Vuosikirja 2019

Suomen Partiomuseon Vuosikirja
Finlands Scoutmuseums Årsbok

201 9

Julkaisuj aosto

Suomen Partiomuseon julkaisuja – Finlands Scoutmuseums publikationer C 26
Turku - Åbo 2020



Suomen Partiomuseon Vuosikirja
Finlands Scoutmuseums Årsbok

201 9

Julkaisujaosto
Suomen Partiomuseon julkaisuja – Finlands Scoutmuseums publikationer C 26

Turku - Åbo 2020

Suomen Partiomuseo – Finlands Scoutmuseum
Läntinen Pitkäkatu 13
20100 Turku
[email protected]
partiomuseo.fi

ISSN 1455-5166

Toimituskunta: Sinikka Alvesalo, Anne Lahtonen, Visa Liippola, Leena
Raukko, Sami Tantarimäki
Ruotsinnokset: Anne Sjöström
Taitto ja kansi: Leena Raukko
© Suomen Partiomuseo – Finlands Scoutmuseum
Painopaikka: Painosalama Oy, Turku 2020

Sisällysluettelo

Lukijalle................................................................................................... 4
Till läsaren................................................................................................5
Puheenjohtajalta....................................................................................... 6
Några ord från ordföranden..................................................................... 8
Partio ajassa – Scouting i tid
Partiopukeutumista Suomessa partion alkuajoista tähän päivään..........12
Scoutklädsel i Finland från scoutingens början till idag........................ 17
Partiosta kirjoitettua 100 vuotta sitten................................................... 20
Skrivet om scouting för hundra år sedan............................................... 23
Vapepa ja partiolaiset............................................................................. 26
Frivilliga räddningstjänsten och scouterna............................................ 31
Radiopartiotoiminta Suomessa.............................................................. 35
Radioscouting i Finland......................................................................... 39
Partion suurleirimuonituksesta ja -muonittajista................................... 43
Om bespisning och matlagare på stora scoutläger................................. 46
Saamenkielisen partioryhmän perustaminen Lappiin............................ 50
Partiomuseo – Scoutmuseum
Pohjoismainen partiomuseokonferenssi Norjassa 13.–15.9.2019..........94
Nordisk scoutmuseikonferens i Norge13-15.9.2019............................. 99
Pohjoinen Partiomuseo Kajahuksella.................................................. 103
Scoutmuseet i norr på Kajahus-lägret.................................................. 109
Suomen Partiomuseon näyttely Johtajatulilla vuonna 2019................ 112
Finlands Scoutmuseums utställning på Ledareldarna år 2019.............115
Kurkistus Pukujaostoon....................................................................... 118
En titt på dräktsektionen...................................................................... 120
Partiomuseon vuosikirjat 1989–2018.................................................. 127
Suomen Partiomuseon julkaisuja......................................................... 139

5

Suomen Partiomuseoyhdistys –
Finlands Scoutmuseiförening ry

Lukijalle

Vuosikirja 30 vuotta

Tämä on Suomen Partiomuseon 30. vuosikirja. Vuosikirjoja on julkaistu
vuodesta 1989 lähtien.

Vuosikirjaa on toimitettu eri aikoina eri tavoin. Joskus toimittajalla
on ollut apunaan toimituskunta, joskus Vuosikirja on ollut yhden mie-
hen urakka. Vuosikirjassa on kuitenkin aina ollut useiden eri aihepiirien
asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleita. Viisi vuotta sitten siirryttiin
toimintatapaan, jossa julkaisujaosto muodosti vuosikirjan toimituskun-
nan. Sisältö on ideoitu yhdessä ja kirjoittajat ovat löytyneet ongelmitta
aiheiden perusteella. Julkaisujen saattaminen painokuntoon on huomat-
tavasti helpottunut ja nopeutunut takavuosista. Tämä 30-vuotisvuosikir-
ja on taitettu internetistä saatavalla ilmaisohjelmalla.

Vuosikirjan tärkein anti on kuitenkin sen sisältö. Vuosikirja 2019
kertoo partiotoiminnasta ennen ja nyt sekä Partiomuseon toimintavuo-
desta. Vuosikirjan kohderyhmänä pidämme myös ruohonjuuritason par-
tiokenttää eli lippukuntia ja piirejä. Olemme pitäneet sisältöjä
suunnitellessamme mielessämme myös valtakunnallisen näkökulman.
Vuosikirjassa 2019 on kaksi esimerkkiä siitä, miten partiotoiminta voi
omalta osaltaan tukea yhteiskunnan toimintoja, ”Vapepa ja partiolaiset”
sekä ”Radiopartio Suomessa”. Juttu ”Partion suurleirimuonituksesta ja
-muonittajista” kertoo esimerkin siitä, miten partiotoiminta voi ohjata
ammattiin vievälle polulle.

Julkaisun lopussa on Matti ”Masi” Helangon kokoama luettelo
Partiomuseon vuosikirjoista ja niiden sisällöistä vuosikirjoittain.
Toimituskunnan puolesta kiinnostavia lukuhetkiä toivottaen,

Sinikka Alvesalo

6

Suomen Partiomuseoyhdistys –
Finlands Scoutmuseiförening ry

Till Läsaren

Årsboken 30 år

Detta är Finlands Scoutmuseums trettionde årsbok. Årsböckerna har
publicerats ända sedan år 1989.

Under olika tider har årsboken redigerats på olika sätt. Ibland har
redaktören haft en redaktion som hjälp, ibland har årsboken varit ett en-
mansprojekt. Årsboken har dock alltid innehållit artiklar skrivna av
specialister på olika områden. För fem år sedan övergick vi till en
praxis, där redaktionen består av publikationssektionen. Innehållet har
funderats ut tillsammans och skriftställarna har varit lätta att hitta. Sam-
manställandet av publikationerna har blivit mycket lättare än tidigare.
Denna 30-årspublikation är ombruten med ett gratisprogram hämtat från
nätet.

Det viktigaste med årsboken är ändå innehållet. Årsboken 2019
berättar om scoutverksamheten förr och nu samt om scoutmuseets
verksamhetsår. Vi riktar oss även till kårer och distrikt. Vi har hållit ett
riksomfattande perspektiv på innehållet. I denna årsbok finns två exem-
pel på hur scoutingen kan stöda de samhälleliga funktionerna, “Frivilli-
ga räddningstjänsten och scouterna” och “Radioscouting i Finland”. I
artikeln om bespisning och matlagare på stora scoutläger berättas ett
exempel på hur scoutingen kan leda till ett yrke.

I slutet av publikationen finns en förteckning över scoutmuseets
årsböcker och deras innehåll, sammanställd av Matti ”Masi” Helanko.
På hela redaktionens vägnar önskar jag er intressanta lässtunder,

Sinikka Alvesalo

7

Suomen Partiomuseoyhdistys –
Finlands Scoutmuseiförening ry

Puheenjohtajalta

Tämäkin vuosi meni liian nopeasti, mutta sehän on vain merkki sii-
tä, että vuosi piti sisällään paljon iloa, kiirettä, oppimista, toimintaa
ja uusia kokemuksia. Kiitos jälleen luottamuksesta, kun sain jatkoa pu-
heenjohtajuudelleni.

Tänäkin vuonna meillä oli erilaisia projekteja ja hyviä projektiryh-
miä varsinaisen museotyön lisäksi. Olemmehan partiolaisia, jotka ovat
tottuneet toimimaan ja ottamaan vastuuta. Pitkäkestoisin projekti on
Matti ”Masi” Helangon vetämä museon päivittäminen ja kehittäminen.
Projekti alkoi ”alhaalta ylöspäin”, alavaraston jälkeen pääsimme toi-
mistoon ja näyttelytilaan. Näyttelytilaa on muutettu ja uusiminen jat-
kuu. Kaappeja, tavaroita ja alueita on muutettu, meripartiolla on oma
alueensa ja nyt uusimpana Vaihtuva näyttely -alue. Puku- ja tekstiili-
jaosto sai kunnian aloittaa Vaihtuvan näyttelymme, ja toi näytille varsi-

© Nina Hännikäinen

8

naisia aarteitaan. Lyhytkestoisina projekteina mainittakoon Kajahus
2019 Lapin piirileiri, Johtajatulet ja myyjäiset Partiomuseossa. Pidim-
me myös keväällä Tulevaisuuden ideariihen, josta saimme paljon hyviä
ideoita – joista osa on jo ehditty toteuttaakin. Syksyllä pidimme sun-
nuntaitalkoot, ja saimme aikaan uskomattoman paljon. Talkoita kannat-
taa pitää jatkossakin, ilolla ja vauhdilla teimme paljon tärkeätä työtä
museon hyväksi.

Pitkin vuotta partiolaiset kävivät sekä yksittäin että ryhminä tutus-
tumassa näyttelyymme. Tilaisuuksissamme kävi vierailijoita jopa 80 %
viime vuotista enemmän. Vuonna 2019 vapaaehtoisvoimin tehtyjä työ-
tunteja tehtiin 11 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Lahjoituksiakin
kirjattiin 70 % enemmän kuin vuonna 2018. Saimme uusia seuraajia eri
sosiaalisissa medioissa; partiohistoria kiinnostaa niin nuoria kuin van-
hojakin.

21.2.1962 perustetun Suomen Partiomuseon 57. toimintavuosi su-
jui toiminnantäyteisesti ja onnistuneesti, kiitos tästä kuuluu kaikille
teille museolaisille, jäsenille ja vierailijoille.
Tervetuloa tutustumaan partiohistoriaan Suomessa!

Nina ”Niilo” Hännikäinen

9

Suomen Partiomuseoyhdistys –
Finlands Scoutmuseiförening ry

Några ord från ordföranden

Även detta år gick allt för fort, men det är ju bara ett tecken på att
året innehöll mycket glädje, brådska, inlärning, verksamhet och nya
erfarenheter. Tack åter för förtroendet för att få fortsätta som ordföran-
de.

Även detta år hade vi förutom det egentliga museiarbetet olika pro-
jekt och bra projektgrupper. Vi är ju scouter som är vana vid att göra
och att ta ansvar. Det långvarigaste projektet är uppdaterandet och ut-
vecklandet av museet, som dras av Matti “Masi” Helanko. Projektet
började “nerifrån upp”, efter förrådet i första våningen kom vi upp till
kontoret och utställningsutrymmet. Utställningarna har genomgått för-
ändringar och förnyandet fortsätter. Vi har flyttat och ändrat på skåp,
föremål och områden, sjöscoutingen har nu sitt egna område och det
nyaste är hörnet med tillfälliga utställningar. Dräkt- och textilsektionen

© Nina Hännikäinen

10

fick äran att inleda med att visa upp sina skatter. Av de kortvariga pro-
jekten nämner jag distriktslägret Kajahus 2019 i Lappland, Lägereldar-
na och basaren i scoutmuseet. På våren ordnade vi också en
brainstorming om museets framtid där det kom fram många goda idéer -
av vilka en del redan förverkligats. På hösten ordnades söndagstalko, då
vi fick otroligt mycket gjort. Talkon lönar det sig att ordna även i fram-
tiden, med glädje och fart gjorde vi mycket gott för museet.

Under årets gång besökte scouter våra utställningar både enskilt och
i grupper. Jämfört med året innan hade vi 80 % fler besökare på våra
tillställningar. År 2019 steg de frivilliga arbetstimmarna med 11 % från
året innan. Även antalet donationer steg, med 70 % från år 2018. Vi fick
nya följare på Instagram och Facebook, scouthistoria intresserar både
unga och gamla.

Finlands Scoutmuseums 57 verksamhetsår gick i aktiva och lycka-
de tecken och tacket för detta tillhör er alla, museifolket, medlemmar
och och besökare.
Välkommen att bekanta dig med finländsk scouthistoria.

Nina ”Niilo” Hännikäinen

11



Partio ajassa
―

Scouting i tid

© Partiomuseon kokoelma

13

Partio ajassa

Laura Grönlund

PalakrutiaojpouiskteauttäuhmänisptaäiSvuäoämn essa partion

P artioliikkeen kansainvälisyys ja jäsenmäärän kasvu ovat levittäneet
partiopukeutumisen muoti-ilmiöitä maailmalta Suomeen aina kir-
jallisuuden, lehdistön, internetin ja jamboree-leirien välityksellä. Pysy-
vää partiopukeutumisen ydintä ovat olleet huivi, paita, vyö ja päähineet
sekä niihin kuuluvat merkit. Alaosat ovat vaihdelleet ja muuttuneet
muun muodin mukana shortseista, hameista, mekoista, puvuista ja
housuista eri pituuksineen ja muotoineen tai niitä ei ole määritelty lain-
kaan ohjeistuksessa. Niin kuin kaikessa muussakin, myös pukeutumi-
sessa näkyy partioliikkeen suhde ympäröivään yhteiskuntaan ja sen
virtauksiin.

Partioliikkeen perustajalle Robert Baden-Powellille erilaisten uni-
vormujen suunnittelu oli käynyt tutuksi jo hänen
aiemmalla sotilasurallaan Etelä-Afrikassa. Yhte-
näinen, yhteisöllisyyttä ja tasa-arvoa luova asu
oli B-P:lle tärkeä. Sen piti toimia eri aktivitee-
teissa, olla yksinkertainen, käytännöllinen ja
sellainen, johon kaikilla pojilla
olisi varaa perheen yhteiskun-
nalliseen asemaan katsomatta.
Brownsea Islandin koeleirillä
1907 pojilla tuli olla partioasuna
pitkät housut ja yhdet shortsit
flanellista (puuvillaa), flanelli-
nen kauluspaita, polvisukat vih-
reine sukkanauhoineen, tum-
manvihreä partiohuivi ja har-
maa leveälierinen hattu.

Takkina oli pojan muutenkin käyttämä takki. Partiolaisen merkki
oli metallinen lilja, josta myöhemmin muodostui partiolilja. Vuonna
1910 annettiin ensimmäiset yhtenäiset puku- ja merkkiohjeet. Niissä

14

Scouting i tid

määriteltiin hatun muoto, paidan väri, shortsien pituus, sukkien ja suk-
kanauhojen väri sekä partiosauvan pituus ja merkinnät.

Suomeen partio tuli 1910, ja pukumallit kopioitiin B-P:n Scouting
for Boys -kirjasta. Sekä tytöillä että pojilla oli huopahattu, huivi, partio-
paita, vyö ja partiosauva. Lisäksi polven alle ulottuva hame tytöillä ja
pojilla kesällä polvihousut ja talvella pitkät housut. Takki oli ilmastom-
me vuoksi tarpeen, mutta siitä ei ollut mitään sääntöjä. Vuosina 1911 ja
1917 ilmestyivät Kaarlo Soinion kirjat Partiopojat ja Partiopojat ja -ty-
töt sisältäen ohjeet myös tytöille. Näissä oppaissa ohjeistettiin hankki-
maan partioasusteita keskittymällä oleelliseen eli hattu ensin, sitten
huivi ja pusero.

Vähitellen ohjeet täsmentyivät ja niissä huomioitiin tyttöjen helman
pituudesta alkaen kaikkea mahdollista. Vuosien varrella on annettu oh-
jeet päähineestä kenkiin. Alusvaatteista on Suomen Partiolaiset 2000-
luvun alussa julkaissut partiomallin ”hätähousut”, jotka olivat puuvil-
laiset lyhyet alushousut tytöille ja pojille. Alkuun pyrittiin sellaisiin
kokonaisuuksiin, joihin kaikilla oli varaa ja nykyään on paljolti palattu
samaan. 2010-luvulla partiolaisen asu on paita, huivi ja valinnan sekä
tilanteen mukaan vyö, päähine, hame tai housut. Partiomekko tuli 2000-
luvun alussa tyttöjen ja naisten asuvalikoimaan uudelleen. Partiotytöille
suositeltiin ns. tuulitakkia takiksi jo 60-luvulla ja 2000-luvulla kokeil-
tiin markkinoida sinistä partiopäällystakkia uudelleen. Poikien käyttöön
on ollut erilaisia sarkatakkeja, eräpoikatakkeja ja muita päällysvaateita
eri aikoina. Yhtenäinen päällystakki ei kuitenkaan ole koskaan syystä
tai toisesta vakiintunut Suomessa.

1910-luvulla haluttiin mahdollistaa partioasu kaikille varallisuuteen
katsomatta, ja sata vuotta myöhemmin noudatetaan samaa periaatetta.
Nykyisin partioasuun liittyy vahvasti myös muita arvoja kuten kierrätys,
ekologisuus ja kulutuksen vähentäminen. Suomen Partiolaisten perusta-
misen aikaan 1970-luvulla partioasu koettiin luonteeltaan univormu-
maiseksi ja militaristiseksi, eikä sitä haluttu alkuun lainkaan. Tämä on
äärimmäinen ilmiö, poliittisesti värittynytkin, mutta kuvaa sekin omaa
aikaansa ja partioliikkeen kykyä elää ja jatkaa matkaa ympäröivän yh-
teiskunnan mukana. Alkuvuosikymmenten partioasut tehtiin kaikki itse
kotona kuten muutkin vaatteet. Partioasuja myivät kaupat Tyttöjen Ait-
ta, Partio-Aitta, Sudenkolo ja Partiovaruste monien muiden lisäksi sekä
nykyinen partioasujen välittäjä Scandinavian Outdoor. Ne ovat myyneet
myös kankaita ja kaavoja 1920-luvulta alkaen. Partiotytön oppaiden en-

15

Partio ajassa

simmäisiin painoksiin sisältyivät aina kaavat asujen valmistamista var-
ten. Vasta 2005 käyttöön tulleiden viimeisimpien paitojen kankaita ja
kaavoja ei ole saanut ostaa omaa tuotantoa varten. Tämä lienee osittain
syynä siihen, että osa lippukunnista on pysynyt 1982 käyttöön otetussa
paitamallissa. Siihen on ollut saatavilla sekä kankaita että kaavoja ja
niitä kopioidaan yhä. Meripartio on Suomessa aina erottautunut päähi-
neillä ja paidoissa käytetyillä kullanvärisillä ankkuri-napeilla, ja nämä-
kin luonnistuvat yhteen paremmin 1980-luvun tumman sinisen (navy)
paidan kanssa.

Partioasujen värit ovat aiko-
jen kuluessa vaihdelleet ilmentäen
poliittisia ja muita suuntauksia.
Metsänkävijä-liikkeen lippukun-
tien ja Suomalaisten Partiotyttö-
ja Poikajärjestön jäsenet pukeu-
tuivat alusta asti ruskeisiin paitoi-
hin muiden vaihdellessa väriä
saatavuuden ja paikallisten miel-
tymysten mukaan. Siniset partio-
asut saivat alkunsa 1920-luvulla
kristillisten taustayhteisöjen tuke-
mien ja toisaalta meripartiolippu-
kuntien käytössä. Ruskean asun
nähtiin erityisesti 1930-luvulla il-
mentävän oikeistolaista ja osin
fasististakin poliittista kantaa.

Partiotyttöjen käytössä ruskea
asu väistyi liki kokonaan 1943
perustetun Suomen Partiotyttöjärjestön ottaessa käyttöön yhtenäisen si-
nisen asulinjan. Perinteistä ruskeaa väriä näkee edelleen vanhojen lip-
pukuntien asuissa. Pohjanmaalla Limingan Niittykärpät on valinnut
kaikista muista poiketen vihreät paidat ja käyttää niitä virallisena par-
tioasuna. Uusia lippukuntia perustettaessa on partioasun värin kannalta
monesti ratkaisevaa, onko kyseessä tyttö- ja poikalippukunnan yhdisty-
minen ja siitä lähtevä perinne vai halu perustaa Metsänkävijä-lippukun-
ta, jolloin valinta usein on perinteen mukaan ruskea paita.

1920-luvulla tulivat käyttöön partiojohtajien puvut. Puku (jakkupu-
ku naisilla ja miehillä koko puku, johon kuuluivat pikkutakki ja yhte-

16

Scouting i tid

näiset housut vaihtelevin tyylein) oli ohjeena
1970-luvulle asti sekä naisille että miehille. SP:n
alkuaikoina 1970-luvulla tuli kaikille vaalean si-
ninen johtajapaita ja villatakki, ja alaosa oli mitä
kukin halusi farkuista prässihousuihin. 2000-lu-
vun partiojohtaja pukeutuu samaan partiopai-
taan kuin kaikki muutkin ja käyttää merkkejä
kuten muutkin. Kolmiapila-Gilwell -koulu-
tuksen käyneen johtajan asun erottaa muista
pillinnarun korvautumisella nappuloilla eli
metsämerkillä. Muuten kaikki käyttävät hyvin
tasa-arvoisesti samaa asua erilaisin tilannekoh-
taisin alaosin ja päällysvaattein.

Leiritoiminnan kehittyessä tulivat mukaan
myös erityiset partioasut leiritoimintaan. Kan-
sainväliset leirit vauhdittivat tätä. 1930-luvulla tulivat ensimmäiset lei-
ripuvut tytöille. Vuonna 1939 järjestetylle Pax Ting -leirille tästä
muokattiin lyhythihainen pusero ja hame ja lyhytlahkeiset housut, par-
tiovyö sekä leirilakki. Poikien jamboree-käyttöön oli jo aiemmin muok-
kautunut leiriasuksi sinivalkoinen ”Väinämöisen lakki” eli väiski,
partiopaita, polvihousut, sinivalkoinen huivi ja partiovyö. Partiotyttöjen
leiriasua käytettiin pienin muokkauksin vielä 1970-luvulla. Jamboreilla
käytettiin samaa asukokonaisuutta 60-luvulle asti. Kreikan jamboreelle

1963 tehtiin ensimmäiset vain tätä leiriä varten
suunnitellut paidat sortsien ja väiskien täydennyk-
seksi. Vuonna 2019 on jamboree-joukkueen asuko-
konaisuuden perusversio yhä väiski-päähine,
lyhythihainen partiopaita, tummansininen lyhyt
hame tai sortsit ja sinivalkoinen huivi. Lisäksi ny-
kyään on jamboreiden varusteissa kulloisellekin
joukkueelle suunnitellut t-paidat ja päähineet, joi-
den materiaalit, värimaailma ja kuosit suunnitel-

laan aina erikseen leirin ilmaston ja teeman
mukaan.

1980-luvulta lähtien on lippukuntien omilla
tunnuksilla varustetuilla asuilla ollut yhteenkuu-
luvuuden ja ns. virallisten partioasujen täydentä-
jänä iso merkitys. Lippukunnat ovat omilla

17

Partio ajassa

t-paidoillaan, collegeillaan, anorakeillaan ja esim. itse ommelluilla ha-
meillaan, sukillaan tai päähineillään täydentäneet virallista asukokonai-
suutta ja korostaneet oman ryhmän yhteenkuuluvuutta. Näillä asuilla on
myös osin vastattu kustannuspaineisiin ja toisaalta haettu kestäviä rat-
kaisuja kotimaisten toimittajien ja luonnonmukaisten materiaalien va-
linnoilla. Paraateissa ja tapahtumissa näillä erottaudutaan, ja suurelle
yleisölle muodostuu myös monipuolisempi kuva partiosta. Yksittäiset
partiojohtajat ovat 2000-luvulla hankkineet yleistyvän nettikaupan
avulla itselleen esim. silkkihuiveja, paitoja, sortseja ja hameita muiden
partiomaiden sekä WOSMin ja WAGGGSin nettikaupoista. Tämä suo-
malaisten asukokonaisuuksien täydentyminen nettikauppojen avulla tu-
lee varmasti lisääntymään kansainvälisen vuorovaikutuksen jatkuvasti
lisääntyessä partiotoiminnassa. Olemme olleet osa kansainvälistä par-
tioliikettä alusta asti, ja taloudellisten mahdollisuuksien parantuessa se
näkyy partioasuissa myös ulospäin.

Lähteet
Hamlyn: Official History of Scouting, 2007
Ebbe Lieberath: Scouting for Boys, 1910
Kaarlo Soinio: Partiopojat, 1911
Kaarlo Soinio: Partiopojat ja -tytöt, 1917
Anni Collan: Partiotytön opas, 1917, 1929
Marko Paavilainen: Aina valmiina, Partioliike Suomessa 1910–2010

18

Scouting i tid

Laura Grönlund

Sböcrojuantktläildl isdealgi Finland från scoutingens

Internationaliteten och medlemsantalets tillväxt inom scoutrörelsens
har spridit modefenomen inom scoutklädseln utifrån världen till Fin-
land genom litteraturen, pressen, internet och jamboreelägren. De be-
ständiga grunderna i scoutklädseln har bestått av halsduken, skjortan,
bältet och huvudbonader samt tillhörande märken. Nederdelarna har
varierat och förändrats enligt rådande mode. Shorts, kjolar, klänningar,
dräkter och byxor i olika längder eller modeller har inte alls definierats i
anvisningarna. Som i allt annat, syns scoutrörelsens förhållande till det
omgivande samhället och dess strömningar i klädseln.

För scoutrörelsens grundare Robert Baden-Powell hade planeringen
av olika uniformer blivit bekant redan under hans tidigare militärkarriär
i Sydafrika. En enhetlig klädsel som skapade gemenskap och jämlikhet
var viktig för B-P. Den skulle vara användbar i olika aktiviteter, enkel,
praktisk och sådan att alla pojkar oberoende av familjens samhälleliga
ställning hade råd med. På provlägret på Brownsea Island år 1907 skulle
pojkarna som scoutklädsel ha långbyxor och ett par shorts i flanell
(bomull), flanellskjorta, knästrumpor med gröna strumpeband, en
mörkgrön scouthalsduk och en grå, bredbrättad hatt. Som jacka hade
man en jacka som man använde annars. Scoutmärket var en lilja i me-
tall, som sedan blev scoutliljan. År 1910 utgavs de första enhetliga an-
visningarna om klädsel och märken. I dem definierades hattens form,
skjortans färg, shortsens längd, strumpornas och strumpebandens färg
samt scoutstavens längd och märkning.

Scoutingen kom till Finland år 1910 och dräktmodellerna kopiera-
des ut B-P:s bok Scouting for Boys. Både flickor och pojkar hade filt-
hatt, halsduk, scoutskjorta, bälte och scoutstav. Dessutom hade flickorna
kjol som gick under knäna och pojkarna sommartid knäbyxor, som vin-
tertid byttes ut mot långbyxor. Jackan var nödvändig på våra breddgra-
der, men om den fanns inga regler. Åren 1911 och 1917 utkom Kaarlo
Soinios böcker för scoutgossar och -flickor, där man rådde att börja med

19

Partio ajassa

det viktiga, d.v.s. hatten först, sedan halsduk och skjorta.
Småningom blev instruktionerna mer exakta. Under årens gång har

anvisningar getts om både hatt och skor. Till en början strävade man ef-
ter sådana helheter som alla hade råd med, och numera har man långt
återgått till detta. 2010-talsscoutens dräkt består av skjorta, halsduk och
enligt val och situation bälte, huvudbonad, kjol eller byxor. Scoutklän-
ningen kom igen som ett alternativ för flickorna i början av 2000-talet.
Redan på 1960-talet rekommenderade man en vindtät jacka för
scoutflickorna och på 2000-talet försökte man åter marknadsföra en blå
scoutrock. För pojkar har det funnits olika rockar, men en enhetlig
överrock har aldrig slagit igenom i Finland.

Under 1910-talet ville man möjliggöra scoutdräkten för alla obe-
roende av inkomster, och hundra år senare följs samma principer. Nu-
mera hör även andra värden till scoutdräkten, som återanvändning,
ekologi och förminskandet av konsumtion. Då Finlands Scouter grun-
dades på 1970-talet upplevdes scoutdräkten vara uniformlik och milita-
ristisk, och man ville inte alls ha den. Detta beskriver tidsandan och
scoutrörelsens förmåga att fortsätta tillsammans med det omgivande
samhället. Under scoutrörelsens första årtionden tillverkades scoutdräk-
terna hemma, liksom övriga kläder. Det fanns dock affärer som sålde
färdiga dräkter och även tyger och mönster. Den nyaste skjortan som
kom år 2005 är den första som det inte går att köpa mönster till. Detta är
en av orsakerna till att en del av kårerna har fortsatt använda skjortmo-
dellen från år 1982. Till den finns mönster och tyg att få och mönstren
kopieras fortfarande. Sjöscouterna har i Finland skilt sig genom sina
huvudbonader och de guldfärgade ankarknapparna som används i sk-
jortorna.

Scoutdräkternas färg har under tidernas gång varierat. Metsänkävi-
jä-kårerna och de finska flick- och pojkscoutförbunden klädde sig ända
från början i bruna skjortor medan andra ändrade färg enligt tillgänglig-
het och lokala preferenser. De blå scoutdräkterna kom i användning un-
der 1920-talet hos de kårer som understöddes av kristna organisationer
och hos sjöscouterna. Speciellt under 1930-talet sågs den bruna dräkten
uttrycka en högerinriktad, t.o.m. fascistisk politisk inställning. Bland
flickorna försvann den bruna dräkten s.g.s. helt då flickförbundet grun-
dades år 1943 och tog i bruk en enhetlig blå dräkt. Den traditionella
bruna färgen syns fortfarande i gamla kårers dräkter. I Österbotten finns
en kår som har valt en helt avvikande färg, gröna skjortor.

20

Scouting i tid

Under 1920-talet kom ledardräkterna i bruk. Dräkten (kjol och
jacka för kvinnor, byxor och kavaj för män) var i bruk ända till 1970-ta-
let. Under början av Finlands Scouter på 1970-talet introducerades för
alla ledare en ljusblå skjorta och en mörkblå tröja. Underdelen var valf-
ri. 2000-talets scoutledare klär sig i samma scoutskjorta som alla andra
och använder märken som alla andra.

När lägerverksamheten utvecklades kom olika dräkter för lägerb-
ruk. De internationella lägren satte fart på utvecklingen. På 1930-talet
kom de första lägerdräkterna för flickor. Till Pax Ting -lägret som ord-
nades år 1939 utformades en kortärmad skjorta, en kjol och korta byxor,
scoutbälte och lägermössa. Redan tidigare hade pojkarna fått den blåvita
“Väinämöinen-mössan” för jamboreebruk och den användes tillsam-
mans med scoutskjorta, knäbyxor, blåvit halsduk och scoutbälte. Flick-
ornas lägerdräkt användes ännu under 1970-talet och på Jamboreelägren
användes samma dräkthelhet fram till 60-talet. Till jamboreelägret i
Grekland år 1963 tillverkades de första lägerskjortorna som gjordes en-
kom för detta evenemang, att användas tillsammans med shorts och
“väiski”. År 2019 har jamboreegruppen fortfarande som basklädsel
väiski-mössa, kortärmad scoutskjorta, mörkblå kort kjol eller shorts och
blåvit halsduk. Dessutom ingår de egna gruppernas specialdesignade t-
skjortor och mössor numera i utstyrseln. Material, färger och design
planeras alltid enligt lägrets klimat och tema.

Från och med 1980-talet har kårernas egna dräkter med egen logo
en stor betydelse för samhörigheten och de kompletterar den officiella
scoutdräkten. Kårerna har egna t-skjortor, collegeblusar, anoraker och
t.ex. hemsydda kjolar, strumpor eller mössor. Med dessa dräkter har
man också svarat på kostnadstryck och å andra sidan sökt hållbara lös-
ningar genom att välja inhemska leverantörer och naturliga material. I
parader och evenemang skiljer man sig ur mängden och människor får
en mångsidigare bild av scoutingen. Enskilda scoutledare har under
2000-talet genom den allt vanligare näthandeln skaffat silkeshalsdukar,
skjortor, shorts och kjolar från andra scoutländer och t.ex. WOSM och
WAGGGS nätbutiker. Denna komplettering av de finländska scout-
dräkterna genom näthandeln kommer säkert att öka då de internationella
kontakterna hela tiden ökar inom scoutingen. Vi har varit en del av den
internationella scoutrörelsen ända från början och då de ekonomiska
möjligheterna ökar, syns detta även utåt i scoutdräkterna.

21

Partio ajassa

Anne ”Vikke” Lahtonen

Partiosta kirjoitettua 1 00 vuotta sitten

Partio 1/1919
Kaksi partiolehteä, Ole Valmis ja Partiolainen, yhdistyivät ja en-
simmäinen Partio-niminen lehti ilmestyi.
Toukokuun ensimmäisenä päivänä järjestettiin Topeliusjuhlat Hel-
singissä. Paraatireitti kulki Topeliuksen haudalta Kauppatorille,
käyden valtionhoitajan asunnolla.
Keskusteltiin pitääkö kuulua myös suojeluskuntaan, kun on partio-
lainen. Partiolaisia oli auttamassa Viron vapautumistaisteluissa ja
Aunuksella.
Partiojärjestön hallintoa järjestettiin. Suuri paraati järjestettiin
16.5.1919. Paraatin huipennus oli kun paraatijoukot kulkivat juok-
sumarssissa eläköötä huutaen vailtionhoitajan ohi.
Kristianissa 29.5.1919 kokoontui Maailman suuri veljesliitto ja
päätti Saksan partion hyväksymisestä jäseneksi. Tapiolan Tytöillä
oli partiojuhla.
Herspartolla ohjemassa merkkienjakotilaisuus.
Metsänkävijät saivat valtionhoitajalta kiitoskirjeen toiminnastaan.
Turussa NMKY:n partiolaiset järjestivät tapahtuman, jossa käytiin
Naantalissa, ja Turussa järjestettiin kulkue, joka päättyi Urheilu-
puistoon.

Partio 2/1919
Partiopäiville 22.–24.6.1919 osallistui 600 partiolaista. Päätettiin
perustaa yksi yhteinen partioliitto, josta ruotsinkieliset erosivat
seuraavana vuonna.
Pohdittiin palkatun henkilön saamista partioliitolle, mutta rahasta
oli puute. Päätettiin anoa valtiolta avustusta.
Pyrittiin yhtenäistämään partiopuvut termistä jääkäripartiolainen,
mutta se ei saanut kannatusta.
Päätettiin tervehdystavoista.
22

Scouting i tid

Partio 3/1919
Mannerheim lähetti partiolaisille kiitoksensa.
Ruotsissa partiolaisia 5 300 ja Suomessa 9 000.

Partio 4/1919
Kansanliitto perustetaan.
Partiolaisille laaditaan uusia taitomerkkejä.
Keskustellaan partioliikkeen suhteesta suojeluskuntaan.

Partio 5–6/1919
Partiolaisten sisäistä hallintoa järjestetään.
Tanskan NMKY kutsuu suomalaiset partiolaiset leirille.

Wiborgs Nyheter 2.9.1919
Partiolaiset olivat Mannerheimia ja Ariadne alusta vastassa Hangon
satamassa. Mannerheim kiitti sekä partiolaisia että suojeluskunta-
laisia torilla järjestetyssä juhlassa. Siellä laulettiin myös Maamme-
laulu.

Vakka-Suomi 2.1.1919
Partiolaisilla oli iltamat, jossa ohjelmassa oli torvisoittoa, esitelmä
Tiibetin tutkimusmatkasta, partionäytelmä ”Kuulas kesäpäivä”,
viulunsoittoa, partioloru retkestä. Tärkein ohjelmanumero oli lip-
pujen vihkiminen. Partiolaisten määrä oli noussut suureksi ja se ai-
heutti johtajapulaa.

Vaasa 22.9.1919
Vaasan pojat liittykää Vaasan partiolaisjärjestöön. Siellä totutte sel-
laiseen toimintaan, joista teille on hyötyä miehenä, mutta henkistä-
kään puolta ei unohdeta.

Vaasa 9.5.1919
Vähän partiolaisuudesta:
Keskustellaan, onko partiolaisuudella merkitystä ja voiko sen avul-
la ohjata nuorisoa hyveen tielle. Koska kenraalikuvernööri Seyn
kielsi partion, tarkoittaa se, että Venäjä pelkäsi partion merkitystä
nuorisolle. Nuoriväki tahtoo toimia ja partio antaa heille mahdolli-
suuden toteuttaa. Partio ohjaa paitsi käytännön taitoihin niin myös
siveellisyyteen. Tätä työtä on tuettava.

23

Partio ajassa

Uusimaa 25.6.1919
Porvoossa oli Suomen Partioliiton partiopäivät 22–24.4.1919
Partiolaisia oli yli 600. Sen yhteydessä oli juhlamarssi. Avajaisissa
oli Jumalanpalvelus Verneri Louhivuoren johdolla. Osanottajat
asuivat teltoissa ja päätettiin yhdessä partion perusperiaatteista. Ti-
laisuudessa Alfons Åkermann piti esitelmän partiolaisuudesta ja to-
tesi, etteivät nyt suunnitellut periaatteet sovi ruotsinkieliselle ja niin
ruotsinkieliset päättivät erota Partioliitosta. Päivät päättyivät
Maamme-lauluun ja lipuille jätettyyn jäähyväisiin.

Savo 9.12.1919
Partiolehden joulunumero on ilmestynyt ja on mielenkiintoista
luettavaa kaikille.

Mikkelin Sanomat 23.4.1919
Ekin Partio haluaa vuokrata keittiön ja huoneen tai ison huoneen.

Lahti 23.9.1919
Mannerheimin kirje partiolaisille, jossa hän kiittää partiolaisia nii-
den toiminnasta ja arvostaa partion periaatteita.

Kotimaa 19.9.1919
Poika-, lapsi- ja partiotyöryhmään on valittu henkilöitä, mm. Ver-
neri Louhivuori.

Ilkka 5.7.1919
Nuorisoseuraliitto aloittaa yhteistyön partiolaisten kanssa.

Tyrvään sanomat 17.4 1919
Suojeluskunnan tarkastustilaisuuden valtionhoitajalle järjestetään
partiolaisten kunniakuja.

Työläinen 18.7.1919
VTY:n naiskokouksessa neuvottiin vanhempia olla päästämättä
lapsiaan partioon.

Parikkalan sanomat 7.5.1919
Viipurin vapautuksen vuosipäivänä partiolaisilla oli paraati ja he
tervehtivät valtionhoitaja Mannerheimia Karjalaisten laululla.

Lehtileikkeet löytyvät historiallisen sanomalehtiarkiston sivuilta
https://digi. kansalliskirjasto. fi

24

Scouting i tid

Anne "Vikke" Lahtonen

Skrivet om scouting för hundra år sedan

Partio 1/1919 (på finska)
Två scouttidningar, Ole Valmis och Partiolainen, sammanslogs och
den första tidningen med namnet Partio kom ut.
Första maj ordnades Topeliusfest i Helsingfors. Paradrutten gick
från Topelius grav till salutorget, förbi riksföreståndarens hem.
Man diskuterade ifall man som scout borde höra även till
skyddskåren. Scouter var med och hjälpte i Estlands frihetskamp
och i Aunus.
Scouternas organiserade sin förvaltning. En stor parad ordnades
16.5.1919. Den kulminerade i att trupperna hurrande i språng-
marsch passerade riksföreståndaren.
I Christiania samlades brödraskapet och beslöt att godkänna Tysk-
land som medlem.

©Partiomuseon kokoelma

25

Partio ajassa

Partio 2/1919 (på finska)
600 scouter deltog i Scoutdagarna 22–24.6.1919. Man beslöt att
grunda ett gemensamt scoutförbund, ur vilket de svenskspråkiga
scouterna gick ur följande år.
Man beslöt om hälsningssätten.

Partio 3/1919 (på finska)
Mannerheim sände sitt tack till scouterna.
I Sverige fanns 5 300 scouter, i Finland 9 000.

Partio 5–6/1919 (på finska)
Danska KFUK bjuder in finländska scouter på läger.

Wiborgs Nyheter 2.9.1919
Scouter mötte Mannerheim och fartyget Ariadne i Hangö hamn.
Mannerheim tackade både scouterna och skyddskåristerna på en
fest på torget. Där sjöngs även Vårt land.

Vakka-Suomi 2.1.1919 (på finska)
Scouterna ordnade kvällsfest. På programmet fanns blåsmusik, ett
föredrag om en upptäcktsresa till Tibet, scoutskådespelet “En klar
sommardag”, violinmusik, en scoutramsa om en utfärd. Hu-
vudprogrammet var invigningen av fanor. Scouternas antal hade
vuxit och detta ledde till ledarbrist.

Vaasa 22.9.1919 (på finska)
Vasapojkar, gå med i Vasa scouter. Där blir ni vana vid sådan verk-
samhet som ni har nytta av som man, men inte heller den andliga
sidan glöms.

Uusimaa 25.6.1919 (på finska)
Finlands scoutförbunds scoutdagar ordnades i Borgå 22–24.4.1919.
Fler än 600 scouter. Festparad. Öppnades med gudstjänst som hölls
av Verneri Louhivuori. Deltagarna bodde i tält och tillsammans be-
slöt man om scoutingens grundprinciper. Alfons Åkermann höll ett
föredrag om scouting och konstaterade att de nu planerade princi-
perna inte passade för de svenskspråkiga och så beslöt de svensk-
språkiga att gå ur scoutförbundet. Dagarna avslutades med Vårt
land och farväl till flaggorna.

26

Scouting i tid

Lahti 23.9.1919 (på finska)
Mannerheims brev till scouterna, där han tackar scouterna för deras
verksamhet och värdesätter scoutingens principer.

Ilkka 5.7.1919 (på finska)
Ungdomsföreningsförbud inleder samarbete med scouter.

Työläinen 18.7.1919 (på finska)
På ett kvinnomöte råddes föräldrarna att inte låta sina barn delta i
scouting.

Parikkalan sanomat 7.5.1919 (på finska)
På dagen för Viborgs befrielse ordnade scouterna parad och de häl-
sade riksföreståndare Mannerheim med Karelarnas sång.

Här hittar du tidningsurklippen i Nationalbibliotekets digitala samlingar:
https://digi. kansalliskirjasto. fi

27

Partio ajassa

Paavo Vilpo

Vapepa ja partiolaiset

Mikä on Vapepa

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (Vapepa) on lähimmäisten
apuna ja viranomaisten tukena toimiva yhteenliittymä, joka
tarjoaa koulutettuja vapaaehtoisia viranomaisten tueksi
auttamistehtäviin. Vapepan toiminta on sen arvojen mukai-
sesti vapaaehtoista, viranomaisia tukevaa, pyyteetöntä, or-
ganisoitua ja koulutettua kansalaistoimintaa.

Vapepa on perustettu vuonna 1964. Tällä hetkellä se koostuu 43
valmiusjärjestöstä sekä 10 muusta yhteistyötahosta. Suomen Par-
tiolaiset – Finlands Scouter ry on yksi valmiusjärjestöistä.

28

Scouting i tid

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun järjestöverkosto on organisoitunut kol-
melle tasolle:

Valtakunnan tasolla yhteistyöelimenä toimii eri keskusjärjestöjen
edustajista koostuva keskustoimikunta Suomen Punaisen Ristin
(SPR) keskustoimiston valmiusyksikön tukemana. SPR koordinoi
maalla tapahtuvaa pelastuspalvelutoimintaa. Ilmassa tapahtuvaa
toimintaa koordinoi Suomen Lentopelastusseura (SLPS) ja toimin-
taa vesillä koordinoi Suomen Meripelastusseura (SMPS).
Maakuntatasolla (aikaisemmin läänintasolla) toimivat maakunta-
toimikunnat, joiden jäseninä ovat jäsenjärjestöjen ja -yhteisöjen ni-
meämät maakunnan alueella toimivan edustajat.
Paikallistoimikunnat puolestaan toimivat yhden tai useamman
kunnan alueella. Toiminnan alkuvaiheessa paikallistoimikuntien
toiminta-alue määräytyi monilta osin poliisilaitosten ja myöhem-
min kihlakuntien alueiden perusteella. Paikallistoimikuntia on tällä
hetkellä Suomessa runsaat sata.
Vapepan operatiivista toimintaa johdetaan paikallistoimikuntien kautta.
Varsinaiset toimijat muodostavat hälytysryhmiä, joiden käyttöä ohjataan
paikallisesti.
Vapepa verkoston toimintaa määrittelee Johtosääntö, jota päivite-
tään säännöllisesti. Nykyinen johtosääntö on hyväksytty 13.11.2017.
Vapepan tehtävät eri viranomaisten tukena on määritelty sopimuksissa
ja yhteistyöpöytäkirjoissa. Poliisisopimus on valtakunnallinen ja pelas-
tustoimen kanssa on useilla alueilla olemassa laitoskohtaiset sopimuk-
set. Sosiaalitoimen kanssa on sekä kuntakohtaisia että alueellisia
sopimuksia. Vapepaa koskettavia yhteistyöpöytäkirjoja on SPR:n ja Si-
säasianministeriön (SM) sekä Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) vä-
lillä.
Vapepan toiminta perustuu vapaaehtoistoimijoihin, joita ovat häly-
tysjärjestelmään rekisteröityneiden hälytysryhmäläisten lisäksi mm. Va-
pepa-kouluttajat, Vapepa-johtajat ja paikallistoimikuntien hälyttäjät
(valmiuspäivystäjät).
Hälytysryhmissä toimiville vapaaehtoisille ja sieltä vaativampiin
Vapepan vapaaehtoistehtäviin siirtyville tarjoaa Vapepa-koordinaatio
yhteisen koulutusjärjestelmän, johon kuuluvat kurssien koulutusrungot
ja koulutusmateriaalit. Koulutusjärjestelmä kattaa kaikki Vapepan kes-
keiset toimialueet: etsintä, ensihuolto, henkinen tuki, viestintä ja johta-

29

Partio ajassa

miskoulutus. Näitä täydentävät jäsenjärjestöjen omat Vapepa-toimintaan
liittyvät tehtävä- ja johtamiskoulutukset.

Paikallisesti ja alueellisesti järjestettävät infot, peruskoulutukset ja
jatkokoulutukset tarjoavat reitin edetä alkavasta kiinnostuksesta tositoi-
miin ja edelleen vaativimpiin, valtakunnallisesti koulutettaviin vapaa-
ehtoisten kouluttaja- ja johtotehtäviin saakka.

Vapepan tehtäväalueita:

Vapepan valtakunnallinen hälytysjärjestelmä OHTO tarjoaa hälytettä-
väksi tapahtumapaikasta lähimmät ryhmät osaamis- ja kalustotietoineen
toimikunta- tai maakuntarajoista välittämättä. Vapepa hälytetään tällä
hetkellä Varsinais-Suomessa pääsääntöisesti maakunnallisen hälytysjär-
jestelmän kautta. OHTO:n rinnalla on SLPS:llä ja SMPS:llä omat häly-
tysjärjestelmät toimialueensa hälyttämistä varten.

Partiolaiset Vapepassa

Vapepa-toiminnan alkuvuosina Suomen Punaisen Ristin koordinoimana
luotiin valtakunnallinen toimintamalli, jota sittemmin on kehitetty mo-
nilla eri osa-alueilla. Partiolaiset ovat olleet mukana Vapepa-toiminnas-

30

Scouting i tid

sa sen käynnistymisestä asti. Suomen Partiopoikajärjestön edustajana
Juha Sipilä oli mukana yhteenliittymän perustamiskokouksessa vuonna
1964.

Turkulaiset olivat varsin aktiivisia alusta alkaen luotaessa Vapepan
viestitoiminnan valtakunnallisia ohjeita ja käytäntöjä. Tämä johtunee
siitä, että vuonna 1965 alkoi partiolaisten oman radioaseman päivystys-
toiminta kesäaikaan Kakskerran (Satavan) Hennalassa. Radioasemalta
pidettiin yhteyksiä Turun saaristossa liikkuneisiin partioaluksiin sekä
huviveneilijöihin LA-radiopuhelimilla. Radioasemalla ylläpidettiin ti-
lannekarttaa, johon oli merkittynä alusten sijainnit. Alukset päivittivät
sijaintinsa säännöllisin väliajoin. Mahdollisessa ongelmatilanteessa saa-
tiin näin avustustoiminta mahdollisimman nopeasti käyntiin. Radioase-
ma toimi myös vapaaehtoisen meripelastustoiminnan johtokeskuksena
yhteistyössä merivartioston Meripelastuskeskuksen apuna. Radioase-
man päivystystoiminta päättyi vuonna 1986, jolloin myös vapaaehtois-
ten meripelastajien suora johtaminen siirtyi meripelastuskeskukselle.

Turkuun perustettiin syksyllä 1970 Turun Vapaaehtoinen pelastus-
palvelutoimikunta (TVP nykyään myös Turun Vapepa). Se on yksi van-
himmista ellei peräti vanhin Vapepa-toiminnassa mukana olevista
paikallistoimikunnista Suomessa. Toimikunnan perustamiskokouksessa
olivat mukana Varsinais-Suomen Partiopoikapiirin edustajat. Mukana
olivat Antero ”Hagle” Hagelberg, Osmo ”Oppo” Rannikko, Aulis
”Aku” Leino ja kokouksessa puhetta johtanut Poppe Karanko. Kokouk-
sen pöytäkirjan mukaan he edustivat viesti- ja muonitustoimintaa.
Muutamaa vuotta myöhemmin partiolaiset perustivat lisäksi etsintätoi-
mintaan osallistuvien hälytysryhmän.

60-luvun alkuvuosina partiopiirimme vuosiohjelmaan otettiin mu-
kaan viestikurssi, joita järjestettiin pitkään kahdesti vuodessa. Hagle
toimi näiden kurssien vetäjänä sekä kurssin koulutusohjelman luojana.
Kurssin ohjelmassa oli varsinaisen viestitekniikan ja -toiminnan koulu-
tuksen lisäksi pienimuotoinen etsintäharjoitus. Vapepa-toimintaan liit-
tyvän koulutustoiminnan kehittyessä, varsinaissuomalainen partiolaisten
viestikurssi muotoutui 70-luvun lopulla Vapepan viestikurssiksi, jolle
laadittiin oma koulutusohjelma ja kurssilaisille jaettava viestiopas.
Vuonna 1992 ilmestyi Haglen toimittamana Suomen Partiolaisten en-
simmäinen Pelastuspalvelu-info. Tähän yli satasivuiseen kirjaseen oli
koottu kattavasti tietoa pelastuspalvelutoiminnasta sen monilta eri osa-
alueilta.

31

Partio ajassa

Myös vapepalaisten muonitustoiminnan juuret ovat Turussa. En-
simmäiset tätä toimintaa koskevat Vapepa-ohjeet on kirjoittanut 1970-
luvulla Aku Leino.

Tätä kirjoitettaessa Turun Vapepan henkilömäärältään suurin häly-
tysryhmä on partiolaisten muodostama. TVP:n organisaatioon kuuluu
myös viesti- ja kalustoryhmä, jonka kaikki jäsenet ovat partiolaisia. Tä-
mä ryhmä huolehtii nimensä mukaisten tehtävien lisäksi koko TVP:n
organisaation hälytystoiminnasta.

Turun paikallistoimikunnan lisäksi Varsinais-Suomen maakunnan
alueella toimii tällä hetkellä seitsemän muuta Vapepan paikallistoimi-
kuntaa. Näistä kahdessa (Kaarina ja Salo) on mukana partiolaisia.

Partiolaiset osallistuvat Vapepa-toimintaan myös muualla Suomes-
sa. Mm. Forssassa, Tampereella, Hämeenlinnassa, Espoossa, Kuopios-
sa, Kouvolassa ja Pohjanmaalla on partiolaisia mukana Vapepan
hälytysryhmissä.

Vapepan tunnus ”Lähimmäisen apuna – viranomaisen tukena” ja
partiolaisten arvopohja ”Suhde muihin ihmisiin merkitsee toisten ih-
misten auttamista ja heistä huolehtimista” ovat mielestäni varsin yhte-
neväiset. Vapepa-toiminta on siis mitä sopivinta osaksi partiotoimintaa.

32

Scouting i tid

Paavo Vilpo

sFcriovuiltleigranaräddningstjänsten och

Vad är Frivilliga räddningstjänsten

Frivilliga räddningstjänsten är ett nätverk som stöder
myndigheterna och människor i nöd. Man erbjuder utbil-
dade frivilliga som stöd till myndigheterna i nödsituatio-
ner. Frivilliga räddningstjänstens verksamhet är frivillig,
den stöder myndigheterna, är organiserad och utbildad
medborgarverksamhet.

F rivilliga räddningstjänsten grundades år 1964. Numera består den
av 43 beredskapsorganisationer och 10 övriga samarbetsparter.
Filands Scouter är en av beredskapsorganisationerna.

Beredskapsorganisationer

201 9

33

Partio ajassa

Finlands Röda Kors är Frivilliga räddningstjänstens samorganisa-
tion och samordnar den allmänna räddningsverksamheten. Finlands
Sjöräddningssällskap samordnar den frivilliga sjöräddningsverksamhe-
ten och Finlands Flygräddningssällskap den frivilliga flygräddnings-
verksamheten.

Verksamheten för nätverket styrs av en stadga som uppdateras kon-
tinuerligt. Den nuvarande är godkänd år 2017. Frivilliga räddningst-
jänstens uppgifter som stöd för myndigheterna finns definierade i avtal
och samarbetsprotokoll. Polisavtalet är riksomfattande och på flera
områden finns avtal med räddningsväsendets enskilda räddningsverk.

Förutom de frivilliga som ställer upp består Frivilliga räddningst-
jänsten av bl.a. beredskapsutbildare, beredskapsjourhavande och lokala
ledare för larmgrupperna. De frivilliga utbildas och dessa utbildningar
kompletteras av medlemsorganisationernas egna utbildningar.

Informationstillfällen, grundutbildningar och vidareutbildningar
ordnas lokalt och regionalt och ger en möjlighet att fortsätta från ett be-
gynnande intresse till konkret verksamhet och vidare till mera krävande
frivilliga skolnings- och ledningsuppdrag.

Verksamhetsområden inom Frivilliga
räddningstjänsten:

Efterspaning
Flygräddning
Sjöräddning
Första hjälpen
Första omsorgen
Proviantering
Psykiskt stöd
Transport
Trafikstyrning
Miljöolyckor
Informationsgång
Undervattensspaning
Övriga uppgifter som ges av myn-
digheterna

© SPR / Taina Keinänen

34

Scouting i tid

Frivilliga räddningstjänstens larmsystem OHTO erbjuder de grupper
med sin kunskaps- och utrustningsinformation som ligger närmast plat-
sen, oberoende av distrikts- eller landskapsgränser. Det finns även övri-
ga larmsystem som används.

Scouterna i Frivilliga räddningstjänsten

Då Frivilliga räddningstjänsten kom i gång, koordinerad av Röda kor-
set, skapades en riksomfattande verksamhetsmodell som senare har ut-
vecklats på många sätt. Scouterna har varit med i verksamheten ända
från början. Då samorganisationen grundades år 1964 representerades
den finskspråkiga pojkscoutorganisationen av Juha Sipilä.

Åboborna var aktiva redan från början då man skapade riksomfat-
tande instruktioner och praxis för informationsgången. Detta beror an-
tagligen på att jouren på scouternas egen radiostation i Kakskerta
(Satava) kom i gång år 1965. Från radiostationen höll man kontakt med
scoutfarkoster och övriga fritidsbåtar som rörde sig i Åbo skärgård. På
stationen upprätthölls en situationskarta, där man märkt ut farkosternas
positioner. Båtarna uppdaterade sina positioner med jämna mellanrum. I
eventuella problemsituationer fick man så här hjälpen i gång så snabbt
som möjligt. Radiostationen fungerade även som ledningscentral för
frivilliga sjöräddningen, som stöd för samarbetet med Sjörädd-
ningscentralen. Jourverksamheten på radiostationen avslutades år 1986
och då övergick även den direkta ledningen av frivilliga sjöräddare till
sjöräddningscentralen.

Hösten 1970 grundade man i Åbo en egen lokalkommitté, TVP el-
ler Turun Vapepa. Den är en av de äldsta, om inte den äldsta, av lokal-
kommittéerna i Finland. I det statuerande mötet deltog scouterna Antero
”Hagle” Hagelberg, Osmo ”Oppo” Rannikko, Aulis ”Aku” Leino och
mötets ordförande Poppe Karanko. Enligt mötets protokoll represente-
rade de signal- och bespisningsverksamheten. Senare grundade scouter-
na också en larmgrupp för efterspanare.

Under början av 1960-talet ordnade vårt scoutdistrikt årligen två
signalkurser. Hagle drog dessa kurser och skapade kursens skol-
ningsprogram. I kursen inkluderades förutom den egentliga signaltekni-
ken och -verksamheten en småskalig efterspaningsövning. Då den
frivilliga räddningstjänstens skolning utvecklades, omformades signal-
kursen som ordnats av scouterna i Egentliga Finland under 1970-talet

35

Partio ajassa

till den frivilliga räddningstjänstens signalkurs, med eget skol-
ningsprogram. År 1992 publicerades Finlands Scouters första informa-
tionsbok om den frivilliga räddningsverksamheten.

Rötterna för provianteringsverksamheten inom frivilliga rädd-
ningstjänsten finns också i Åbo. De första instruktionerna om denna
verksamhet skrevs på 1970-talet av Aku Leino.

Då detta skrivs, bildas den största gruppen inom den frivilliga
räddningsverksamheten i Åbo av scouterna. I Åbo lokalkommitté ingår
en signal- och materialgrupp, vars alla medlemmar är scouter.

Inom Egentliga Finland verkar förutom Åbogruppen sju övriga lo-
kala grupper. I två av dessa (S:t Karins och Salo) medverkar scouter.
Även på andra håll i Finland deltar scouter i den frivilliga räddningst-
jänsten. Bl.a. i Forssa, Tammerfors, Tavastehus, Esbo, Kuopio, Kouvola
och i Österbotten finns scouter med i lokalkommittéerna.

Jag anser att den frivilliga räddningstjänstens verksamhet passar
utmärkt som en del av scoutingen.

© SPR / Esa Kyyrö

36

Scouting i tid

Otto Glader

Radiopartiotoiminta Suomessa

Viestintä on aina ollut, ja tulee varmasti aina olemaan, olennainen
osa partiotoimintaa. Onhan koko partion ajatuskin lähtöisin juuri
viestinnästä, nimittäin niistä B-P:n viestintään ja tiedusteluun käyttä-
mistä pojista (scouts), joista hän sai idean koko maailmaa mullistaneelle
partioliikkeelle. Viestinnän ajatus ei siis juurikaan ole muuttunut vuo-
sien ja vuosikymmenten kuluessa, ainoastaan tekniikan tarjoamat mah-
dollisuudet ovat muuttuneet.

Viestipartio, tai tässä jutussa nimenomaisesti näkökulmana oleva
partion parissa tapahtuva radioamatööritoiminta eli radiopartio, on par-
tiolaisten keskuudessa hyvin vanha tapa harrastaa partiotoimintaa. Tar-
kalleen ei pysty sanomaan, koska harraste on virallisesti rantautunut
Suomeen, mutta se tiedetään varmaksi, että ensimmäistä kertaa maail-
man radiopartiolaiset ovat kokoontuneet yhteen radioaalloille 1957 jär-
jestetyssä ensimmäisessä JOTA (Jamboree On The Air) tapahtumassa.
JOTAn ajatuksena on alusta asti ollut tuoda yhteen partiolaiset ympäri
maailman omilta koloiltaan ja kotiasemiltaan, ikään kuin partioleirille.
JOTA-JOTI (Jamboree On The Internet) on edelleen vuosittain järjes-
tettävä radiopartiolaisten vuoden kohokohta, ja maailman suurin partio-
tapahtuma lähes kahdella miljoonalla osallistujalla.

Lounais-Suomen alueella radiopartiotoiminta on ollut jo vuosi-
kymmenten ajan tärkeä partion harrastamisen muoto, menneinä vuosi-
kymmeninä vielä paljon suuremmassa mitassa kuin nykyisin. Silloiseen
Varsinais-Suomen Partiopiiriin perustettiin oma radiokerho vuonna
1979 kokoamaan radiopartiolaisia yhteen ja tukemaan toimintaa. Yhtei-
nen toiminta ja tukiverkosto onkin radiopartion keskeinen osa, sillä tek-
niikkaan ja radioviestintään liittyvät asiat ovat monesti haastavia ja
teknisiä, ja niiden ratkomista auttaa loistavasti toimiva vartiojärjestelmä
ja keskeisesti myös aikuinen tuki. Radiokerho on V-SP:n ja sittemmin
Lounais-Suomen Partiopiirin alueella toiminut siitä lähtien radioama-
töörikutsulla OH1AS (OH1 amateur scout), joka on tunnettu partiolais-
kutsu ympäri Suomea.

37

Partio ajassa

Suomen partiolaisten
tasolla radiopartiotoiminta
on yhtenäistynyt ja vakiin-
tunut viimeistään 1990-lu-
vun alussa, kun SP:n
käyttöön on hankittu oma
kutsumerkki OH2SUF ja
SP on liittynyt Suomen
Radioamatööriliiton jäse-
neksi. 90-luvun alussa Ra-
© Otto Glader

diopartiotoiminta on elänyt Radiopartiolainen voi pitää yhteyksiä muihin ama-
kiistatta huippuvuosiaan. tööreihin mistä tahansa, vaikka keskeltä metsää.
Radiopartiotoimintaa on En radioscout kan hålla kontakt med övriga amatö-
ollut kymmenissä lippu- rer var som helst, fast mitt i skogen.
kunnissa ja partiolaisama-
töörejä ympäri Suomen. 90-luvun alussa on alettu toimittaa myös
Radiopartiolainen-lehteä (myöhemmin Viestipartiolainen), joka on tul-
lut korvamaan aiemmat sekalaiset kirjeet ja muistilappuset. Kyseisen
lehden ensimmäinen numero on toimitettu 1992. Lehdessä on esitelty
aktiivisesti toiminnan eri muotoja ja mainostettu runsaasti erilaisia ta-
pahtumia, mikä osoittaa toiminnan olleen monipuolista ja aktiivista.
2000-luulle tultaessa harrasteen runsaus ja aktiivisuus kääntyi kui-
tenkin hiljalleen laskuun, ja lasku on jatkunut oikeastaan näihin päiviin
asti. Se saavutti aallonpohjansa 2010-luvun alussa, jolloin toiminta oli
ympäri Suomea varsin nukuksissa. Iloisena poikkeuksena muun muassa
Tampereen Eräpoikien Titarivartio OH3AP (OH3amatööripartio), joka
on jatkanut toimintaansa tauotta.
Toki JOTA-JOTIin osallistuttiin satunnaisesti eri asemilta ja leireil-
lä saattoi olla radioasemia, mutta toiminnan määrä oli kuitenkin vähen-
tynyt merkittävästi sen huippuvuosista. Toki on sanottava, että näin on
käynyt myös radioamatööritoiminnalle kaiken kaikkiaankin. Tähän ei
syytä varmasti tarvitse kauaa miettiä, internetin aikakaudella, kun ulko-
maisiin kontakteihin ei tarvita enää radioamatöörikalustoa ja kansainvä-
linen toiminta on arkipäiväistynyt. Ennen helpoin tapa saada kv-kont-
akteja oli nimenomaan radioteitse.
Tämän aallonpohja ei kuitenkaan onneksi jäänyt pysyväksi tilaksi,
vaan radiopartiotoiminnan aalto on alkanut kohota uudelleen ja toiminta
on jälleen hyvässä kasvussa. Alkusysäys uudelle aallolle tapahtui L-SP:ssä

38

Scouting i tid

tarkemmin Liedon Eränkävijöissä (LEK) kun lippukunnassa aloitettiin
innokkaan lippukunnassa toimivan radioamatöörin johdolla suunnitel-
mallinen radiopartiotoiminta radioamatöörikillan muodossa radioama-
töörikursseineen (ensimmäinen uuden aallon kurssi vuonna 2011) ja
viestileireineen. Suunnilleen samaan aikaan toiminta alkoi herätä uu-
delleen myös muissa lippukunnissa tuoreimpana Helsingissä Malmin
Tuulenkävijöissä.
L-SP:n alueella LEK:n innokas radioamatööritoiminta johti siihen,
että uusia radiopartiolaisia alettiin saada myös muihin lippukuntiin
kautta piirin. Tämän johdosta perinteikäs ja tunnettu L-SP: n radiokerho
OH1AS herätettiin uudelleen henkiin vuoden 2019 alussa yhdistämään
L-SP:n radiopartiotoimintaa. Toivottavasti samaa kehitystä nähdään
pian muissakin piireissä.
Radiopartiotoiminta
on nimittäin mitä mai-
nioin partiotoiminnan
muoto. Kenen tahansa on
luvallista pitää radioama-
tööriyhteyksiä radioama-
tööriluvat saaneen val-
© Otto Glader vonnassa, mikä madaltaa
kynnystä toimintaan mu-
Partioasemalta yhteys syntyy muihin maihin ja maano- kaan tulemiseen ja mah-
siin. dollistaa toiminnan kai-
Från scoutstationen får man kontakt med andra län- kille ikäkausille. Radio-

der och världsdelar partiotoiminnassa opitaan

radioiden liikennöintikäytännöistä ja tekniikasta, kuten radion käyttä-
misestä, erityyppisistä antenneista ja sähköfysiikasta. Näistä taidoista on
hyötyä esimerkiksi viestiyhteyksien järjestämisessä muissa partiotapahtu-
missa, kuten isoilla leireillä tai pt-kilpailuissa.
Radiopartiotoiminta kehittää myös kielitaitoa, sillä kansainväliset
yhteydet käydään tavallisesti englanniksi. Virallisen radioamatöörin pä-
tevyyden saadakseen on suoritettava tentti, jossa osoitetaan osaaminen
juuri tekniikan ja liikennöintimääräysten osalta ja juuri tässä aikuisen
tuen ja tekemällä oppimisen merkitys korostuu.
Yhteydenpito ei kuitenkaan ole pelkkää hauskanpitoa ja kansainvä-
listymistä vaan toimintaan liittyy aina ajatus myös päivän hyvästä työs-
tä. Radioamatöörit ovat keskeinen osa yhteiskunnan turvaverkkoa, sillä

39

Partio ajassa

asemat ovat jokseenkin autonomisia ja jos esim. GSM-yhteydet pettävät
on radioamatööreillä keskeinen rooli viestinnässä. Kaikki amatöörit
ovat myös velvoitettuja hätäviestintään tarpeen tullen. Erinomaisena
esimerkkinä tästä on Bahamalle 2019 osunut hirmumyrsky; kun kaikki
yhdyskunnan rakenteet olivat tuhoutuneet, oli ensimmäinen yhteys ul-
komaailmaan juuri radioamatöörin pitämä. Ei pidä myöskään unohtaa
VaPePa toimintaa, jossa osaavia viestihenkilöitä tarvitaan.

Kirsikkana kakun päällä radiopartiotoiminta on yksi helpoimmista
kotikansainvälisyyden muodoista partiossa, ja piirin radiokerho tarjoaisi
yhä suuremmalle määrälle kiinnostuneita mahdollisuuden kokea kan-
sainvälisyyttä omalta kololta. Radioamatööriyhteyksien välityksellä
saadaan pidettyä lähes minä vuorokaudenaikana tahansa yhteyttä mui-
hin radioamatööreihin ja -partiolaisiin ympäri maailmaa. Yhteyksien ai-
kana tutustutaan muihin kulttuureihin ja toimintatapoihin ja luodaan
ystävyyssuhteita muiden maiden radiopartiolaisiin.

Radiopartio ei siis olekaan vain mikään pienen piirin erikoisharras-
tus ja mystinen salaseura, vaan kaikille avointa hauskaa, nousujohteista
ja mukavia haasteita tarjoavaa toimintaa. Yhteydenpidon maailmalle ei
tarvitse olla pelkkää sosiaalisen median käyttöä, vaan se voi edelleen
tapahtua myös suoraan toisen ihmisen kanssa. Radiopartiotoiminta on
huikean monipuolinen harrastus, jota voi tehdä niin kaukoyhteyksien
pitämisen, metsäasemien, digiyhteyksien, radiosuunnistuksen tai vaikka
satelliittiyhteyksien muodossa. Kannattaa haastaa itsensä kokeilemaan
uutta ja tutustua toimintaan. Ajankohtaiset infot löytyvät ainakin radio-
partiolaiset-facebooksivulta ja oh1as_radioscout instagramista. Seuraa-
van kerran kaikille avoin radioasema löytyy L-SP:n piirileiri Otavalta!

Lähteet:
Radiopartiolainen 1/1992
Viestipartiolainen 1/2014
OH1AS arkisto

40

Scouting i tid

Otto Glader

Radioscouting i Finland
Kommunikation har alltid varit, och kommer säkert alltid att vara,
en viktig del av scoutverksamheten. Hela scoutidén bygger ju på
kommunikation, d.v.s. de pojkar (scouts) som B-P använde för kommu-
nikation och spaning, genom vilka han fick idén om scoutrörelsen. Tan-
ken om kommunikation har inte just förändrats under årtiondenas gång,
endast de möjligheter som tekniken erbjuder har förändrats.
Kommunikationsscouting, eller i
denna artikel radioamatörverksam-
heten inom scoutingen, d.v.s. ra-
dioscouting, är en gammal form av
scoutverksamhet. Det går inte att sä-
ga exakt när verksamheten kom till
Finland, men man vet att radioscout-
erna första gången kom samman på
radiovågorna år 1957 då första JOTA
(Jamboree On The Air) ordnades.
Ända från början har tanken med
JOTA varit att samla scouter från he-
la världen på en typ av scoutläger.
JOTA-JOTI (Jamboree On The Inter-
net) är fortfarande årets höjdpunkt för
radioscouterna och världens största
scoutevenemang med sina två miljo-
© Otto Glader ner deltagare.

Satelliittienkin kautta voi pitää radio- I sydvästra Finland har ra-
yhteyksiä muihin maihin pienellä ja dioscoutingen redan under flera år-
tionden varit en viktig del av
edullisella kalustolla.

Även genom satellit kan man hålla ra- scoutingen, förr ännu viktigare än nu.
diokontakt med andra länder med li- Det grundades en egen radioklubb i
ten och förmånlig utrustning. det dåvarande distriktet i området år
1979 för att samla ihop radioscouter-

41

Partio ajassa

na och för att stöda verksamheten. Den gemensamma verksamheten och
det stödande nätverket är fortfarande centrala delar av verksamheten,
eftersom frågor gällande teknik och radiokommunikation ofta är svåra
och tekniska. Ett fungerande patrullsystem och ett vuxet stöd är viktigt
vid lösandet av dessa utmaningar. Ända från början har områdets ra-
dioklubb använt radioamatöranropet OH1AS (OH1 amateur scout), som
är ett scoutanrop känt i hela Finland.

På det riksomfattande planet har radioscoutingen förenhetligats och
vedertagits senast i slutet av 1990-talet, då Finlands scouter skaffade sitt
eget anrop OH2SUF och förbundet blev medlem i Finlands Radioama-
törförbund. I början av 1990-talet levde radioscoutingen sina bästa år.
Verksamheten fanns i tiotals kårer och radioscouter runt om i hela lan-
det. I början av 1990-talet började man ge ut tidskriften “Radiopartio-
lainen” (Radioscouten), som ersatte tidigare blandade brev och
minneslappar. Första numret kom ut år 1992 och presenterade verksam-
hetens olika former och gjorde reklam för många olika evenemang, vil-
ket visar att verksamheten var mångsidig och aktiv.

Vid övergången till 2000-talet gick intresset småningom ner och
nedgången har fortsatt ända till idag. I början av 2010-talet nåddes bot-
ten, och verksamheten låg nere i nästan hela Finland. Ett glatt undantag
var en patrull, “Titarivartio”, i Tammerfors, OH3AP. De har fortsatt sin
verksamhet utan avbrott.

Dock deltog man sporadiskt i JOTA-JOTI från olika stationer och
på läger kunde man ha radiostationer, men verksamheten hade dock
krympt mycket sedan toppåren. Detta gäller dock radioamatörverksam-

Antennien raken-
telu on tärkeä osa
radiopartioharras-
tusta ja siihen tar-
vitaan usein
aikuisen tuen
apua.

© Otto Glader Byggandet av an-
tenner är en viktig
del av radioscou-
tingen och där be-
hövs ofta hjälp av
en vuxen.

42

Scouting i tid

heten överlag. Orsaken till detta är ganska klar, i dessa internettider be-
hövs inte radioamatörsutrustning för att få kontakt med utlandet och den
internationella verksamheten har blivit allt vardagligare. Förr var radion
det enklaste sättet att få internationella kontakter.

Denna vågdal blev lyckligtvis inte bestående, utan radioscoutingen
har lyft igen och växer åter fint. En start för den nya vågen var då en
scoutkår i Egentliga Finland, Liedon Eränkävijät, under ledning av en
ivrig radioamatör i kåren startade en systematisk radioscoutverksamhet
och grundade ett radioamatörgille, ordnade kurser och läger. Ungefär
samtidigt vaknade verksamheten åter upp även i andra kårer, senast i
Helsingforskåren Malmin Tuulenkävijät.

I Egentliga Finland ledde LEK:s ivriga radioamatörverksamhet till
att nya radioscouter dök upp även i övriga kårer. På grund av detta
väckte man liv i den traditionella och kända radioklubben OH1AS i
början av år 2019 för att samla verksamheten i området. Hoppas samma
utveckling snart syns i de andra finländska distrikten.

Radioscoutingen är nämligen en förträfflig form av scouting. Vem
som helst har lov att hålla radioamatörkontakt under uppsyn av en per-
son med radioamatörtillstånd, vilket sänker tröskeln att komma med i
verksamheten och gör den möjlig för alla åldersgrupper. Inom ra-
dioscoutingen lär man sig om radioapparaternas trafikpraxis och om
teknik, som t.ex. radioanvändning, olika typers antenner och ellära.
Dessa kunskaper har man nytta av t.ex. då man ordnar informa-
tionsgången i andra scoutevenemang, som på storläger eller i tävlingar.
Radioscoutingen utvecklar även språkkunskaperna, eftersom de inter-
nationella kontakterna oftast sköts på engelska. För att få den officiella
behörigheten som radioamatör måsta man klara av en tent, där man på-
visar kunnandet. Just här behövs det vuxna stödet och sättet att lära sig
genom att göra betonas.

Signalerandet är ändå inte endast roligt och internationalisering,
utan en tanke om dagens goda gärning ingår alltid. Radioamatörerna är
sinsemellan en del av samhällets skyddsnät, då stationerna är relativt
autonoma och om t.ex. GSM-kontakterna sviker, har radioamatörerna
en central roll i kommunikationen. Alla amatörer är också skyldiga att
bidra till kommunikationen vid behov. Ett utmärkt exempel är när en
orkan nådde Bahamas 2019; då alla samhällsstrukturer var förstörda,
kom den första kontakten till utlandet från en radioamatör. Även i Fri-
villiga räddningstjänstens verksamhet behövs kunniga signalpersoner.

43

Partio ajassa

Radioscoutingen hör till de enklaste sätten till internationell kontakt
i scoutingen, och distriktets radioklubb skulle erbjuda allt fler intresse-
rade möjlighet att pröva på att knyta internationella kontakter från den
egna lyan. Radioamatörerna kan hålla kontakt med övriga radioamatö-
rer och -scouter runt om i världen nästan vilken tid på dygnet som helst.
Man lär sig om andra kulturer och handlingssätt och knyter vänskaps-
band med andra radioscouter.

Radioscouting är alltså inte bara en specialhobby för en liten grupp
eller ett mystiskt, hemligt sällskap, utan verksamhet som är öppen för
alla. Kontakten till utlandet behöver inte ske endast genom sociala me-
dier, utan den kan även skötas direkt med en annan människa. Aktuell
information finns åtminstone på Facebooksidan radiopartiolaiset och på
Instagram under namnet oh1as_radioscout. Följande gång kommer en
för alla öppen radiostation att finnas på distriktslägret Otava.
Källor:
Radiopartiolainen 1/1992
Viestipartiolainen 1/2014
OH1AS arkisto

44

Scouting i tid

Pertti ”Pepe” Korkalo

Pjaa-rmtiounonsiuttuarjliesitraimuonituksesta

P artiossa yksi kaikkein tärkeimmistä tekemisistä on aina ollut ret-
kien, leirien, vaellusten ja purjehdusten muonitus. Mistään ei olisi
ikinä tullut mitään ilman säännöllistä ja kelvollista ruokaa. Jokaisella
lippukunnalla ja piirillä on tietenkin aina ollut ja tulee aina olemaan
omat perinteiset tapansa hoitaa homma. Pienten tapahtumien ruoka-
huolto on toki aika kivutonta ja helppoa. Silti pitää muistaa, että se on
ainakin yksi tärkeimmistä, ellei tärkein osa tapahtuman onnistumisessa.

Tässä kohtaa en voi olla lainaamatta oppi-isäni Aulis ”Aku” Leinon
legendaarista ajatusta: ”Jos leirin ohjelma on vaikka kuinka upea, mutta
ruoka huonoa, leiri on pilalla. Jos taas leirin ohjelma on aivan onneton-
ta, mutta ruoka loistavaa, leiri on pelastettu.”

Suurleirimuonituksessa Suomessa on pitkät perinteet. Ajan myötä
suurleiriksi kutsutun tapahtuman koko on muuttunut huimasti. On ollut
50-luvun Hakkis-leirejä, joilla oli alle sata osallistujaa. Sitten oli esi-
merkiksi 90-luvun Loisto-leiri, jonka muonituksesta vastaaminen oli
ehdottomasti kovin haaste partiourallani. Leiriläisiä oli 16 000 ja vierai-
lupäivänä ruokittiin 30 000 ihmistä. Keittiöitä oli yli 200, ja joka päivä
kaksi täysperävaunullista rekkaa toi muonaa leirille. Muonittajia oli yli
2 000.

Kaiken kaikkiaan suurleirien muonituksen muodonmuutoksessa on
muutama todella merkittävä merkkipaalu. Ensinnäkin aluksi niin sanot-
tuja suurleirejä muonittivat pariskunnat tai kaveriporukat. Ruoka han-
kittiin pienissä erissä joko tuottajilta, pikkukaupoista tai useimmiten
tutusta omasta maitokaupasta.

Vähän myöhemmin tapahtui valtava muutos. Varsinais-Suomen
partiopiirissä legendaarinen Aku Leino aloitti systemaattisen partiomu-
nitusjärjestelmän kehittämisen. Edelleenkin tämä järjestelmä on lähes
muuttumattomana ainutlaatuinen. Me jälkipolvet jatkamme tätä työtä.
Ensimmäinen todellinen koitos oli Sompio-leiri partiopojille Kiilopään
maisemissa. Kenenkään leiriläisen ei enää tarvinnut osallistua ruuan-

45

Partio ajassa

laittoon, vaan kaikki saivat astella
suoraan ohjelmista valmiiseen ruoka-
pöytään. Oli muodostettu partiomuo-
nittajien upea joukko palvelemaan
leirin ohjelmaa ja leiriläisiä.
Tuosta lähtien suurleirimuonitus
on järjestetty aina keskitetysti, ei telt-
ta- tai lippukuntakohtaisesti. Toki lei-
reillä on aina ollut alakeittiöitä, mutta
niitäkin ovat hoitaneet koulutetut
© Partiomuseon kokoelma muonittajat. Tähän päättyi myös van-
ha perinne: Omat leivät ja voit mu-
Aku Leino (oik.) kaan. Omaa mieltäni on aina painanut

se, että leirien muonitusvastaava hyvin harvoin istuu leiritoimikunnassa,
muonitus on vain huollon yksi alaosasto. Olen tunnettu kipakoista mie-
lipiteistäni ja sanavalmiudestani. Itse en ole suostunut kertaakaan yh-
teenkään muonitukseen, jos en ole ollut leiritoimikunnan jäsen. Näin on
vältytty monilta väärinkäsityksiltä ja aikatauluongelmilta. Sitä paitsi
muonitus käyttää normaalisti yli puolet leirin budjetista.
Suurleirien muonitus on aina tukeutunut vahvasti Varsinais-Suo-
men ja Lounais-Suomen Partiopiirien osaamiseen. Olemme täällä vuo-
sikymmeniä kouluttaneet satoja ellemme tuhansia uusia muonittajia.
Tietomme ja taitomme ovat haluttuja. Olemme hullun hauska joukko,
joka on aina valmiina lähtemään koviinkin haasteisiin. Suurleirien
muonituksessa kaikkein tärkeintä on joukkojen saumaton yhteishenki ja
usko kaverin tietotaitoon. Päämuonittaja ei koskaan ole Pomo, vaan
koordinaattori, tilaaja, budjetoija, järjestelijä ja hengen luoja.
Ruuanlaitto suurleireillä on vuosien saatossa kokenut useita mullis-
tavia muutoksia. Aluksi kaikki alkoi kuoriperunoista, lihanklimpeistä ja
omista voista ja leivistä, näkkäriä toki oli saatavilla. Minkäänlaisia ruo-
karajoitteita ei ollut. Nyt leiriläisten joukossa on yleensä noin 20 % eri
syistä erityisruokavaliota noudattavia. Tämä on kova haaste yhtä lailla
tekemisessä kuin taloudellisestikin.
Suuri muutos tapahtui, kun silkasta tuoreesta raaka-aineesta siirryt-
tiin ainakin osin säilykkeisiin. Ruoka oli helppo valmistaa, säilyvyys oli
hyvä ja liiat purkit saatiin jatkokäyttöön. Vähän mielikuvitusta vaadit-
tiin teollisen maun peittämiseen.
Sitten tulivat einekset. Valmiit ruuat tuoreena tai pakasteena. Niille

46

Scouting i tid

ei voinut mitään. Maut olivat mitä olivat, maut lisättiin pöytien mauste-
purkeista. Mitään ei voinut jatkokäyttää, säilyvyys oli ongelma ja jäte-
määrä oli hirvittävä. Kuitenkin henkilökunnan tarve pieneni ja
muonittajien työpäivät lyhenivät merkittävästi.
Seuraava vaihe oli Sous Vide
-ruoka. Tarkoittaa ruokaa, joka on
hauduttamalla tehty inhottavan nä-
köisiin vahvamuovipusseihin. Niitä
piti vaan lilluttaa puolisen tunti 80-
asteisessa vedessä, leikata kulma auki
ja kaataa tarjoiluastiaan. Hävikki oli
minimaalista, ja käyttämättömät, jopa
kuumennetut pussit saattoi pakastaa.
Ruuanvalmistusastioiden tiskaus lop-
pui. Itse sain olla muonittajaveli Pek-
ka ”Peku” Lindroosin kanssa
kehittelemässä tätä tuotetta, kun Ja-
lostajalla Chef Rotisseur Kari Heik- © Partiomuseon kokoelma

kilä toi ideaa Suomeen. Eräällä
Tammileirillä testasin tätä tuotetta. Olin haltioissani, kuten sudenpen-
nutkin.
Viimeiset pari kolme vuotta uskoni partiomuonitukseen on ollut ai-
ka lailla koetuksella. Tänä päivänä leireille tilataan ruoka suurtuottajilta
lämpöastioissa suoraan ruokajonoon. Aamupuuroa myöten. Yksikään
näistä tapauksista ei ole toiminut sovitusti, on jopa saatu kylmää ruokaa,
usein se on myöhästynyt, on jopa viety lämpöastioita pois kesken ruo-
kailun, jotta tehdas voi aloittaa uuden pakkauksen. Iso osa partioleirin –
ison tai pienen – tarkoitusta on aina ollut itse tehty ruoka. Toivon har-
taasti, että näistä systeemeistä luovutaan ja palataan takaisin perintei-
seen partioleirisysteemiin, joko ruokaa yhdessä tekemällä tai sitten
innokkaan muonittajajoukon avulla.
Lopuksi haluan kertoa, mitä partiomuonitus on minulle merkinnyt.
Tänä vuonna 2019 tuli täyteen 50 vuotta partiomuonitusta, ei yhtään
vuotta ilman. Pyhäinpäivänä 1969 Aku ja Eila Leino pyysivät minut
mukaansa auttamaan Hennalan seurakuntakeskukseen muonittamaan
Antero ”Hacle” Hagelbergin viestikurssia. Siitä se lähti, kokin koulutus,
keittiömestarin tutkinto, talousaliupseerikoulu ja loputon into, halu ja
palo ruuanlaittoon. Kiitos Aku ja Eila!

47

Partio ajassa

Pertti ”Pepe” Korkalo

sOcmoubteläsgpeisrning och matlagare på stora

B espisningen har alltid varit ett av de viktigaste arbetena på
scoutförläggningar, läger och seglatser. Inget skulle någonsin ha
blivit av utan regelbunden och ätbar mat. Varje scoutkår och distrikt har
förstås haft och kommer alltid att ha sina egna sätt att ta hand om ma-
ten. Bespisningen av små evenemang går dock att sköta ganska lätt.
Ändå gäller det att minnas, att maten är en av de viktigaste delarna av
ett lyckat evenemang.

Här kan jag inte låta bli att citera min lärofader Aulis ”Aku” Leino:
”Fast lägrets program skulle vara hur fint som helst, är lägret förstört
om maten är dålig. Om programmet däremot är dåligt, men maten god,
är lägret räddat”.

Bespisningen av storläger i Finland har långa traditioner. Under ti-
dernas gång har betydelsen för ordet storläger ändrat. I 50-talets Hak-
kis-läger deltog färre än 100 deltagare. Loisto-lägret på 90-talet var
bespisningsmässigt den största utmaningen under min scoutkarriär med
sina 16 000 deltagare och de 30 000 personer som fick mat under be-
söksdagen. Det fanns över 200 kök och varje dag kom två fulla lastbilar
med släp med mat till lägret. Fler än 2 000 scouter arbetade inom be-
spisningen.

Det finns några betydande milstolpar inom förändringarna i bespis-
ningen av storläger. För det första var det till en början äkta par eller

© Partiomuseon kokoelma © Partiomuseon kokoelma

48

Scouting i tid

grupper av vänner som lagade mat på de s.k. storlägren. Maten köptes
in i små partier direkt från producenter, i små affärer eller oftast i den
bekanta mjölkaffären.

Lite senare skedde en enorm förändring. Den legendariske Aku
Leino från Egentliga Finlands scoutdistrikt inledde en systematisk ut-
veckling av scoutbespisningen. Fortfarande är detta system unikt och
s.g.s. likadant. Vi fortsätter detta arbete. Den första verkliga prövningen
var Sompio-lägret för pojkscouter. Ingen av lägerdeltagarna behövde
mera delta i matlagningen, utan alla fick promenera direkt från sina
program till det färdiga matbordet. Man hade samlat en fin grupp mat-
lagare för att betjäna lägerprogrammet och deltagarna.

Från den stunden har bespisningen på storläger alltid ordnats cent-
raliserat. Dock har det funnits underkök på lägren, men även de har
skötts av utbildade matlagare. Här tog den gamla traditionen slut: Eget
bröd och smör med. Själv har jag alltid tyckt att det är synd att bespis-
ningen mycket sällan sitter med i lägerstaben, bespisningen är endast en
del av basservicen. Jag är känd för mina starka åsikter och min slagfär-
dighet. Själv har jag aldrig gått med på att ha hand om en enda bespis-
ning ifall jag inte har varit medlem av lägerstaben. På det sättet har
många missförstånd och problem med tidtabellerna undvikits. Dessutom
använder bespisningen vanligen mer än hälften av lägrets budget.

Bespisningen på storläger har alltid litat starkt på kunnandet i
Egentliga och Sydvästra Finlands scoutdistrikt. Vi har under tiotals år
utbildat hundratals, om inte tusentals, nya matlagare. Vår kunskap och
våra färdigheter är efterfrågade. Vi är ett tokroligt gäng som alltid är re-
do för utmaningar. Inom storlägrens bespisning är gruppernas vi-anda
och tron på kamratens kunnande viktigast. Den ansvarige är aldrig chef,
utan koordinator, beställare, budgetansvarig, organisatör och upp-
rätthållare av den goda stämningen.

Storlägrens matlagning har under årens gång genomgått flera om-
välvande förändringar. Det började med skalpotatis, köttklimpar och
eget smör och bröd, dock fanns knäckebröd att få. Inga specialdieter
fanns. Nu följer vanligtvis cirka 20 % av lägerdeltagarna specialdieter
av olika skäl. Det här är en tuff utmaning både vad gäller matlagningen
och ekonomin.

En stor förändring skedde, då man övergick från enbart färska
ingredienser till att delvis använda konserver. Maten var lätt att laga,
hållbarheten god och överlopps burkar kunde användas senare. Lite

49

Partio ajassa

fantasi behövdes för att täcka över den industriella smaken.
Sedan kom färdigmaten, färsk eller djupfryst. Den kunde man inte
påverka, smaken var som den var. Inget kunde förvaras för att återan-
vändas, hållbarheten var ett problem och avfallsmängden var för-
skräcklig. Ändå behövdes mindre folk och kockarnas arbetsdagar
förkortades märkbart.
Följande skede var Sous Vide -maten. Det här betyder mat, som är
tillverkad genom att låta den mogna i starka plastpåsar som ser otrevliga
ut. Det gällde bara att låta dem ligga i 80-gradigt vatten en halvtimme,
klippa upp hörnet och sedan hälla ut i serveringskärlet. Spillet var mini-
malt och oanvända, t.o.m. uppvärmda påsar, kunde frysas ned. Matlag-
ningskärl behövde inte diskas mera. Själv fick jag vara med och
utveckla denna produkt tillsammans med Pekka “Peku” Lindroos, då
Chef Rotisseur Kari Heikkilä på Jalostaja tog idén till Finland. Jag tes-
tade varan på ett vargungeläger och var förtjust, liksom vargungarna.
De senaste två-tre åren har min tro på scoutbespisning testats hårt.
Till dagens läger beställer man maten från stora producenter i värme-
kärl. Inklusive morgongröten. Inte en enda gång har detta fungerat en-
ligt överenskommelse, man har t.o.m. fått kall mat, ofta har den varit
försenad. T.o.m. har värmekärlen förts bort mitt under måltiden för att
fabriken skall kunna börja packa följande mål. En stor del av meningen
med ett scoutläger – stort eller litet – har alltid varit den hemlagade ma-
ten. Jag önskar verkligen att man frångår
dessa system och går tillbaka till det tradi-
tionella scoutlägersystemet, antingen så att
man lagar maten tillsammans eller så att iv-
riga matlagare har hand om den.
Slutligen vill jag berätta vad scoutbes-
pisningen betytt för mig. I år, 2019, blev det
50 år av scoutbespisning för mig, inte ett år
utan! Under allhelgona 1969 bad Aku och
Eila Leino mig komma med för att hjälpa
med matlagningen på Antero “Hacle” Ha-
gelbergs kurs. Där började det, kockutbild-
ning, köksmästarexamen, underofficers-
skola med mat och en ändlös iver och vilja, © Pertti Korkalon albumi

en passion för matlagning. Tack Aku och Pepe (33 år) och Emmi (1 1
Eila! månader)

50