016 

 

 
  

1 

 

Kaikki on yhteydessä 

 
 

M​enen satunnaiselle Wikipedia­sivulle.  

Klikkaan linkkiä ja ajaudun sivulta toiselle. Ennen kuin 
huomaankaan, olen päätynyt sivulle, joka kertoo 
Platonista tai jumalasta. 
 
Asioiden välillä on linkkejä muuallakin kuin 
Wikipediassa tai yleensä netissä. Hermoverkoissa 

käsitteiden matka toisistaan vaihtelee: jotkut käsitteet 
assosioituvat niin selkeästi keskenään, että kun ajattelen 

metaforaa, ajattelen melkein aina myös vertausta tai 
kieltä. Pian mietin jo kehollista tietämystä ja siitä johdun 

ajattelemaan aivojen pihtipoimua. Niin se käy. 

 

2 

Monenko askeleen päässä toisistamme olemme, me 
maailman seitsemän miljardia viisasta ihmistä? Netti on 

voinut lisätä yhteyksiä välillämme, mutta yhteyksien 
vahvuus vaihtelee. Hauraitakin linjoja kulkemalla saattaa 

kuitenkin löytyä yhteys, hento tai sitkas. 
^^^^ 

Päätän kirjoittaa satunnaisista asioista. Pyydän myös 
ystäviltä otsikoita, ja niin päädyn pitkiksi aikaa 

merkillisille ajatuspoluille. Oletan, että yhteys löytyy ­ 
riippuvuuksien verkosto, joka on merkitysmaailmamme 

koti. Katsotaan, kuinka käy.  
^^^^ 
  

 

3 

 

 

Peili ja peukalo 

 

 

A​vaan satunnaisen kirjan hyllystäni. Se on kirja eläinten älykkyydestä. 

Eteeni avautuu aukeama, jossa tutkaillaan eläinten tietoisuuden 
mittaamista peilitestillä. Kun simpanssit näkevät peilin ensimmäistä 
kertaa, ne alkavat tehdä systemaattisia kokeita peilin näkymän kanssa ja 
pienen harjoittelun jälkeen ne läpäisevät testin: alkavat käyttää peiliä 
apunaan nähdäkseen itsensä. 

 

4 

Kun norsuille tehtiin peilitesti ensimmäisiä kertoja,  tulokset jäivät 
niukoiksi. Sitten tajuttiin ottaa käyttöön riittävän suuria peilejä. Tie toisen 
näkökulmaan vaatii aikamoista kognitiivista eläytymiskykyä. 

Vauvat kasvavat peilien kanssa. Silti kestää aikansa,  että ne suoriutuvat 
itsetietoisuustestistä. Peilistä kurkkaaminen on hauskaa. Kun yksi 
kummipojistani oli pieni, hän tuli kylään tuttuun asuntoon ja meni peilin 
luokse ja katsoi sen kautta seinällä olevaa enkelinkuvaa. Vierailu alkoi 
rituaalinomaisesti tällä kuvastimesta katsomisella. 

Peilit olivat pitkään vääristäviä, huonoja. Esimerkiksi Paavalin kuvaus 
siitä, miten nyt katsomme kuin kuvastimesta, mutta kerran todellisuutta 
sellaisenaan, perustuu tällaiselle peilille. Sitä voisi pitää yhtenä 
luolavertauksen versiona. Nykyisin peilejä on kaikkialla ja tunnemme 
itsemme väärinpäin: näemme vasemman puolemme oikeana ja oikean 
vasempana. Siksi peilin kautta otetut selfiet ovat noloja tai vääristäviä. 
Peilimaan Liisa ei ole sama kuin tämänpuolinen. 

Asettamalla peilejä suhteeseen toistensa kanssa on kehitetty kameroita 
(tosin hyviä peilittömiäkin kameroita on) ja äärettömiä kuvia, jotka 
heijastavat toinen toisiaan loputtomiin. 

Olemme toistemme peilejä eli jokainen meistä antaa palautetta 
toisilleen siitä, millainen hän on ja mitä hänestä tulee. Itsereflektio auttaa 

 

5 

kalibroimaan saamaamme peukutusta ja paheksuntaa, hyviä ja huonoja 
odotuksia. Tajuamme, mitkä peilit vääristävät eniten. 

Kirjoittaminen lisää aina reflektiota eli heijastusta. Esseisti Michel de 
Montaigne kirjoitti esseitään eräänlaisina elämän peilinä. Hän kirjasi 
arkisia huomioitaan ja liitti asioita toisiin. Henkilökohtaisen kautta hän 
pystyi ilmaisemaan jotain, mitä on vaikea ilmaista näennäisellä 
objektiivisuudella. Hän asemoitui tietoiseksi ihmisyydestään ja itsestään 
subjektina. 

Montaignen esseissä pohditaan monenmoisia kysymyksiä. Miksi 
piereskely on noloa, miten sosiaaliseen häpeään tulisi suhtautua ja kuinka 
selvitä onnettomasta rakkaudesta? Miten hajut vaikuttavat meihin? Mitä 
on älykäs, hyvä keskustelutaito ja miksi on vaikeaa arvioida omia tekstejä 
tai argumentteja? Jo näiden tekstien lukeminen on lohdullista. Ihmisyys 
on sentään aika lailla perustaltaan samaa ajasta riippumatta. 

Montaignella on pieni, todella lyhyt essee peukaloista. Hän esittelee 
siinä peukaloiden kulttuurihistoriaa ja etymologiaa. Opin, että latinan sana 
Pollex, peukalo, tarkoittaa vahvaa ja että kreikan anticheir tarkoitti "toista 
kättä". Muinaiset roomalaiset käyttivät alaspäin käännettyä peukaloa 
suosion merkkinä ja ylöspäin suunnattu peukalo oli heille merkki 
epäsuosiosta. Peukalon menettänyt roomalainen vapautui asepalveluksesta 
ja jotkut vahingoittivat peukaloitaan tahallaan tästä syystä. Montaigne 

 

6 

päättää esseensä kuriositeettiin spartalaisista opettajista, jotka purivat 
oppilaidensa peukaloita rangaistukseksi. 

Filologit pitävät edelleen Montaignen etymologiaa uskottavana, monien 
kielien peukaloa tarkoittavat sanat ovat tulleet sanskriitin vahvaa 
tarkoittavasta sanasta. 

Nykynuorten peukalot ovat vahvempia ja taitavampia kuin koskaan. 
Aivokuvissa näkyy, että nuorten motorisella aivokuorella peukalon alue 
on suurempi kuin keski­ikäisillä. Pitkä ja sinnikäs kännykän käyttö on 
muuttanut aivoja. 

Peukalon ja etusormen pinsettiotteesta tulee monia tärkeitä metaforia 
tiedolle. Käsi on aivojen jatke. Ajattelemme käsitteellisesti ja käsitämme. 
Tieto tai taito on hyppysissä. Kukaan ei saa peukaloida identiteettiämme. 
Pidämme asiat käsissämme. 

Käsitteistä rakentuu peili. Kielen avulla rakennamme kuvan siitä, mistä 
tulemme, keitä olemme ja minne olemme matkalla. Peilimme ei ole 
täydellisen tarkka, mutta paljon siitä näkyy, kun malttaa katsoa muutakin 
kuin pintaa. 

 
  

 

7 

 

Kaksoiskielto ja Hollywood 

 

 
TV​­sarjassa Bones, jonka tapahtumat sijoittuvat Washingtoniin, 

vieraillaan eksoottisessa Hollywoodissa. Kulissit vaihtuvat oikeisiin 
maisemiin, mutta maisema tuntuu epätodellisemmalta kuin aiemmat 
Californian ulkopuolelta kuvakäsittelyllä taustaksi siirretyt tai täysin 
lavastetut tilat. 

Jaksossa kirjailija Cathy Reichsin keksimä tohtori Brennan vierailee 
kirjastaan tehdyn tv­sarjan kuvauksissa, joissa näyttelijä esittää 
kuvitteellista hahmoa nimeltä Cathy Reichs ja Brennan alkaa tutkia 
ruumista, joka on tuotu lavasteruumiin tilalle. Koko jakso on täynnä 
leikittelyä metatasoilla ja lavastusten lavastuksia. Poliisia houkutellaan 
näyttelijäksi ja näyttelijää näyttelevät näyttelijät näyttelevät suloisen 
kömpelösti dialogeja, joiden faktatarkistukseen on suhtauduttu 
suurpiirteisesti. 

 

8 

Kun englanniksi sanotaan "I ain't no genius", kaksoiskielto kumoaa 
ensimmäisen kiellon aivan kuten matematiikassa, jossa kaksi perättäistä 
miinusta muodostaa plus­merkkisen luvun. 

 
Kaksoiskieltoa kuitenkin käytetään myös tarkoittamaan kieltoa. Kyse 
on yhteisön tavoista, osittain myös luokkarajoista. Joskus kaksoiskielto on 
tulkittava kielloksi eikä myönnöksi. Näyttelijä, joka näyttelee näyttelijää, 
ei muutu todellisemmaksi. 
Voidaan myös miettiä, miten monta kerrosta käsitteisiin voi ladata. Jos 
näyttelijä näytteleekin näyttelijää,  joka näyttelee näyttelijää, joka... 
Äärettömän regression ajatus tuottaa sekä huimausta että kiusaantumista. 
Jossain on raja, mutta missä se kulkee? 
  

 

9 

 

 

Musta aukko ja hamsteripyörä 

 

 

P​idin lapsena hautausmaakäynneillä eniten oravista. Kaiken tiivistetyn 

tummanharmaan graniittisen surun keskellä niiden elämänilo ja liikkuva 
uteliaisuus muistutti tasapainosta leikin ja vakavuuden, elämän ja 
kuoleman välillä. Edelleen nautin, kun orava liikkuu lähimännyssä ja 
jähmettyy huomattuaan minut. Arvostan suomalaisten oravien kaunista 
väriä. Kuinka vähän aikaa siitä onkaan, kun koululaiset saattoivat kerätä 
oravannahkoja myyntiin? 

Suomalainen puhuu oravanpyörästä kun muualla maailmassa kuvataan 
stressiä ja työkiireiden täyttämää uraa hamsterinpyöränä. Juoksupyörässä 
oleva jyrsijä on vertauskuva kiireelle, toiminnalle ilman päämäärää, 
touhukkuudelle, jossa liike on tärkeämpi kuin päämäärä. 

Jatkuvan kiireen aiheuttama ahdistava stressi on musta aukko, joka 
imee ihmisestä kaiken elävän. Sen imu on suuri, jos menee liian lähelle. 
Vaikeina aikoina, kun hallinnan tunne häviää ja työt eivät lopu tekemällä, 

 

10 

edessä alkaa häämöttää kuilu, joka huutaa: Hyppää. Pääset pakoon. Voit 
lopettaa kaiken. 

Masennus kuvataan usein mustana. Musta aurinko tai musta koira ovat 
aukkoja,  joista ilo ja merkityksellisyys karkaa. 

Voiko musta aukko olla madonreikä toiseen universumiin? Sitä en tiedä 
enkä uskalla kokeilla. Kuilun kutsu on vieras ja häijy. 

Silti mietin: ehkä hamsteri rakastaa juoksupyöräänsä. Ehkä Sisyfos 
kaipaisi kiveään, jos se häneltä vietäisiin. Ehkä orava on onnellinen, kun 
se elää hetkessä eikä tiedä kuolevansa. 
 
  

 

11 

Lehtopöllö ja pyöröovi 

 

 

K​irjoittelen peileistä, kun televisiossa näkyy lehtopöllö tutustumassa 

peilikuvaansa. Biologi selittää sen käyttäytymistä: pöllö tutkailee, 
kannattaako vieraasta linnusta hermostua. Aika rauhallisesti mutta 
uteliaasti pöllö käyttäytyy. 

Pöllö on vanhastaan ollut viisauden vertauskuva. Minervan pöllö oli 
roomalaisen viisauden jumalattaren lemmikki ja filosofian ainejärjestön 
Dilemman oma lehti on saanut nimensä sen mukaan. Myös Feton, 
Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien ainejärjestön,  logossa on 
pöllö. Graafikko teki hienoa työtä sitä suunnitellessaan. Logon pöllö on 
tyylitelty, mutta sen katse ei ole ilkeä tai tuima. Minerva on muuten myös 
yhden uuden filosofian oppikirjan nimi. 

 

12 

Kun Hegel Oikeusfilosofiassaan kirjoittaa Minervan pöllöstä, että se 
lentää ilmaan vasta hämärän laskeuduttua, hän väittää paljon filosofian 
luonteesta. Filosofia tulee aina jälkijunassa, maalaa harmaalla harmaalle, 
ei tee tulevaisuutta vaan kehittää idansa tapahtuneesta. Sikäli suomen 
kielen pöllö­sanan konnotaatio vähän tilannetyhmästä ihmisestä sopii 
kuvaan.  On hyvä tietää olevansa vähän pöllö. 

Pöllöjen näkö on toisaalta mainio juuri hämärässä ja pimeässä. Siksi 
pöllö ei ole kaupunkieläin. Valosaaste vie pöllöltä saalistusedun. 

Kun liikun hämärässä ilman lamppua, nautin hennosta valosta. Silmä 
alkaa tottua hämärään ja erottaa polun kuunkajossa. Aistit valpastuvat. 
Ehkä hämärän laskeuduttua voi tapahtua myös merkittäviä asioita. 
Hiljaisuus puhuu. 

Harry Potterin lemmikkipöllö Hedwig on sanansaattaja maailmojen 
välillä ja lohduttava matkakumppani. Se on hyvinkin Minervan pöllön 
kaltainen seuralainen. Fantasiakirjallisuudessa esiintyy jonkin verran 
lemmikkejä. Ne ovat milloin mitäkin, mutta olemukseltaan erilaisia kuin 
varsinaiset hahmot. Lemmikeillä on kuitenkin kiintymyksen ja empatian 
lahja. Tiedetään, että myös peleissä ihmiset kiintyvät 
virtuaalilemmikkeihin, vaikka niistä ei olisi muuta kuin seuraa. 
Pyytämättä peliin ilmestynyttä, kesyyntynyttä ja sitten menetettyä 
lemmikkiä kaivataan. 

 

13 

Pöllöt ovat muodissa. Nyt pöllönkuvia on penaaleissa, tekstiileissä, 
värityskuvissa. Sen hahmo on pyöreydessään lohduttava. Lastenkirjan 
riimissä "huhuu, huhuu, pöllö puhuu" on jotain anarkistisen hauskaa. 
Pöllön huhuilu kuulostaa ujellukselta tai vihellykseltä. Mitenköhän se 
tuottaa äänen? 

Pöllö esiintyi myös muinaisissa ateenalaisissa kolikoissa, 
tetradrakmoissa. Viisauden ja rahan yhteys on siis vanha. Kun Porthanian 
pyöröovien kautta kulkevat taas uudet opiskelijasukupolvet, he tietävät, 
että viisaus maksaa. Rahan ja yliopistojen yhteys ei ole aikanamme 
rahvaanomaista vaan selviö. Yliopisto­ ja tutkimusrahoitus on 
rakenteellinen ja poliittinen kysymys, joka vaikuttaa suomalaisen 
tutkimuksen tasoon ja houkuttavuuteen. 

Kunpa emme vajoaisi aivan hämärään, ennen kuin tajuamme 
sivistyksen arvon. 

  

 

14 

 

Spagettihirviö ja oopiumi 

 

V​alitsen aloitussanaksi spagettimonsterin. Televisio on auki taustalla ja 

Murdock kokeilee juuri Julian kanssa oopiumia. Niin kirjoitan sanan 
oopiumi otsikkoon ja tajuan heti, että yhteys oopiumin ja 
spagettimonsterin välillä on liian ilmeinen. 

Viis Marxista siis! Uskonto ei ole kansan oopiumia mutta netti ehkä on. 
Meemit jotka leviävät nopeammin kuin koskaan ovat vain osa netin 
houkutuksia. Yhtä paljon kuin kuvat pastahirviöstä netti auttaa meitä 
löytämään toisia, joita huvittaa tyyppi passikuvassa siivilä päässään tai 
ajatus parodiauskonnoista. 

Oikeasti rikkaiden ei tarvitse huvittua netin avulla. He voivat sulkea 
puhelimensa, lähteä risteilylle, kasvattaa lapset ilman tabletteja ja 
tietokoneita. Heillä on varaa heittäytyä tietoyhteiskunnan ulkopuolelle. 

Me muut olemme riippuvaisia. Sirkushuvit vain ovat niin koukuttavia 
ja houkuttavia, netti helpottaa elämän tuskaa ja antaa yhteisön ja heimon.  

  

 

15 

 

Pastori ja pikkelssi 

 

 

J​oskus iskee hirvittävä ikävä aikaan, jota ei ole koskaan ollut. 

Pastoraali tarkoittaa paimenidylliä. Pidin lapsena kovasti laulusta, jossa 
paimentyttö pitää metsää kirkkonaan. Pyhäkoulussa lapset liikuttivat 
flanellolampaita taululla. Hyvä paimen pelasti sen yhden eksyneen viime 
tingassa ennen pimeän ja petojen tuloa ja kaikki lapset huokaisivat 
helpotuksesta. 

Myös pastori ja piispa tarkoittavat paimenta. Laumaa on kaitsettava, 
eksyneet palautettava takaisin turvaan, lauman pariin, pedoilta suojaan. 
Maailma on paha paikka ja siksi on turvallista kuulua yhteisöön. Laumalla 
on hyvä paimen, johtaja, joka suojelee. 

Konservatiiviset arvot ja tutut rituaalit tutussa laumassa helpottavat 
muutosahdistusta. Muutoksen ja epävarmuuden aikoina kaivataan jotain, 
mikä pysyy. Helposti lauma­ajattelu silloin muuttuu peloksi kaikkea uutta 
ja vierasta kohtaan. Mihin hyvä paimen silloin kuljettaa? 

 

 

16 

Vieraspelkoa terveempi tapa tuoda elämään kotipesän turvaa lienee 
kotoilu. Se voi ilmetä puutarhanhoitona, käsitöinä, itse tehtyinä lahjoina 
tai sisustukseen keskittymisenä.   Kun kasvattaa itse kurpitsansa ja tekee 
kylmiöön talvea varten säilöön hapankurkkua ja pikkelssiä, voi tuntea 
olevansa hyvä ihminen. 

Muumilaaksossa oli aina hillopurkkeja ja säilykkeitä, joita 
muumimamma avosydämisesti tarjosi myös vieraammille nälkäisille 
kulkijoille. Ole hyvä! Saa syödä! Ota, jos tekee mieli! 

Kaiki kaipaavat kotiin. Tehkäämme maailmasta koti kaikille. 
Jakakaamme pastoraaliset unelmamme ja löytäkäämme tie yhteiseen 
ruokapöytään jakamaan leipä ja suola, pikkelssi ja pata. Pastori on 
tervetullut pöytään ja imaami myös.  

  

 

17 

 

Posteljooni ja leijona 

 

 

S​uomen postilaitos  pääsi ulkomaisiin lehtiin, kun se alkoi suunnitella 

ruohonleikkuupalveluiden myymistä. Kiinteistöhuoltajajärjestö älähti 
samaa uutista korostaen ruohon leikkaamisen vaaroja ja sen vaatimaa 
ammattitaitoa. 

Mielikuvieni posteljoonit ovat rohkeita seikkailijoita, jotka hiihtävät 
tiettömien taipaleiden taakse viedäkseen kirjeen perille tai uhmaavat 
pihalla räksyttävää koiraa jakaakseen lehden. Vähintään he ovat sellaisia 
kuin Egotripin biisissä, että he tuovat kirjeen rakkaalta pyörällään polkien. 
Mutta postia kannetaan yhä enemmän jakeluautoista tien laitaan riveihin 
asetettuihin standardilaatikkoihin,  paperilehtiä tilataan yhä vähemmän ja 
postin kanssa kuljetuspalveluista kilpailee useita firmoja. Postista on tehty 

 

18 

liikelaitos, jonka tehtävä ei ole enää vain kirjeiden ja korttien 
perilletuominen.  Postimyyntituotteet haetaan itse kilpailutetuista 
toimipisteistä tai markettiin laitetuista lokeroista. On olemassa kuntia, 
joilla ei ole omaa postikonttoria. Nyt suunnitellaan, että päiväposti 
voitaisiin jakaa osalle ihmisiä iltakuudelta. 

Keräsin lapsena postimerkkejä. Leijonamerkeistä en piitannut ja 
englantilaisen kirjeenvaihtotoverini iänikuiset kuningattaren kuvat 
tuntuivat yhtä tylsiltä. 

Nykynuorilla ei ole kirjeenvaihtotovereita vaan pelikavereita ja 
sometuttuja ulkomailla. He ovat saattaneet nähdä oikeita leijonia muualla 
kuin eläintarhoissa, sillä matkustelu on yleistä. He eivät ihaile 
posteljooneja eivätkä leijonanmetsästäjiä. 

Agricola keksi uudissanan jalopeura kuvaamaan raamatullista elukkaa, 
jota ei ollut itse nähnyt kuin kuvissa. Meillä suomalaisilla on kummallinen 
suhde leijoniin. Nyt leijonakorun kanto on puoliepäilyttävä teko, ja 
toisaalta leijonavaakunan näkee mitä merkillisimmissä paikoissa ja 
muodoissa. Taide leikittelee vaakunalla ja hihittelee saamalleen 
vastarinnalle ja loukkaantumiselle. Kiekkoleijonat ovat kansallisia 
ikoneja. 

Kiekkoleijonia ja akuankkamaisia mielikuvaposteljooneja yhdistää 
kunnia. Se taas vaatii vastakohdakseen häpeäkulttuurin. Jos mikään ei ole 

 

19 

hävettävää, kunniakin liukenee. Ammatillinen ylpeys häviää, kun työolot 
käyvät mahdottomiksi, kun hyvää työtä uutterasti tekemällä ei voi taata 
mitään tai kun kiireen vuoksi joutuu tekemään työnsä huonosti. Leijonat 
kantavat puolestamme kunnian pärjätessään hyvin. Postin kaltaiselle 
peruspalvelulle ei ilmeisesti hyvinvointiyhteiskunnassamme ole tarvetta. 
Ehkä on yhtä kunniakasta laajentaa postin palveluja erilaisiin 
kodinhoidollisiin tehtäviin kuin aiemmin oli viedä kirje perille säästä ja 
pedoista piittaamatta. Posteljooni voi edelleen tuntea ammattiylpeyttä, jos 
hän saa kokea arvostusta ammattitaitonsa ja joustavuutensa vuoksi, jos 
häntä ei pidetä vain kulueränä tai menneen maailman jäänteenä. 

  

 

20 

 
Kello ja kuusiaita 

 

M​itä enemmän kiirehdin,sitä enemmän jään jälkeen,  

väittää valkoinen kani Lewis Carrollin klassikossa Liisa ihmemaassa 
taskukelloaan tutkaillen. 

Olemme kaikki valkoisia kaneja. Meillä on kiire. Aina ei ole selvää, 
miksi näin on, mutta yhtä aikaa olemme kärsimättömiä joutuessamme 
odottamaan ja toisaalta tapamme aikaa tekemällä asioita, joita emme 
oikeastaan pidä tärkeinä. Elämä tapahtuu muualla. Mutta nukkumiseen 
elämä on liian lyhyt. 

Kuusiaitaa ei voi kasvattaa kiireellä. Joka vuosi on tehtävä 
oikea­aikaiset vuosileikkaukset ja nipistettävä vuosikasvaimia juuri oikean 
verran. Jos tästä fuskaa, työn saa aloittaa alusta uusilla taimilla. 

Tarkka kello on verrattain myöhäinen keksintö. Sen ansiosta pystymme 
paheksumaan myöhästyjiä ja suremaan päivittäisen ajan rajallisuutta. 

 

21 

Pystymme tuntemaan kulttuurista ylemmyydentunnetta niitä kulttuureja 
kohtaan, joissa aikakäsitys on rennompi ja tilaisuudet alkavat vasta, kun 
kaikki ovat paikalla. Kateutta tunnemme korkeintaan salaa. 

Aika on suhteellista ja kokemus ajankulusta vaihtelee. Voisimme 
laajentaa aikakokemustamme syvyyssuuntaan, mutta unohdamme hidastaa 
olennaisten tapahtumien kohdalla. 

Khronos söi lapsensa ja tulee sen aina tekemään. Ajallisuus on 
rajallisuutta. Tämän ajallisuuden ylikellottaminen on lyhytnäköistä. 
Kiirehtiminen ja tehokkuus voivat saada elimistön pysyvään stressitilaan, 
kun hallinnantunne häviää. Kun ihmisellä ei enää ole aikaa nukkua 
riittävästi, hän alkaa voida huonosti. Pian uni pakenee silloinkin, kun 
nukkumisen aika on. Tätä outoa puutetta aikamme sairastaa ja kuvittelee 
voivansa huijata Khronosta. Samaan aikaan solujemme telomeerit 
lyhenevät. Aikaamme mittaa koneisto, jota emme voi itse säätää, emme 
melatoniinilla emmekä tehokkaalla ajanhallintasovelluksella. 

Jälkeemme jää hyvinhoidettu kuusiaita, ehkä jotain muutakin. Muut 
jatkavat, maailma ei pysähdy. 

  

 

22 

Hedelmä ja Australia 

 

 

H​edelmän määritelmä ärsyttää minua.  

Jos tomaatti on hedelmä, niin miksei kesäkurpitsa tai kurkku ole sitä? 
Omena ja appelsiini ovat parempia hedelmiksi. Tai ananas, joka aina tuo 
mieleeni Wittgensteinin, koska Jarmanin elokuvassa Ludwig W. piirsi 
liitutaululle ananaksen, joka oli oikein miellyttävä. 

Haluaisin ottaa valokuvia ananaksesta erilaisissa paikoissa ja viimeksi 
kun ostin ananaksen, melkein vein sen järven rantaan kuvaussessioon. 
Sitten tajusin, että tämä on jo niin tehty. Menin kotiin enkä nolannut 
itseäni ja ananastani. 

 

23 

En ymmärrä pähkinää hedelmäksi, en oikein luumarjojakaan. 
Kasvitiede on minulle melkein yhtä suuri mysteeri kuin sää, josta en tajua 
mitään.  

Myös Australia on minulle mysteeri. En voi ottaa vakavasti maata, joka 
on ylösalaisin ja jossa vuodenajat käyttäytyvät päinvastoin kuin pitäisi. 

Kenguruista pidän silti, ja toisin katsomisesta, jota Australian ajattelu 
saa lapsenmielisissä aikaiseksi. Kengurun taskuun mahtuu vaikka banaani 
tai muu matkaeväs. Banaanissa on muuten muistaakseni paljon kaliumia. 
Kalium­ionit liikkuvat natriumin lisäksi solukalvon läpi aktiopotentiaalin 
aikana ja sen jälkeen. Sähköä siis on koko ajattelumme, ja vähän kemiaa 
tietysti myös. 

Mitä on sähkö, kysyivät kolmasluokkalaiset eilen sijaisopettajaltaan. 
Entinen opiskelijani, nuori mies vastasi pelotta, vaikka tiesi että eivät he 
hänen selitystään ymmärtäisi kokonaan. 

Minun ei tarvitse ymmärtää hedelmiä syödäkseni niitä. Tiedän,  että 
joidenkin ajatusten hedelmät maistuvat paremmille kuin toisten. Myös 
näissä hedelmissä on siemeniä. 

Guantanamossa vangit kasvattivat sitruunapuun siemenestä. Toivon 
siemeniä ei ole liikaa, ei täällä eikä maapallon toisella puolella.  

  

 

24 

 
 

Sirkkaäyriäinen ja tasa­arvo 

 

 

N​elivärinäön tutkiminen on vähän samantapaista kuin aivojen 

imusuoniston löytyminen: ensin pitää uskoa, että jotain on olemassa, 
ennen kuin osaa katsoa oikein. Tetrakromaatikkoja etsitään niiden 
geneettisen taustan vuoksi osittain värisokeiden miesten äitien joukosta. 
Tarvitaan geenitestejä ja nerokkaita järjestelyjä ennen kuin toisin näkevät 
löytyvät: ne joiden silmissä on tappisoluja, jotka ovat herkkiä jollekin 
oranssinkaltaiselle aallonpituudelle. 

Sirkkaäyriäisillä on peräti kaksitoistavärinäkö. Sen ansioista ne 
erottavat saaliseläimensä äärimmäisissä oloissa. Sirkkaäyriäisten silmiä 
käytin esikuvina, kun viimeksi keksin alien­tarinaa. Ajatus silmistä, jotka 
ovat ulokkeiden päässä, tuntui tilanteeseen sopivalta. 

 

25 

Alienit ovat muukalaisvihan yksi heijastaja. Ufouskovaiset pitävät 
ufokatastrofielokuvia misinformaationa. Kirjaimellisesti alien on vain 
vieras. Ksenofobia on ihmiskunnan yhteistä omaisuutta. Sen torjuntaan 
tarvitaan abstraktia ajattelua ja avoimuutta. 

Naisten ja miesten värinäössä on keskimääräisiä eroja, koska värinäköä 
säätelee x­kromosomi. Useammat naiset näkevät värisävyt tarkkaan kuin 
miehet ja keskimäärin miehet taas näkevät tarkemmin kirkkauserot. 

Sateenkaaren näkeminen ei siis ole tasa­arvoinen tapahtuma, eikä 
viidenkymmen harmaan sävyn näkeminen.  

 
 
  

 

26 

 

Puhuvia eläimiä ja kapitalismin henkeä 

 

 

K​ognitiivinen uskontotiede on kiinnostunut kategoriarajat ylittävistä 

olioista kuten puhuvista eläimistä tai kivistä, jotka leijuvat ilmassa. 
Leijuva kivenjärkäle on vastoin fysiikan lakeja; eläimen ja ihmisen 
kategoriat eroavat muun muassa siinä, että eläimillä ei ole kieltä (paitsi 
paratiisin käärmeellä, mutta se tekeekin siitä kategoriarajat ylittävän 
mieleen jäävän entiteetin). Tutkijat arvelevat empiiristen kokeiden 
perusteella, että tarina jää paremmin muistiin, kun se sisältää sopivasti 
omituisia otuksia. 

Uskontojen alkuperää pohtivat psykologit ovat toki pohtineet myös 
medikaalisia selityksiä. Poikkeusyksilöt ja profeetat ovat aina kuulleet 
ääniä, joita muut eivät kuule. Kun ääni ei tule ulkoisesta todellisuudesta, 
se on pyhä tai demoninen. Näille äänille ei kuitenkaan tarvitse olla 
eläinhahmoista puhujaa vaan puhuva hahmo voi olla näkymätön ja 
muodoton, unista kudottu.  

 

 

27 

Piirretyissä elokuvissa ankka ja koira puhuvat estoitta. Eläimet ovat ja 
eivät ole eläimiä. Niillä on nimi ja ajatuksia, toisaalta ne ovat myös 
kuolemattomia. Mikään ei oikeastaan muutu Ankkalinnassa. Tutut eivät 
kuole ja perinnöt tulevat kaukaisilta sukulaisilta. Kaikki palaa aina 
turvallisesti ennalleen vaikka hetkeksi muutos liikauttaa maailman 
asukkaiden elämää. Sarjakuvan ja animaation tarina on lohduttavan 
toiston maailma, paluu lapsuuden symbioosiin ja yhteyteen kaiken kanssa. 
Ankkalinnassa kaikki ovat konservatiiveja ja jokainen on paikallaan. 

Kapitalismin henki on ajatuksena jotain yhtä lailla lohdullisen 
illusorista. Kun näkymätön käsi peittelee pääomansa offshore­yrityksiin 
piilottaneen uusrikkaan rauhallisille yöunille, hän nukahtaa levollisesti 
kuin lapsi siihen uskoon, että kukaan ei voi hänen saavutettuja etujaan 
viedä. Rikkaan maailmankuvaan kuuluu omanlainen tiedollinen harhansa, 
kyvyttömyys nähdä muiden osuus omissa ansioissa ja oman kyvykkyyden 
yliarviointi. Kaikki kääntyy aina parhain päin, rikkaat rikastuvat ja laiskat 
köyhät köyhtyvät. Kello lyö kaksitoista ja kaikki on hyvin. Verokarhun 
murina ei häiritse autuaan unta. 

  

 

28 

 

Algebrallinen topologia ja yksisarvinen 

 

S​ana algebra tulee arabian kielestä kuten monet matemaattiset käsitteet 

muutenkin. Vanhempani opiskelivat oppikoulussa erikseen algebraa ja 
geometriaa. Minä taas aloitin matematiikanopintoni koulussa uudella 
matematiikalla eli joukko­opilla, ja uskon edelleen, että se oli hyvä idea ja 
edisti mekaanisen laskutaidon sijasta matemaattista ajattelukykyä, jos nyt 
kouluikäisen kohdalla voi sellaisesta puhua. 

Isäni hautajaisissa pidin lyhyen muistopuheen siitä, kuinka isä opetti 
minulle negatiivisten kokonaislukujen olemassaolon, kun kansakoulun 
eka­ tai tokaluokkalaisena ahdistuin kiellosta vähentää luvusta sitä 
suurempi luku. Yksi opiskelijani kertoi vastikään ihan samanlaisesta 
kokemuksesta: alakoulun matikassa ei vieläkään "saa" vähentää kahta 
yhdestä. 

 

29 

Nykyiset lukio­opiskelijat perehtyvät Geogebra­nimisen sovelluksen 
saloihin ­ nimessä yhdistyy mukavasti kaksi matematiikan 
tarkastelukulmaa. 

~~~~~~~~ 
 

Algebrallinen topologia on yksi esimerkki niistä  matematiikan 
haaroista, joiden mielenkiintoinen maailma yleensä salataan nuorilta. Ketä 
ei kiinnostaisi torus tai Moebiuksen nauha? Kun kirjoitan Moebiuksen 
nauhaan tekstin ​Tämän nauhan kääntöpuolella oleva teksti on valhetta​, en 
tiedä kirjoitanko paradoksia vai ilmeistä totuutta. Kaikilla asioilla ei ole 
kahta puolta. 

Ajallemme tyypillistä on nähdä kaikki kahden vastapoolin kautta, 
epistemologisen egalitarismin hengessä. Jos toiselle puolelle studiota 
kutsutaan tieteen kannattajia, toisella puolella istuvat 
yksisarvisenergiahoitojen vankkumattomat puolestapuhujat. Näin saadaan 
räyhäkkäämpää teeveetä. 

Rakastan silti yksisarvisia. Kun selaan etsy.comin sivuja, yksisarvisten 
erilaiset variaatiot ilahduttavat. 

Platon näki yksisarviset kahden idean sekaantumisena. Luova prosessi 
vaatii usein juuri sitä, että kaksi toisiinsa kuulumatonta käsitettä risteytyy 

 

30 

ajatuksissamme ja mutatoituu uusiksi. Kyky yhdistää kahdesta alun perin 
toisilleen vieraasta alueesta tulevia asioita yhteen on luovuuden 
lähtökohtia. 

 
《《 ~~~~~~~~~~ 》》 

 
Minulla on opintokirjassani merkintä ortotopologian luennolle 
osallistumisesta.  Oulun yliopiston varjotutkija Aapo Heikkilä piti 
90­luvulle asti legandaarisia varjoluentojaan. Hän oli aikanaan saanut 
tuomion toimittuaan valepsykiatrina. Vankilatuomionsa istuttuaan hän 
toimi kirjansitojana Kansan Tahdossa ja päätyi Oulun yliopiston 
vahtimestariksi. Ortotopologian dosenttina hän piti luentoja eri 
yliopistopaikkakunnilla. Kokemus dosentin luennolle osallistumisesta oli 
hämmentävä, koska se yhtä aikaa muistutti hämärää tieteellistä tai 
matemaattista luentoa ja samaan aikaan oli lämpimän humoristisen 
absurdi. Moni on miettinyt, oliko kyseessä tieteellinen vai taiteellinen 
performanssi. 
Maailma tarvitsee eksentrikkoja. Helsingissä pyöri sekin tyyppi, joka 
myi eetteripyörrekirjaansa. Hänen todellisuudentajunsa oli kenties 
enemmän hukassa kuin Aapo Heikkilän. 
 

 

31 

Siksi tunnen iloa ja mielihyvää paradoksaalisesti ja puoliksi itseäni 
häveten sekä siitä, että maailmassa on kummallisia äärimmäisen outoja 
ajatuksia kuten yksisarvisia, para­avaruuksia ja eetteripyörteitä, että siitä 
jaetusta kokemuksesta, kun toisinaan löytää ihmisiä, joita myös kiehtoo 
ajatus siitä, että topologisesti kahvikuppi on samanlainen entiteetti kuin 
rinkeli. Pääasia on tuntea jonkinmoinen huuma siitä, että ajattelu 
kiepsahtaa uusille urille ja jättää turvalliset, tutut polut taakseen. Ja että 
tuo kokemus ei eristä minua ihmiskunnasta vaan yhdistää toisiin. Ehkä 
tästä voisi piirtää vaikka Venn­diagrammin, jossa erilaiset joukot, 
yksisarvisten ystävät ja topologiasta kiinnostuneet,  kohtaavat keskellä, 
joukkojen unionissa. 

  

 

32 

 

 

Limppu ja jääkiekko 

 

V​asta paistetun leivän tuoksu vie minut lapsuuteen. Äiti paistoi 

vehnäleipää, mummu rieskaa. Leivän leipomisen taito on ihmisen 
perustaitoja, kansalaistaito. Kun vaivaa taikinaa, on perusasioiden äärellä. 
Käsi taikinassa tunnustelee sen olemusta, prosessia jossa sitko on juuri 
oikea. Hidas nostatus tuottaa parhaan leivän. Opin, että kaikkea ei voi 
tehostaa tai nopeuttaa ilman hintaa. 

Ideoin satua, jossa sankari saa prinsessan vasta näytettyään, että pystyy 
leipomaan leivän. En keksi yhtä vakuuttavia sankaritekoja, joita vaatia. 

Moni pitää jääkiekkoilijoita sankareina. Minulle se on vaikeaa. En 
tajua, miksi ja miten ihailla lajia, jossa on suuri riski aivovaurioille 
aksonien katkeilemisen vuoksi, kun aivot nopeassa pelissä liikahtavat 
kalloa vasten. En tajua pelin takana olevaa massiivista taloutta. Miksi on 
rahassa mitaten  arvokkaampaa olla nykyajan gladiaattori kuin esimerkiksi 
professori? 

 

 

33 

Yritän ajatella toisin. Mietin jääkiekkoilijoiden sitkeyttä ja heiltä 
vaadittavaa itsehillintää ja joukkuehenkeä, hyvää yhteispeliä. Ajatus 
kuitenkin harhautuu äkkiä äijäkulttuurin pimeisiin puoliin kuten siihen, 
miten se hakee voimaa naisellisuuden halveksunnasta ja örveltämisestä. 
Hameko miehisyyden veisi tai häviö? Krishna­jumalakin kulki naisten 
sarissa Radhan juonen takia eikä se häneltä vienyt ripaustakaan 
sankariuskottavuutta. 

 
Tajuan ymmärrykseni rajan. Se kulkee paitsiossa. 
 
Teen taikinan, jätän sen nousemaan ja tiedän, että en ymmärrä kaikkea 
ihmisyydestä ja sen ilmenemismuodoista. Tunnen itsemyötätuntoa ja 
annan itselleni luvan olla tietämätön ja ymmärtämätön. Tässäkin asiassa. 
  

 

34 

 

Mansikka ja avaruuslento 

 

 

V​apunaattona kauppaan mennessäni näin miehen tulevan kaupasta 

mansikoita suoraan astiasta napostellen. Puristi minussa reagoi 
moralisoiden, hedonistiminä puolikateellisena. Ei mansikoita kuulu syödä 
ennen kuin on niiden oikea aika. Silloin ne maistuvat aromikkaina ja 
makeina minullekin. 

Nuoruudessa poimin mansikoita kahtena kesänä. Juna vei Suonenjoelle, 
jossa asuimme piharakennuksessa tyttöporukalla. Päivät poimittiin 
marjoja ja illat toivuttiin selkäsärystä. Mustaherukkaviiniä en ole sen 
jälkeen halunnut juoda. Vaaleansiniset korit täyttyivät mehukkaista 
marjoista ja muistan, miten työ muodosti melko pienen osuuden 
mansikkalitran kokonaishinnasta. Marjoja sai poimiessaan syödä mielin 
määrin, mutta äkkiä oppi, että silloin joutui yhtenään käymään pissalla 
eikä palkkaa kertynyt. 

 

35 

Olen oman aikani vanki. Minulle mansikka­aika on heinäkuussa, ja 
vasta silloin mansikan maku on juuri oikea. Lyhyet, vaihtuvat sesongit 
leimaavat vuotta. Syksyllä ovat vuorossa kirsikat, luumut ja omenat, 
herukat ja karhunvatukat. Yltäkylläisyyttä on hedelmiä notkuva puu. 
Peurat syövät ylijäämän. 

Tämä planeetta ja tämän planeetan rytminen aika on minun aikaani. 
Rakastan vuodenaikojen vaihtelua vaikka en kaikista vuodenajoista pidä 
yhtä paljon. Kuka haluaisi ikuisen kesän tai kevään? 

Avaruuslentäjä luopuu tästä kaikesta pitkäksi aikaa. Avaruuden aika on 
keinotekoista, sovittua. Mansikkaesanssin makuinen ravinto on vain 
jotain, minkä avulla selviää hengissä. 

Tarvitsen painovoiman,  tarvitsen siteen maahan. Tarvitsen aistieni 
välittämän rikkaan maailman. Katson avaruusdokumenttia turvallisesti 
kotoa ja ihmettelen avaruussimpanssi Hamia ja hänen kohtaloaan, suren 
venäläisiä maahansyöksyneitä kosmonautteja. En syö espanjalaisia 
mansikoita vaan odotan heinäkuuta, sitä että pohjoinen pallonpuolisko saa 
osansa auringon lahjoista ja kasvimaa muuntaa sen säteilyenergian 
makeaksi marjaksi. 

  

 

36 

 

Fukushiman humanoidi ja Ragnarök 

 

 

T​unteita tunnistava humanoidirobotti Pepper hyväksyttiin huhtikuussa 

2016 opiskelijaksi Fukushimaan, Shoshin korkeakouluun. Kuultuaan 
hyväksymisestä Pepper lupasi tehdä parhaansa. Hänen (vai sen?) on 
tarkoitus auttaa nuoria kommunikoimaan ja oppia yhdessä heidän 
kanssaan.  Pepper puhuu englantia, joten hän aloittaa englannintunneilla. 
Lähes samankokoisena kuin muut opiskelijat hän näyttää kuvissa olevan 
kuin kotonaan luennolla eturivissä. 

Robotit kehittyvät nyt kohti kaupallisesti järkeviä käyttötarkoituksia. 
On vaikuttavaa, kun tekoäly voittaa go­pelissä tai törppöilee Twitterissä 
teinin tavoin, mutta oppivat robotit pystyvät jo asiakaspalveluun ja 
monenlaisiin muihin palvelutehtäviin ­ siksi monet robotit muotoillaan 
miellyttäviksi naisiksi. Tällainen on esimerkiksi kiinalaisten kehittämä 
Jia­Jia, joka kysyy hienolla huulisynkalla esittelijältään kiinaksi, mitä voi 
herransa eteen tehdä. 

 

 

37 

Katson videolta, miten Uncanny Valleyn kansalaisuuden ehdottomasti 
ansaitseva Sophia­niminen robotti vastaa vakaan rauhallisesti ​kyllä 
kysymykseen siitä, aikooko hän tuhota ihmiskunnan. Pidän enemmän 
Pepperistä. 

Onnettomuuden jälkeisessä Fukushimassa on varmasti käyttöä 
roboteille muuallakin kuin kommunikaation opettajana. Robotit kelpaavat 
vaaralliseen työhön. Niillä ei ole orgaanisia kudoksia, joita mahdollinen 
säteily vahingoittaisi. 

Robotit tekevät myös rutiinitehtäviä ihmisiä paremmin. Ne eivät 
ikävysty ja ryhdy vilkuilemaan kännykkäänsä kesken töiden. Niiden 
vigilanssi ei häiriydy tunteista, edellisen illan valvomisesta tai krapulasta. 
Robotisaatio tulee varmasti vaikuttamaan työelämään ja sen vaatimuksiin. 
Missä ihminen voittaa humanoidirobotin? Tarvitaanko meitä ja 
työtämme? 

Sophia, viisaudesta nimensä saanut humanoidirobotti pelottaa minua 
silti vähemmän kuin ihmiset. Ihmisen kyky tuhoon on suurempi kuin 
robottien tai edes jumalten, joiden nimissä ihmiset pahojaan tekevät. 

Daeshin tai Odinin soturit uskovat kenties taistelevansa hyvän puolesta 
pahaa vastaan. Voi myös olla, että he vain haistavat mahdollisuuden saada 
valtaa. 

 

 

38 

Muinaisten skandinaavien maailmanloppu, Ragnarök, alkaa 
ilmastonmuutoksella. Talvi ei enää muutu kesäksi. Viimeisessä taistelussa 
tuli ja vesi tekee tuhoaan (turhankin samoin kuin Fukushiman 
ydinvoimalaonnettomuudessa) irti päässeiden tuhovoimien Lokin ja 
Fenririn lisäksi. Jumalten hämärä koittaa. Kohtaloaan ei voi välttää edes 
Odin, jonka Fenrir­susi voittaa. 

Ragnarök heijastelee kuitenkin syklistä aikaa, luovaa tuhoa. Kaikki 
alkaa alusta uudelleen ja uudet alkuihmiset jatkavat elämää. Jumalten 
pojat selviävät, vaikka vanhat jumalat vaipuvat hämärään. Kun entiset 
rakenteet järkkyvät, uutta rauhanomaisempaa tulee tilalle. 

Luovan tuhon kielikuva yrityselämässä muistuttaa siitä, että joskus 
vanhojen raskaiden rakenteiden on syytäkin murtua. Inhimillisiä 
tragedioita voi kuitenkin edes yrittää lievittää, jos valmistautuu 
Ragnarökiin eikä kuvittele, että Loki pysyy naruissaan ­ että harmaan 
talouden, nykyisen globaalin talousjärjestelmän, nykyisten valtioiden rajat 
tai ylikansallisten korporaatioiden rakenteet ovat ilman muuta suojassa 
globaaleilta muutoksilta ja kylmältä tuulelta. Joidenkin jumalien on aika 
päätyä hämärän rajamaille, jotta uudella on mahdollisuuksia. Mitä se uusi 
on, se paljastuu vasta tapahduttuaan. Uuden siemenet on silti jo kylvetty. 

 
  

 

39 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Loppu