Automiehet

Jaguar E-Type, 1973. Pentti Jääskö, Rovaniemi. Pertti Jääskö
omistaa monissa äänestyksissä maailman kauneimmaksi autoksi
valitun Jaguar E-Typen. Legendaarinen automalli oli tuotannossa
vuosina 1961–1974. Jääskön E-Type on vuosimallia 1973, eli auto on
kolmannen mallisarjan edustaja. Autoja ja moottoripyöriä harrastava
mies oli haaveillut omasta E-Typestä pikkupojasta saakka. Miehen
tallista löytyy Jaguarin lisäksi Mersuja ja harvinainen Sabertooth-
moottoripyörä. Toisinaan ajoreissuille pääsee mukaan myös
chihuahua-rotuinen Suupe-koira.



Mercedes-Benz 170 VA, 1951. Jaakko Kangas, Kauhava.
Kauhavalainen Jaakko Kangas on vasta toinen vuoden 1951
Mercedes-Benz 170:n omistaja. Kangas hankki auton itselleen noin
30 vuotta sitten. Vanhoihin autoihin perehtynyt mies entisöi
mersuvanhuksen aikaa säästämättä muiden töiden ohessa. Kulkupeli
valmistui muutama vuosi sitten tyttären hääautoksi. ”Tämä ei ole
hätäisen miehen hommaa”, entisöintimestari naurahtaa. Kangas
omistaa myös monia muita autoaarteita. Kiinnostuksen kohteena
ovat erityisesti amerikkalaiset autot, mutta myös harvinaisemmat
moottoripyörämerkit. Yksi kokoelman erikoisuuksista on puolalainen
350-kuutioinen Junak vuodelta 1962.



Dodge D11 De Luxe, 1939. Petri Perämäki, Lapua. Kun lapualainen
autoharrastaja Petri Perämäki hankki Dodge-vanhuksen muutama
vuosi sitten, oli miehen vakaa aikoimus muokata auto hot rod -
henkiseksi menopeliksi. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti auton
olevan niin hyvässä kunnossa, että rodisuunnitelmat saivat jäädä.
”Näin hyväkuntoiset 1930-luvun autot alkavat olla niin harvinaisia,
että en raaskinut muuttaa alkuperäisilmettä.” Miehen kokoelmista
puuttuu siis vielä täydellinen rodi. Sopivan huonokuntoinen
autovanhus on etsinnässä. Autoja onkin tullut ja mennyt Perämäen
tallin kautta vuosien varrella todella paljon. Mies laskeskelee
omistaneensa noin 200 autoa.



Ford Anglia, 1965. Tapio Peltonen, Lapua. Lapualainen Tapio
Peltonen on kiintynyt tavallisiin, arkiajoon tarkoitettuihin
autovanhuksiin. Omistuksessa on vuosien varrella ollut muun
muassa Opel Kadett, Vauxhall Viva sekä Volkswagen Kupla.
”Kuplasta tämä harrastus lähti vuonna 1966”, mies muistelee. ”Näille
osaa itsekin tehdä jotain, kun nämä eivät ole niin täynnä
sähkötekniikkaa.” Peltonen on ajellut Angliallaan lähinnä tavallisia
arkiajoja. Teknisiä murheita ei autossa juuri ole ollut. Kuluvia osia on
luonnollisesti jouduttu joskus uusimaan, mutta muuten aika on
kohdellut tätä autovanhusta lempeällä kädellä.



Ford Mustang, 1964. Raimo Lähdesmäki , Ilmajoki. Ilmajokelaisen
Raimo Lähdesmäen kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti vanhat
amerikkalaiset kulkupelit. Miehen autokokoelman vanhimmat autot
ovat 1920-luvulta. Vuosimallin 1964 Ford Mustangin lisäksi tallista
löytyy pari muutakin Mustangia. ”Yhden omistamani Mustangin
jouduin myymään edelliselle omistajalle takaisin”, mies kertoo.
Lähdesmäki oli jo ehtinyt kiintymään ostamaansa poniautoon, kun
myyjä soitti takaisin. ”Myyjä kertoi, että perherauha menee, kun
vaimo ja tytärkin haluavat auton takaisin.” Lähdesmäki heltyi ja myi
auton edelliselle omistajalle. Rahallista voittoa ei tainnut tulla
kummallekaan osapuolelle.



Audi 72, 1966. Teemu Salonen, Ylöjärvi. Rakkaalla harrasteautolla
on usein monta nimeä. Joskus mallinimi puuttuu kokonaan. 1960-
luvun puolivälissä Auto Unionin Ingolstadtin tehtaalla valmistettiin
vain yhtä Audi-mallia, eikä mallinimeä tarvittu. Vuoden 1966 autot
tunnetaan F103-sarjan autoina, mutta ne on jälkikäteen nimetty
myös hevosvoimien mukaan numerolla 72. Teemu Salosen Audi on
vuodelta 1966. Auton perään on kiinnitetty Audi 60 -logo. Audi 60:n
tuotanto alkoi kuitenkin vasta 1968. On siis uskottava Salosen auton
virallista museoajoneuvolausuntoa, jossa lukee mallinimen kohdalla
72, F103-sarja. Pari vuotta sitten kulkupeli pääsi vilahtamaan Teppo
Airaksisen Juice-elokuvassa.



Frazer Standard, 1948. Hannu Juurinen, Pälkäne. Toisen
maailmansodan jälkeen lähes kaikki teollisuuden alat olivat raunioina.
Kova autopula tarjosi tilaisuuden uusille yrittäjille. Pitkän linjan
autoalan osaaja Joseph Frazer katsoi tilaisuutensa tulleen, ja ryhtyi
osakkaaksi Kaiser-Frazer-yhtiöön. Syntyi kokonaan uusi automerkki
Frazer. Pälkäneellä asuva Hannu Juurinen hankki keräilyaarteensa
vuonna 2006. Juurinen on vasta toinen autovanhuksen omistaja.
Osaava autoharrastaja kunnosti menopelin läpikotaisin ja
nykykuntoisena auto on uuden veroinen. Sekarotuinen Roi-koira ei
ole kiinnostunut Frazerista eikä muistakaan autoharvinaisuuksista.



Ferrari Daytona Spyder replica, 1974. Aki Virtaniemi, Luhanka.
Aki Virtaniemen silmäterä on Ferrari Daytona Spyder. Auto on
vuonna 1974 valmistunut tehdastekoinen replica. Autossa on
Corvetten alusta ja moottori, mutta myös paljon Ferrarin
alkuperäisiä osia. Auto oli kauan automuseossa New Yorkissa ja
näyttävä menopeli saapui Suomeen noin 20 vuotta sitten.
Virtaniemen omistuksessa auto on ollut noin kymmenen vuoden
ajan.



Fiat X1/9 Special Coupe, 1978 ja Siata 850 Spring, 1969. Pentti
Multamäki, Ryttylä. Pentti Multamäen tallissa majailee vain
priimakuntoisia harrasteautoja. Multamäki on saanut useita
tunnustuspalkintoja valtakunnallisista entisöinnin laatukilpailuista.
Erityisen rakas auto on Fiat X1/9. ”Niki Laudalla oli myös tällainen,
väritystä myöten”, mies kehaisee. Yksi kokoelman erikoisuuksista on
Siata 850 vuodelta 1969. Siata eli Società Italiana Auto
Trasformazioni Accessori oli italialainen autonvalmistaja, joka oli
toiminnassa vuosina 1926–1975. Pienen automerkin kohtaloksi koitui
1970-luvun öljykriisi.



Morris Mini Moke, 1967. Riku Kivirinta, Janakkala. Alunperin Mini
Mokesta piti tulla Britannian armeijan kevyt maastoajoneuvo, mutta
pienellä maavaralla ja pelkällä etuvedolla varustettu kulkupeli ei
soveltunut armeijan käyttöön. Sympaattinen auto sai siviilipuolella
suopeamman vastaanoton. Janakkalassa asuva Riku Kivirinta hankki
Mini Mokensa vuonna 2011. Innokkaan autoharrastajan omistuksessa
on kuusi Miniä sekä pari muuta automallia päälle. Musiikki kuuluu
myös tärkeänä osana tämän Mini-harrastajan arkeen. Kivirinnan
yhtyeen nimeäkään ei tarvinnut kauan miettiä. Se on tietenkin
Mokes.



Chevrolet Corvette, 1971. Jukka-Pekka Mäkelä, Kaarina.
Ensimmäinen Corvette-versio esiteltiin yleisölle vuonna 1953.
Kaarinalaisen Jukka-Pekka Mäkelän amerikkalainen autoikoni on
vuosimallia 1971. Autoa kunnostettiin pikkuhiljaa 1,5 vuoden ajan, ja
nyt se on kuin uusi. ”Näihin saisi upotettua loputtomasti aikaa”,
automies tuumaa. Vaikka Mäkelä on silminnähden ylpeä autostaan,
ei amerikkalainen auto ole hänelle pakkomielle. ”Todella upeita
kaaroja löytyy Amerikan lisäksi myös Euroopasta ja Japanista”, mies
selventää. Nyt auto on jo menossa vaihtoon, mutta uusi hankinta ei
ole vielä selkeytynyt. Aika näyttää, mikä autoaarre seuraavaksi
komistaa Mäkelän autotallia.

O lli Heikkilä oli joitain vuosia sitten ajelemassa Helsingissä. Hän kävi
tankkaamassa Itäväylän varressa. Tuntematon kaveri tuli juttusille, sillä hän
tunnisti Heikkilän auton.

Heikkilä vähän hämmästyi – sen verran harvinainen auto vuoden 1969 vihreä
Trabant P601 on.

”Hän sanoi, että 1980-luvulla hänet pidätettiin Itä-Berliinissä ja vietiin poliisiasemalle
tällaisella autolla”, Heikkilä kertoo.

Heikkilä keräilee Trabanteja ja Citroën-merkkisiä autoja. Hän on yksi
autoharrastajista, joita HS:n valokuvaaja Kimmo Taskinen kuvasi tänä kesänä
autoineen eri puolilla Suomea.

V anhojen museoautojen suosio on kasvanut Suomessa nopeasti. Esimerkiksi
vuonna 2015 Tilastokeskuksen mukaan museoautojen määrä oli
kaksinkertaistunut verrattuna vuoteen 2005. Tilastokeskusken mukaan
vuonna 2019 Suomessa oli yhteensä 31 181 museoautoa.

Museoajoneuvoksi voidaan hyväksyä ajoneuvo, jonka valmistusvuoden
päättymisestä on kulunut vähintään 30 vuotta. Auton kunnon pitää olla
alkuperäinen tai sitä vastaava, eli auto voi olla entisöity, kunhan työt on tehty
asianmukaisesti.

Mikäli autolle hankkii museoajoneuvon vakuutuksen, sillä saa ajaa vain
kolmenakymmenenä päivänä vuodessa, ja se pitää katsastaa neljän vuoden välein.

T askinen kuvasi myös uudempia autoja, mutta pääosin museoautoja.
”Vanhat autot ovat muotoilultaan niin hienoja”, vuodesta 1995 autoja
Helsingin Sanomiin kuvannut Taskinen sanoo.

Hän halusi saada mukaan autoja koko Suomesta. Kesän aikana kuvausreitti kulki
pääkaupunkiseudulta Itä-Suomeen ja sieltä Kainuun kautta Lappiin. Lopuksi
Taskinen ajoi Pohjanmaan läpi takaisin etelään Tampereen ja Turun seuduille.

Lisäksi Taskinen halusi saada kuviin autoja mahdollisimman monilta
vuosikymmeniltä: vanhin auto on vuoden 1903 Oldsmobile, ja uusin vuoden 2008
Ferrari.

T askinen on kuvannut viime vuosina Helsingin Sanomiin pääasiassa pelkkiä
autoja, ei niiden omistajia. Nyt omistajatkin piti saada mukaan, koska
”ihminen haluaa katsoa kuvassa toista ihmistä”.

Taskinen pelkäsi, että omistajia olisi hankalaa saada kuviin mukaan.

”Lopulta alkoi olla jo runsaudenpula: kun meni kuvaamaan jotain autoa ja
omistajaa, hän tunsi jonkun toisen, jolla on hieno auto. Hän taas tunsi jonkun toisen
ja niin edespäin.”

Autoja ja omistajia päätyi kuviin 35 kappaletta.

V anhoissa autoissa kiehtoo muotoilun lisäksi se, että niihin liittyy usein
tarinoita. Näin on myös Olli Heikkilän Trabantin kanssa.

”Isällä oli 60-luvun alussa Trabant. Sitten 70-luvun puolivälissä ostimme isän kanssa
sadalla markalla Trabantin, korjasimme sen, ja se päätyi minulle ensimmäiseksi
autoksi. Siitä lähtien minulla on aina ollut Trabant”, Heikkilä sanoo.

Vuoden 1969 P601:n hän päätti ostaa jo varhain.

”Olin 1980-luvulla Berliinissä. Siellä on Brandenburgin portti, josta pystyi katsomaan
Itä-Berliinin puolelle. Silloin näin, kun DDR:n armeija ajoi Trabanteilla. Autossa
viehätti se, että niin onnettomasta autosta oli tehty maastoversio, jossa ei ollut
minkäänlaista nelivetoa tai lisätehoa. Se on koominen yhdistelmä.”

Auton hän hankki heti, kun Berliinin muuri oli murtunut ja auton osto oli
mahdollista.

T oisin kuin monet autoja harrastavat, Heikkilä ei käy juurikaan
autokokoontumisissa, joita järjestetään Suomessa hurjia määriä. Kesäisin hän
ajelee autoillaan kauppaan ja mökille, talvisin hän ropailee niitä.

Tällä Trabantilla ei kärsi ajella huonolla säällä.

”Jos keli on alle hellerajan, siellä on kylmä. Ja vaikka tähän saa sivu- ja
kattoverhoilun, sateella tulee vettä sisään.”

T askinen harmittelee, ettei löytänyt kuviin naisia vanhoine autoineen. Myös
nuorempia miehiä löytyi vain vähän.

Iän suhteen kysymys lienee siitä, mistä Heikkilän Trabantinkin kohdalla: sitä hamuaa
jotain, mitä lapsena ihaili ja mistä on muistoja.

1990-luvun lapsille ne ovat vaikkapa tehokkaita japanilaisia autoja, ja vähän
vanhemmille Ford Mustangeja, Pyhimys-Volvoja – ja Trabanteja.

Tämä artikkeli on osa HS:n Kuvia Suomesta -sarjaa. Voit lukea sarjan aiempia osia täältä.

Ford Thunderbird Sport Delux, 2D HT 398 cid big block V8, 1964.

Harri Vallivaara, Siipipyöränkatu 17. 60100 Seinäjoki.
Nivelet sisusta (katto) 2000, moottori 2002, vaihteisto FMX Cruise-O-Matic 2007,
perä 9" 2013.