Automiehet

KUVIA
SUOMESTA

OSA 55

AUTOMIEHET

Kuvia Suomesta | Kimmo Taskinen kuvasi
Suomen kesässä miehiä, joilla on uskomattoman
hieno auto – kuvat kertovat ”rakkaudesta
ja palosta”





Trabant P601 Kübel F, 1969. Olli Heikkilä, Helsinki. Trabant
suunnitteli DDR:n armeijalle ja rajavartiostolle avoautoja. Avo-
Trabantin nykyinen omistaja Olli Heikkilä on pitkän linjan Trabi-
harrastaja. Miehellä on ollut omistuksessa Itä-Saksan kulkupelejä jo
1970-luvulta lähtien. Aikoinaan Berliinin muurin yli kurkittuaan hän
bongasi DDR:n armeijan käytössä olleen avo-Trabantin, ja se oli
rakkautta ensisilmäyksellä. Heikkilä hankki pian oman P601:n, eikä Itä-
Euroopan matkat jääneet siihen. Seuraavina vuosina varaosien
hankintamatkat suuntautuivat usein Puolaan. Noilla matkoilla hän
oppi yhden puolankielisen sanaparin, nie ma, suomeksi ei ole.



Borgward Hansa 1500, 1952. Lauri Rinta-Kanto, Espoo.
Borgward-vanhuksen omistaja Lauri Rinta-Kanto käyttää autostaan
nimeä Soma. Lempinimi tulee auton edellisiltä omistajilta Rinta-
Kannon tädiltä Sofia Rinta-Kannolta ja hänen mieheltään Matti
Vallivaaralta. Sofia ja Matti on siis So-Ma. "Nimi on siinä mielessä
hyvä, että olin alunperin sitä mieltä, että auto on todella ruma",
Rinta-Kanto naurahtaa. Mielipide on vuosien myötä muuttunut. Vain
kerran Soma on pettänyt. Vuonna 2017 Borgward oli pestattu
hääautoksi. Kymmenen minuuttia ennen hääseremonian päättymistä
oli aika testata auton toimivuutta. Mitään ei tapahtunut. Hääparilla
oli onneksi pelisilmää, ja viralliseen hääkuvaan pari kuvattiin
työntämässä oikukasta autovanhusta.



Cadillac 62 Convertible, 1962. Aki Kaurismäki, Karkkila.”Tämä on
henkilökohtainen auto”, toteaa elokuvaohjaajana tunnettu Aki
Kaurismäki. Kaurismäki osti auton Ariel-elokuvan päähenkilön
autoksi. Kun kuvaukset olivat ohi vuonna 1988, menopeli meni
myyntiin. Yhtään ostotarjousta ei tullut. ”Otin tämän itselleni
viikonlopuksi käyttöön, enkä ole tästä sen jälkeen luopunut.”
Kaurismäki viettää talvensa Portugalissa. Takavuosina hän ajoi
muuttomatkat valkoisella Cadillacillaan. ”Auto ei ole koskaan
hajonnut Suomessa, mutta auta armias, jos menet Keski-Euroopan
puolelle. Kaksi konetta on mennyt. Kerran kiertokanki tuli kyljestä
ulos Ranskan kohdalla yön pimeydessä.”



Adler Trumpf Junior Limousine, 1939. Jorma Kervinen, Kotka.
Saksalainen Adler valmisti aluksi kirjoituskoneita ja moottoripyöriä,
mutta siirtyi myöhemmin myös autojen valmistukseen. Trumpf
Junior oli tuotannossa vuosina 1934–1939. Etuvetoinen auto
varustettiin 1,0 litran moottorilla, ja tuotantomäärä oli noin 210 000
kappaletta. Adler-automerkin taru päättyi toisen maailmansodan
myrskyihin. Jorma Kervisen Adler-innostus ulottuu 1950-luvulle
saakka. Nykyisen harrasteautonsa mies hankki vuonna 2004, mutta
ensimmäiset muistot Adlerista ovat vuodelta 1953. Tuolloin nuori
miehenalku oli isänsä mukana ostamassa ensimmäistä Adleria
perheen käyttöautoksi.



GMC Safari Eleganza II, 1977. Jukka Tukiainen, Lappeenranta.
GMC on yhdysvaltalainen, vuonna 1911 perustettu automerkki, joka
kuuluu General Motors -konserniin. Jukka Tukiaisen GMC-
matkailuautossa on V8-bensiinimoottori. Tankkiin mahtuu kerrallaan
huimat 600 litraa polttoainetta. Persoonallisesta menopelistä
kiinnostui myös elokuvaohjaaja Renny Harlin. Harlin olisi halunnut
auton tekeillä olevaan elokuvaansa Luokkakokous 3. Auton omistaja
ei kuitenkaan innostunut lainaamaan aarrettaan elokuvaryhmän
käyttöön. Myös muut moottoroidut kulkupelit saavat Tukiaisen
sydämen lyömään nopeammin. Kuvassa miehen testattavana on
Simson Suhl -mopedi vuodelta 1958.



Mitsubishi Starion, 1990. Jarkko Kiskonen, Lappeenranta.
Mitsubishi Starion oli tuotannossa vuosina 1982–1989. Starion on yksi
ensimmäisistä japanilaisista turboahdetuista autoista. Auto oli
useimmiten varustettu 2,0-litraisella 4G63-moottorilla, mutta
lappeenrantalaisen Jarkko Kiskosen Starionissa on harvinaisempi 2,6-
litrainen ja neljäsylinterinen turbokone. Auton huippunopeus on 220
km/h ja se kiihtyy nollasta sataan 7,6 sekunnissa.



Toyota Celica ST, 1972. Vesa Tuomisto, Lappeenranta.
Lappeenrantalaisen Vesa Tuomiston omistamassa Celicassa on
viisilovinen manuaalivaihteisto, ja auto on varustettu 1,6 litran
koneella. Auto on entisöity läpikotaisin. ”Ihan nippeleinä tämä oli”,
automies muistelee. Menopeli tuli Tuomiston talliin vuonna 2000, ja
entisöintityö valmistui viisi vuotta myöhemmin. Nyt auto on kuin
uusi. Celica ei ole ensimmäinen Toyota-merkkinen auto Tuomiston
tallissa. Japanilaismerkki on ollut intohimon kohteena jo vuodesta
1984 saakka. Mies laskee, että Toyota-autoja on ollut vuosien varrella
omistuksessa yli sata kappaletta.



Oldsmobile Curved Dash, 1903. Seppo Asikainen, Savonlinna.
Suomen vanhimpiin ajokuntoisiin autoihin kuuluva Oldsmobile
Curved Dash majailee savonlinnalaisen Seppo Asikaisen autotallissa.
Auto tuotiin Suomeen Kaliforniasta vuonna 2017. Asikainen kunnosti
autoa noin vuoden. Menopelissä on vaatimattomat 4,5
hevosvoimaa ja sen huippunopeus on noin 35 km/h. Autossa on
1600-kuutioinen, yksisylinterinen vesijäähdytteinen moottori. Viime
talven jälkeen auto hörähti käyntiin ensimmäisellä yrityksellä. ”Sitä en
osannut odottaa”, pitkään vanhojen autojen parissa puuhastellut
Asikainen naurahtaa.



Jaguar Mk1, 1957. Kalevi Putkonen, Savonlinna. Kalevi Putkosen
autoaarre on Jaguar Mark 1 vuodelta 1957. Auto muistuttaa
erehdyttävästi Jaguar Mark 2 -mallia, jota valmistettiin huomattavasti
enemmän kuin edeltäjäänsä. Mark 1:n tuotantomäärä oli 57 000
kappaletta. Sen seuraajaa valmistui noin miljoonan auton verran.
”Vain asiantuntijat erottavat autot toisistaan”, Putkonen kertoo.
”Tässä on lasipinnat matalammat, kojelauta on täysin erilainen",
Putkonen listaa. Autovanhuksen yleisilme on silmiinpistävän siisti.
"Täytyy olla rakkaus ja palo, että auto pysyy kunnossa", koko ikänsä
Jaguarien lumoissa ollut Putkonen kertoo.



Chevrolet Apache Pickup, 1958. Lasse-Pekka Mikkonen,
Savonlinna. Lasse-Pekka Mikkosen harrasteauto on Chevrolet
Apache Pickup vuodelta 1958. Auto on äskettäin kunnostettu
viimeisen päälle. Näyttävän auton konepellin alla majailee 4,8-
litrainen kone, joka on hoitanut tehtäväänsä tämän auton sisuksissa
vasta tuhannen kilometrin verran. Kaupunkiajossa Chevy-vanhus
herättää ansaittua huomiota. ”Lapset kutsuvat tätä autoa Martiksi
Autot-piirroselokuvan innoittamana”, Mikkonen kertoo.



Fiat 500L, 1970. Hannu Putkonen, Savonlinna.”Tässä on
panostettu turvallisuuteen. Tässä autossa on karjapuskurit”, pikku-
Fiatin omistaja Hannu Putkonen nauraa. Nykystandardien mukaan
vuoden 1970 Fiat 500L ei menestyisi yhdessäkään
turvallisuustestissä. Auton valtti oli aikoinaan pieni koko ja pieni
hinta. Tämä Fiat on ollut nykyisellä omistajallaan kolme vuotta.
Ajokilometrejä tulee noin 100 vuodessa. ”Tämä on katettu skootteri.
Ei tällä tee mieli tehdä pitkiä ajomatkoja.” Yksinkertainen tekniikka ei
ole tuottanut Putkoselle päänvaivaa. ”Elektroniikka ei mene rikki kun
sitä ei ole.”



Pontiac Landau Sport, 1928. Keijo Holopainen, Joensuu. Keijo
Holopainen on pitkän linjan moottoriajoneuvojen harrastaja.
Toisinaan harrastuksen pääpainona ovat moottoripyörät, toisinaan
vanhat autot. Vuoden 1928 Pontiac Landau siirtyi Holopaisen
omistukseen vain kolmen eri omistajan jälkeen. Autolla oli
ostohetkellä ajettu vain 92 000 kilometriä. Holopainen kunnosti
auton ja se on nyt museotarkastettu. Toimelias mies ei tyydy
pelkästään moottoripyörien ja autojen entisöintiin. Häneltä
luonnistuvat niin kirkonkellojen valutyöt, metalliesineiden taonta
kuin hirsitalojen rakentamisetkin. Itse rakennettu autotalli huokuu
Pontiac Landaun tuotantoajan tunnelmaa.



Citroën Acadiane, 1980. Toppo Koponen, Joensuu. Toppo
Koposen harrasteauton lempinimi on Ryynänen. Citroën Acadiane
oli Citroënin vuosina 1978–1987 valmistama tila-auto, joka perustui
Dyane-malliin. Muutaman mutkan kautta Dyane on muuntautunut
Ryynäseksi, eikä Koponen osaa enää autoaan muuksi kutsua.
”Minulla kaikki lähtee lapasesta”, summaa Koponen, joka tunnetaan
myös Eläkeläiset- ja Kumikameli-yhtyeistään. Mies ei tässä
yhteydessä tarkoita railakkaita lavaesiintymisiään, vaan
kiintymystään ranskalaisautomerkkiin. Parhaimmillaan Koposen
pihamaata koristi viisi Citroëniä. ”Kun huomasin, että kaikista piti
maksaa myös vakuutusmaksut, piti alkaa vähentää autojen määrää”,
Koponen nauraa.



Lada 1200L, 1979. Reino Puurunen, Iisalmi. Reino Puurusen
autoaarre on Lada 1200L vuodelta 1979. ”Autossa on moottorina 1,2-
litrainen rivinelonen, mutta kiihtyvyydestä en ossaa sanoa mittään”,
Puurunen toteaa. 44 vuotta erilaisissa autoalan töissä toiminut
Puurunen hankki Ladan vuonna 1990, mutta myi sen pois heti
seuraavana vuonna. 2000-luvun alussa vanha suola alkoi janottaa, ja
mies hankki jälleen itäauton itselleen. Entisöintitöitä helpottivat
useat vierailut työn puolesta itärajan takana. Varaosia oli helppo
hankkia. Puurunen vieraili Venäjällä linja-autonkuljettajan
ominaisuudessa omien laskujensa mukaan noin 250 kertaa.



Wartburg 1.3, 1990. Riku Kukkonen, Siilinjärvi. Siilinjärveläiset Riku
Kukkonen (oik.) ja ”nuorempi konstaapeli” Antti Kukkonen esiintyvät
usein näyttävissä DDR:n poliisin asusteissaan erilaisissa
autotapahtumissa. Riku Kukkonen on harrastanut Warreja 1980-
luvulta saakka. Itä-Saksan virkavallan väreihin maalattu auto herättää
toisinaan myös Suomen poliisin mielenkiinnon. ”Joskus poliisi on
pysäyttänyt, mutta ei löytynyt lakipykälää, joka olisi kieltänyt autolla
ajon.” Poliisin kanssa ei ole muutenkaan tullut hankaluuksia. ”Hyvässä
yhteisymmärryksessä ollaan menty.” Auton varustukseen kuuluvat
muun muassa megafoni, käsiraudat, DDR:ssä valmistettu
yhteyspuhelin ja Pohjois-Korean passi.



BMW 1800 Ti, 1964 ja Volvo 144, 1972. Niilo Kauppinen,
Sonkajärvi. Niilo Kauppisen pihaa koristaa autokokoelma
vuosikymmenten takaa. Käyttöautona toimii milloin mikäkin
kulkupeli. Toisinaan kaupoille päräytetään Saab 99 GL:n kyydissä,
välillä tarpeelliset ajot suoritetaan vanhemmalla Saab 96 -autolla.
Autokokoelman harvinaisin auto on epäilemättä BMW 1800 Ti
vuodelta 1964, mutta omistajalleen tärkein auto on Volvo 144 de luxe
sport vuodelta 1972. ”Tein asuntovaunureissun Pohjois-Norjaan 1970-
luvun alussa, ja vaunun veturina oli silloin Lada. Välittömästi matkan
jälkeen vaihdoin Ladan käytettyyn Volvoon. En ole katunut päätöstä
hetkeäkään.”



Volvo 1800S, 1965. Timo Pääkkönen, Kajaani. Ensimmäiset Volvo
1800 -mallit valmistettiin Britanniassa. Alkupään tuotannon autot
tunnetaan nimellä P1800. Valmistus siirrettiin Göteborgiin vuonna
1963, ja mallinimi muuttui muotoon 1800S. Auto sai lempinimen
Pyhimys-Volvo Roger Mooren tähdittämän Pyhimys-televisiosarjan
myötä. Mooren hahmo Simon Templar kurvaili sarjassa valkoisella
P1800-autollaan. Kajaanilainen Timo Pääkkönen on vannoutunut
Volvo-mies. Volvo 1800S tuli Pääkkösen omistukseen vuonna 1999.
Pääkkönen hankki ensimmäisen Volvonsa vuonna 1985 heti
armeijasta päästyään, eikä merkkiä ole tarvinnut vaihtaa.



Ferrari 430 Scuderia, 2008. Markku Lankolainen, Kajaani.”Tämä
ei sitten ole Ferrari F430”, kajaanilainen Markku Lankolainen
täsmentää. Lankolaisen autoaarre on Ferrari 430 Scuderia vuodelta
2008. 430 Scuderia on sata kiloa kevyempi, ja selvästi tehokkaampi
kuin tavallinen F430. Itse F1-legenda Michael Schumacher osallistui
tämän erikoismallin suunnitteluun. Autossa on F1-tekniikkaa
ennätyksellisen paljon. ”Olen aina ollut formulafani, ja tämä auto on
toiveiden täyttymys”, tyytyväinen mies toteaa. Lankolaisen pisin
ajoreissu Ferrarin ratissa suuntautui muutama vuosi sitten Ruotsiin
Koenigseggin autotehtaalle.



Volvo Amazon, 1965. Pasi Kilpeläinen, Kajaani. Pasi Kilpeläinen
etsi kauan sopivaa Volvo Amazon -yksilöä, kunnes syksyllä 2019
viimein tärppäsi. Amazonilla on Kilpeläisen sydämessä tärkeä paikka.
Kun nuori mies 1980-luvulla sai ajokortin, oli Amazon se auto, jolla
ajotaidot otettiin lopullisesti haltuun. Menopeleistä kiinnostuneella
Kilpeläisellä on Amazonin lisäksi tallissa myös Harley Davidson -
moottoripyörä sekä 1969 vuosimallin Corvette. ”Olen surullinen
esimerkki siitä kun harrastus lähtee käsistä”, Kilpeläinen tuumaa.
Väitteen tukena on Kilpeläisen ylläpitämä Kajaanin ase- ja
varusmuseo.



Triumph Spitfire Mk4, 1974. Alex Teppo, Rovaniemi. Alex Tepon
kesäauto on Triumph Spitfire Mk4 vuodelta 1974. Tepolla oli vuonna
2015 mielessä brittiläisen urheiluauton hankinta, ja hankintamatkalle
Keski-Eurooppaan lähdettiin seikkailumielellä. Etsintäyritykset
suuntautuivat Saksan kautta Hollantiin. Ajatuksissa pyöri lähinnä
MG:n hankinta, mutta kun sopivaa yksilöä ei löytynyt, tarttui mukaan
Triumph Spitfire. Auto ajettiin Suomeen. ”Samoilla silmillä ajettiin
koko matka. Öljyä piti lisätä 200 kilometrin välein.” Roadtrip
Alankomaista Saksan, Tanskan ja Ruotsin halki päättyi kuitenkin
onnellisesti, ja auto pääsi turvallisesti Rovaniemelle.



Cadillac Fleetwood, 1961. Mikko Raivio, Rovaniemi. Mikko Raivio
omistaa oikean autoaarteen. Raivion Cadillac Fleetwood toimi
presidentti Urho Kekkosen virka-autona vuosina 1961–1968.
Edustuskäytön jälkeen menopeli vietti vähemmän kunniakkaita
päiviä eri omistajien huomassa, ja auto ehti olla noin 30 vuotta pois
liikenteestä. Vuonna 1995 Cadillac-vanhus löytyi romuttamoyrittäjän
pihalta melko huonossa kunnossa. Moottori löytyi keskeltä
romukasaa. Raivio ulkoiluttaa harrasteautoaan säästeliäästi. Yksi syy
maltilliseen käyttöön on auton miehekäs kulutuslukema 25,9 litraa
sadalla kilometrillä.



Datsun Bluebird, 1963. Ahti Vaara, Rovaniemi. Ahti Vaaran
käyntikortti herättää hämmennystä. Vaara on merkinnyt korttiinsa
titteliksi Fiat-ritari ja mobilisti. Lisämerkintänä kortin alalaidassa on
teksti: Lapin läänin paras urheilija 1968. ”No tuona vuonna ei nyt
sattunut juuri muitakaan ehdokkaita olemaan”, vaatimaton mies
naurahtaa. Ahti Vaara oli kuusinkertainen Suomen mestari jää- ja
rata-ajoissa vuosina 1966-1976. Vaaran autokokoelmista löytyy
useampi Fiat, mutta tänä kesänä huomiota on saanut myös vanha
Datsun Bluebird. Vaikka vanhoja autoja on omistuksessa useampikin
yksilö, ovat ajokilometrit nykyisin hyvin vähäisiä.



Rolls-Royce Silver Shadow, 1973. Ilkka Keränen, Rovaniemi. Ilkka
Keräsen aarre on Rolls-Royce Silver Shadow vuodelta 1973. Keräsen
hoteisiin auto päätyi sattuman kautta. "Otin kuppia naapurissa
asuvan merikapteenin kanssa. Kapteeni kertoi hänen kummityttönsä
omistavan Rollsin. Auto oli erittäin vähällä käytöllä, ja ehkä
myynnissä", Keränen valaisee. Koeajo sovittiin myöhemmäksi
ajankohdaksi, ja ajon jälkeen hintakin saatiin kohdalleen. Remontteja
ei juurikaan tarvinnut tehdä. "Vilkun releen vaihdoin." Nykyisen
omistajan ajot rajoittuvat lähinnä autotapahtumiin ja hääajoihin.
"Lähinnä elvistelyajoja kaupungilla", mies paljastaa.