51 Väinö: Jotta fyysiset kuntomme eivät pääsisi kesän aikana rapistumaan, meillä koirilla on yksi yhteinen kesäharrastus. Tätä harrastetta voi toteuttaa vain aikaisin aamulla, siinä neljän ja kuuden välillä. Nousen silloin sängystä ja raapaisen makuuhuoneen ovea. En kuuntele vastalauseita, vaan vaadin akuuttia pääsyä pihalle silmät liikuttavasti kosteina ja polvet ristissä. Kun jompikumpi ihmisistä nousee avaamaan oven, Armi lyöttäytyy seuraani. Samalla, kun ovi avautuu, sulloudumme siitä silmät viiruina ulos, avaamme välittömästi kitapurjeemme, otamme uhkaavan katsekontaktin piha-aidan takana notkuviin peuroihin (jotka haistoin sisälle asti, mutta ihmiset huomaavat asian vasta nyt) ja sitten juoksemme täysillä eli hännät suorina ja viikset täristen aidalle karjumaan. Huudamme niin paljon kuin torvista lähtee, potkimme maata koripallot kainaloissa ja kävelemme aidalla ristiin rastiin Euroopan omistajina kiukkuisesti puhisten. Siinä sitä tuntee elävänsä. Armi: Sanomme niille suoraan, miten asiat ovat. Että sellaisia tikkukinttuja ei näille main kaivata!! Samat peurat eivät koskaan uskalla tulla takaisin meidän pellolle. Ainakin minusta ne näyttävät aina eri peuroilta. Väinö: Emmekä välitä ihmisten hyssyttelyhuudoista tai varhaisen aamun kellonaikatiedotteista, vaan hoidamme peurankarkotuksen asiallisesti ja asiantuntevasti aivan loppuun saakka. Eli sinne asti, että viimeinenkin hännäntupsu on kadonnut metsän puolelle. Siinä voi mennä monta minuuttia, koska peurat ovat laiskaa väkeä. Pidämme huolen, että KAIKKI tietävät, että nyt ne peurat on karkotettu. Ja että karkottajina toimivat nimenomaan äitin ja isin koirat Väinö ja Armi. Jos siis kävisi niin, että joku tulisi kyselemään. Armi: Yksi kesän parhaista asioista on oma uima-allas. Sain sen edesmenneeltä koiraystävältäni Rikulta. Typerää uima-altaassa on se, että sitä ei täytetä yleensä riittävän täyteen. Väinönkin pitää kuulemma tarvittaessa päästä helteellä viilentymään altaaseen. Lapsellista. Lisäksi minä olen kuulemma ulkona koko ajan niin likainen, ettei allasta kannata täyttää kovin paljon, kun veden joutuu melkein heti vaihtamaan. Minäkö likainen?! Törkeä väite. Olen vain systemaattisesti marinoitu. Teksti ja kuvat: Merja Kyllönen Armi: Metsälenkeillä parasta on se, että siellä voi taistella koko ajan keppejä vastaan. Lisäksi milloin tahansa polun läheltä voi lähteä lentoon lintu tai pyrähtää pakoon jänis, joten koko ajan täytyy olla valppaana. Tarvittaessa ammun perään kuin tykinkuula ja annan samalla vähän huutoa. Väinö: Nautin suuresti myös kesäiltojen metsäkävelyistä – mutta vain siihen saakka, kunnes polut kasvavat keskikesään mennessä umpeen heinää. En voi kävellä myöskään roskaisilla poluilla tai poluilla, joilla on muurahaisia. Jos perheeni pakottaa minut kävelylle sellaiseen maastoon, joka ei vain kerta kaikkiaan sovi hienostuneelle koiralle, odotan, että minua kannetaan. Tämä ei ole mielestäni liikaa vaadittu. Vaikka perheeni on barbaarinen, minun ei tarvitse olla. Minusta olisi kohtuullista, että joku kävisi haravoimassa polut tyhjiksi roskista.
Ransu oli luonteeltaan ihmisrakas ja viihtyi tiiviisti ihmisten seurassa. Ransua voisikin kuvailla ”mamman varjona”. Ransu oli mitä parhain perhekoira ja erinomainen lasten kanssa. Orvokki kertoo, että Ransun kanssa oli aina kiva olla kehässä. Ransu oli todella yhteistyökykyinen eikä koskaan välittänyt ahtaamassakaan kehässä muista koirista, oma mamma oli tärkein! Ransu eli pitkän ja terveen elämän, vanhuus vei Ransun hieman yli 14-vuotiaana. Ulkomuodoltaan Ransu oli tasapainoinen. Erityisinä parhaina puolina Orvokki mainitsee Ransulla olleen kaunis pää, hieno ylälinja, hyvä takaosa ja hännänkiinnitys. Ransun turkki pysyi oikean värisenä vanhuuteen saakka. Orvokki muistelee, että Ransu oli oikeankokoinen uros, painoa 8,5 kg ja säkäkorkeus 26-27 cm. Ransua käytettiin paljon aikanaan jalostukseen ja se jättikin paljon kivoja jälkeläisiä. Orvokki kertoo hauskan muiston ensikohtaamisestaan Ransun kanssa; Ransu saapui Suomeen Tanskasta ja Orvokki oli omien poikiensa kanssa pentua hakemassa lentokentältä. Pentu otettiin ulos lentoboksista ja pojat tuumasivat, että pentu on ihan pikkukakkosen Ransun näköinen, siinä samalla pentu sitten Ransuksi ristittiin. HISTORIAN HAVINAA BORCHORST FILIPINO “RANSU” 1989-2003 52 AVOCATION AMAZING RACE “ELMO” 2003-2016 Elmo oli luonteeltaan vilkas ja tomera uros. Elmo asui nuorena Orvokin luona, mutta muutti myöhemmin toiseen kotiin ja olikin siellä isännän reipas lenkkikaveri. Elmon intohimo olivat tyttökoirat, uroksista se ei niinkään piitannut. Elmolla oli erinomainen takaosa, vahva runko, kaunis pää ja hyvä hännänkiinnitys. Orvokki muistelee, että Elmolla oli erityisen kaunis pigmentti ja väri. Elmo oli isohko uros, säkäkorkeus 28-29cm ja painoa 10kg. Elmo kuoli 13- vuotiaana diabeteksen ja syövän väsyttämänä. Teksti: Riina Sjöman Kuvat: Orvokki Lämsä
Konsta sai nimensä luonteensa mukaan, muistelee Konstan omistaja Orvokki Lämsä. Konsta oli pentuna huumorintajuinen ja kujeileva, erään kerran kun pentu oli keksinut omistajalleen tempauksillaan puuhaa, niin Orvokki oli todennut ettei nyt konstailla. Ja siitä tuli pennulle kutsumanimi! Vanhemmiten rakkaalla lapsella oli monia nimiä kuten Konstaapeli ja Konsta Pylkkänen. Villikkopennusta kasvoi kaunis aussiuros, jolla oli lopulta rauhaisa ja sopuisa luonne. Orvokki kuvailee Konstan ollleen unelmauros ja myös näyttelyissä rauhallinen esiintyjä. HISTORIAN HAVINAA TATONG’S ECLIPSE OF THE MOON ”KONSTA” 1992-2008 Ulkomuodollisesti Konstan parhaat puolet olivat oikeanlaatuinen karhea turkki, erittäin hyvä etuosa, kaunis pää, pitkä kaula, leveä takaosa ja suora selkälinja. Korvat Konstalla olivat isot ja hännänkanto olisi voinut olla hieman parempi, kertoo Orvokki. Konsta oli keskikokoinen uros, säkä 27-28cm ja painoa enimmillään 10kg. Konsta kuoli vajaa 16- vuotiaana ja pysyi hyvässä kunnossa vanhaan ikään saakka. 53 Teksti: Riina Sjöman Kuvat: Orvokki Lämsä HISTORIAN HAVINAA -juttusarja jatkuu Mikäli haluat koirastasi jutun juttusarjaan, ota yhteyttä päätoimittajaan [email protected]
Thunder oli syntynyt USA:ssa ja se asui Kanadassa. Se tuli minulle näyttely- ja jalostuslainaan kahdeksi vuodeksi. Hans Lehtinen auttoi minua löytämään ja saamaan Thunderin. Kiersin Thunderin kanssa näyttelyitä Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Italiassa. Thunder oli vuoden aussi Suomessa 1998. Se oli ROP Helsingin maailmanvoittaja -näyttelyssä ja samana vuonna myös ROP Italiassa Euroopan voittaja - näyttelyssä. HISTORIAN HAVINAA EAGER APRIL THUNDER (SUOMESSA 1997-1999) Thunder periytti varmaa terrieriluonnettaan, hyviä värejään, karkeaa turkkia, hienoa päätä ja ilmettä ja hyvää ylälinjaansa. Thunder oli mahtava pieni terrieri, joka sujahti helposti perheeseemme. Thunder tuli minulle Kanadasta vuonna 1997 ja palasi takaisin vuonna 1999. Thunder osoittautui erittäin hyväksi jalostuskoiraksi. Thunderin 6 pentueessa Suomessa on 12 valiota. Thunder eli 13-vuotiaaksi ja elää edelleen monien aussien sukutauluissa. Teksti: Marjo Ahola kuvat: Marjo Ahola ja Markus Walden 54 Thunder, kavereiden kesken ”Pappa-Tunturi” oli hyvin positiivinen ja itsevarma koira, mutta ei ehkä se penaalin terävin kynä. Hauskin kommellus sen kanssa sattui Ruotsin näyttelyssä ollessamme. Thunderin kuljetuslaatikosta kehän laidalla alkoi kuulua hirvittävä ulina ja mekkala. Thunder oli kaivautunut omien peittojensa väliin ja oli eksynyt. Totaalisesti. Meni hetki, jos toinenkin, ennen kuin älysin, vetää eksyneen koiran peittoineen purkista ulos. Sen jälkeen Thunderilla oli purkissaan vain yksinkertainen patja, johon se ei pystynyt eksymään. Thunderin menestyksekkäin jälkeläinen oli “Hiski” eli C.I.B. US MVA, POHJ MVA, FIN MVA, SE MVA, NO MVA, US CH, EUJV-99, PMV-01, KBHV-02, PMV-02, V-07, SEV-00, NOV-01, NOV-02, MV-02, WA-02 Bluepepper's Thunder King. Hiski jäi meille kotiin. Hiski on ensimmäinen eurooppalainen Vuoden Aussi USA:ssa, se oli näyttely- ja jalostuslainassa Eve Steelellä. Euroopan voittajanäyttelyiden ryhmäsijoituksissa Hiski pitää edelleen rodun ennätystä tassussaan ryhmäkilpailuissa - RYP 2 Amsterdamissa. Hiski on rotumme ensimmäinen aussi, joka on ollut kaikkien rotujen näyttelyssä BIS1 Suomessa ja Ruotsissa. Hiski on rotunsa ensimmäinen Best in Show 1 kansainvälisessä näyttelyissä Ruotsissa.
Milloin aloititte kaverikoiratoiminnan? Aloitimme vuonna 2018 Mallan ollessa 6-vuotias. Mitkä ovat kaverikoiran tärkeimmät ominaisuudet? Koiran tulee olla terve, vähintään 2-vuotias, hyväkuntoinen ja koiran historia tulee tuntea. Lisäksi tietysti koiran täytyy olla ystävällinen ja luonnostaan kiinnostunut ihmisistä -koiraa ei missään vaiheessa käsketä ihmisten luo vaan koira saa käynnillä hakeutua sinne itse. Käynneillä vastaan voi tulla myös erilaisia apuvälineitä, ääniä ja äkkinäisiä liikkeitä, joita koiran täytyy sietää. Kenelle suosittelet kaverikoiratoimintaa? Kaverikoiratoiminta on vapaaehtoistyötä, joten jos ihmisten ilahduttaminen koiran avulla kutsuu, suosittelen lämpimästi kaverikoiratoimintaa. Toimintaan täytyy totta kai pystyä sitoutumaan, mutta käyntejä on ainakin täällä Jyväskylässä hyvin eri aikoina ja päivinä, joten itselle sopiva käynti oli helppo sovittaa kalenteriin. Pari tuntia kuukaudessa oli omassa arjessa pieni panostus, jolla sai annettua valtavasti!. Kaverikoira “Malla” (Avocation Once Upon A Time) Omistaja Eevi Yli-Viikari Toiminnasta saimme paljon ihania kokemuksia, tarinoita sekä mukavan porukan joista monen kanssa tutustuimme todella hyvin! Sen lisäksi, että käynneillä on useasti ollut hymy herkässä ja tippa linssissä, on ollut ilo nähdä koiran innostus työhön. Nopeasti Mallakin oppi mitä valjaiden vaihtaminen pantaan (käytäntö turvallisuussyistä, sillä panta on helpompi irrottaa kuin valjaat) ja huivin kaivaminen laatikosta tarkoitti. 55
Miten kaverikoiraksi pääsee? Kaverikoiraohjaajaksi haluavan tulee käydä viikonlopun mittainen kurssi, jossa käydään läpi teoriaa ja tarkkaillaan koiran käyttäytymistä. Tämän suoritettuaan käy ohjaaja ensin vierailukohteissa muutamia käyntejä ilman koiraa, ja sen jälkeen kokenut ohjaaja lähtee kaveriksi koirakolle. Kun tietty määrä käyntejä on suoritettu, ansaitsee koira Kennelliiton kaverikoirahuivin. Kennelliiton sivuilta löytyy kennelpiirien kaverikoiravastaavat, joilta voi kysellä seuraavan kurssin alkamisesta. Kivoin palaute vuosien varrelta? Eräässä yksikössä hoitajat kertoivat että käynnin jälkeen tiettyjen asukkaiden aggressiivisuus vähentyy aina jopa viikoksi käyntiemme jälkeen. Myös hoitotoimenpiteet olivat helpompia, kun muistoon koirista voi palata ja ajatukset saa käännettyä muualle. Tämä sai käsittämään kuinka koiran läsnäolo kantaa myös vajaan tunnin käyntiä huomattavasti pidemmälle. Kaverikoirien käynti on muutakin kuin rapsuttamista, se voi olla monelle kuukauden kohokohta, joka saa tulemaan huoneesta yleisiin tiloihin. Se voi olla myös keino pystyä palaamaan menneisyyden muistoihin, tai aistituntemus kun sormet saa upottaa koiran turkkiin ja tuntea sen hengitys. Mieleenpainuvimmat hetket? Kennelliiton palkitsemistilaisuus Jyväskylän Paviljongissa oli hieno kokemus ja pieni tippa saattoi käväistä silmäkulmassa kiitosten myötä. Myös ne kerrat, kun jo sängyssä silmät kiinni makaavan potilaan käsi hakeutuu koiran turkkiin ja suupielet kaartuvat vielä kerran hymyyn, tai kun kyyneleet valuvat ikäihmisen silmistä vaikkei sanoja enää löydy, ovat tilanteita joita lämmöllä kannan sydämessäni. Usein on saanut kuulla miten odotettuja kaverikoirat ovat, ja vakiokohteen asukkaat muistavat koirat nimeltä. On Malla saanut myös joululahjojakin vierailukohteen asukkailta. . 56
Onko tullut joskus vastaan haasteita tai tilanteita joissa Malla on kokenut olonsa epämukavaksi? Aluksi Mallalla kesti tottua käyntien intensiteettiin. Malla touhotti ensimmäiset 10 minuuttia niin vauhdilla, että väsähti heti eikä jaksanut enää tervehtiä ihmisiä. Pikkuhiljaa koirakin alkoi ymmärtämään että aivan täydellä innolla ei kannata töihin lähteä, jotta koko käynnin jaksaa. Malla ei myöskään pidä pään päältä rapsuttamisesta, ja tästä aina kerron rapsuttajille, mutta usein viesti saattaa unohtua. Tällöin Malla väistää kättä ja kääntyy itse enemmän esimerkiksi kylki rapsuttajaan päin. Kävimme harvoin vierailuilla joissa oli pieniä lapsia, sillä Malla innostuu lapsista niin että lähtee aivan kierroksille. Onko aussi mielestäsi hyvä rotu kaverikoiratoimintaan? Varmasti! Ihmisiä rakastava, ystävällinen ja aktiivinen rotu sopii hyvin kaverikoiraksi. Totta kai kuitenkin jokainen omistaja tuntee koiransa parhaiten: työn teon täytyy olla koirallekin mukavaa ja halun mennä rapsuteltavaksi tulee lähteä koirasta itsestään. Omistajan tulee osata lukea ja kunnioittaa koiran eleitä, joinakin päivinä koira voi esimerkiksi viestiä, ettei jaksakaan enempää rapsuttelijoita, jolloin koirakko voi siirtyä hiukan syrjään odottelemaan. Tämäkin työ on koiran ja omistajan tiimipeliä! Uskon, että ihmisrakkaissa ausseissa olisi varmasti monia loistavia kaverikoiria! Lisäksi tällaiset hiukan pienemmät rodut sopivat hyvin laitoksiin, joissa osa sänkypotilaista toivoo saavansa koiran viereensä sänkyyn. Mikäs sen parempaa koiralle, kuin lämpöinen petipaikka rapsutusten kera! Eläkesuunnitelmat? Malla eläköityi kaverikoiratoiminnasta vuoden vaihteessa. Tällä hetkellä kohta 12-vuotiaan rouvan pitää kiireisenä erityisesti perheen kaksi pientä lasta, vaunulenkit ja lattian putsaaminen syöttötuolin alta. Malla myös nauttii täysin rinnoin niistä harvinaisista hetkistä, kun koti on joskus tyhjä ja hiljainen, eikä mikään häiritse hyviä päiväunia. Välillä hän matkustaa myös mummolaan lomalle hiljaisuuteen. Teksti: Vilma Nurmio ja Eevi Yli-Viikari Kuvat: Eevi Yli-Viikari 57
Turkulainen Päivi Sirén on omistanut ausseja 1960-luvulta saakka. Päivi kertoo olleensa 10-vuotias, kun hänen ensimmäinen aussinsa Suvisalon Pepi ”Pepi” saapui hänen lapsuudenkotiinsa. Päivi muistelee, että oli hänen äitinsä päätös valita roduksi juuri australianterrieri. Äiti oli nähnyt Turun Artukaisten koiranäyttelyssä aussin ja ihastunut aussin hauskannäköiseen ulkomuotoon. Muita valintaperusteita oli ollut sopivan pieni koko ja energisyys. 60-luvun pientaloalueella Päivin vanhemmat olivat myös arvostaneet koiraa, joka ei hauku turhia. Pennun kasvattajan Helmi Liitolan he tapasivat siellä samaisessa koiranäyttelyssä. Helmin seuraavasta pentueesta syntyikin sitten Päivin ensimmäinen aussi vuonna 1969. Päivi kertoo käyneensä ahkerasti katsomassa pentua Turun keskustassa Puolalankadulla, missä kasvattaja asui. Päivin koulu oli siinä aivan lähellä ja Päivistä tuli säännöllinen vieras pentulaatikon äärellä. Päivi sai valita mieleisensä urospennuista ja Päivi muistelee Pepin olleen pentueen isoin poika, joka oli aina kasan päällimmäisenä. Pepi-pentu saapui Päiville huhtikuussa 1969 ja samana keväänä heillä oli kesämökillä lampaan karitsa, jonka emo oli hyljännyt. Päivin perhe adoptoi karistan, joka nimettiin ”Päkäksi”. Karitsaa syötettiin tuttipullosta ja se ystävystyi Pepi-aussin kanssa. Pepi söi lampaan ruuat ja Päkä kuopsutti sisään syömään Pepin ruokia. Pihalla lammas ja koira viihtyivät yhdessä. Päivi muistelee, että Pepillä oli tapana roikkua hampaillaan lampaan villoissa ja niiden kahden yhdessäelo oli varsin hupaisan näköistä. Pepi oli ensimmäinen Suvisalon Pepi ja Päivi sekä karitsa “Päkä” keväällä 1969 58
Pepin kanssa Päivi harrasti kolme kertaa näyttelyitä. Kahdessa ensimmäisessä näyttelyssä Pepi voitti kaiken ja sai muotovalioon oikeuttavat sertifikaatit, Päivi muistelee. Kolmannessa näyttelyssä Pepi jäi toiseksi ja se harmitti teiniikäistä Päiviä niin paljon, että näyttelyura jäi heidän osaltaan siihen, Päivi naurahtaa. Harmillisesti Pepi jäi sitten sertiä vaille valioksi. Myöskään myöhemmin elämässään Päivi ei ole näyttelykehiin aussiensa kanssa palannut. Pepistä Päivillä on myös hauska muisto, joka liittyi koiran kynsien leikkaamiseen. Päivi kertoo, että Pepi oli melko omapäinen poika ja ei aina ihan yhteistyöhaluinen hoitotoimenpiteissä. Nuori Päivi ratkaisi ongelman siten, että kulki pennun kanssa Turun keskustaan kasvattajan rappukäytävään leikkaamaan koiran kynnet. Pepin käyttäytyminen muuttui pelkästään siitä, että oltiin syntymäkodin rappukäytävässä ja niin Päivi sai kynnet leikattua! Tämä kynsienleikkaustapa toimi vuosia ja kasvattajaa ei tarvinnut häiritä. Pörö ja Pepi II Pepi eli pitkän ja terveen elämän. Pepin jälkeen Päiville tuli seuraava urosaussi ”Pörö” Sassatown kennelistä vuonna 1982. Päivi oli tässä vaiheessa jo vakuuttunut, että aussi on paras rotu. Aussin kaunis ulkomuoto, terhakkuus, helppohoitoisuus ja hyväluonteisuus on myös myöhemmin pitänyt Päivin rodulle uskollisena. Päivi muistelee Pörön olleen isokokoinen uros. Päivi kertoo, että vielä 80-luvulla tietoa kasvattajista ei juuri ollut eikä koirakirjoissa ollut ausseista juuri mitään mainintoja. Pörön kasvattajaan hän oli tutustunut nuorena tyttönä, koska Hartolla oli Päivin ensimmäisen aussin sisko. Myös Pörö eli pitkän ja terveen elämän. Suvisalon Pepi Päivi ja “Pörö” 80-luvulla 59
Kaksi ensimmäistä aussia olivat hyvin terveitä ja Päivi kertoo koirien ruokinnan olleen silloin hyvin erilaista. Ei ollut teollisia kuivamuonia ja Päivi muistelee koirien syöneen ns. kotiruokaa ja sisäelimistä sydäntä ja maksaa. Kolmas aussi Päiville tuli vuonna 2003 Oripäästä, Cikitita Kennelistä. Pentu oli viralliselta nimeltään Cikitita Loony Of Love ja sai nimekseen Pepi II. Päiville tuntui luontevalta nimetä pentu ensimmäisen rakkaan koiransa mukaan, mutta myöhemmin nyt viimeisen aussin tultua taloon Päivin aikuiset lapset olivat sanoneet, ettei se voi olla enää Pepi, joten Päivi nimesi sen Peppiksi! Nykyisen aussin nimeltään ”Peppi” (Clintwood´s A-Team Triple Jumper) Päivi sai maaliskuussa 2020, kolme päivää ennen kuin korona-ajan rajoitukset alkoivat. Peppi on tuonut paljon iloa ja merkitystä Päivin elämään. Peppin kanssa Päivi innostunut myös koiraharrastusten pariin. Säännöllisesti he treenaavatkin Tokoa, Rally-Tokoa ja koiratanssia. Lajitutustumista on ollut agilityssä, Dobossa ja noseworkissa. Aikasempien aussien kanssa ei ollut mahdollisuutta harrastaa, kertoo Päivi. Ensimmäisten aussien kanssa aika oli sellainen, että pienet koirat eivät olleet tervetulleita koulutuskentille, koulutukset oli suunnattu enemmänkin palveluskoirille. Kolmannen Pepi II:n kanssa taas lapsiperheen ruuhkavuodet olivat harrastamisen tiellä. Korona-ajan Peppi Kolmas aussi Pepi II sairasteli jonkin verran, vaikkakin eli yli 16-vuotiaaksi. Päivi kertookin, että on huolestuneena seurannut rodun terveyttä. Päivi muistelee, että alkuvuosikymmeninä aussit olivat hyvin terveitä. Kolmas ja nyt neljäs aussi Päivillä on ollut narttuja ja kaksi ensimmäistä olivat uroksia. Sukupuolten luonne-eroista Päivi on havainnut, että hänellä urokset ovat olleet vahvahermoisempia ja nartut taas hieman herkempiä. Myös turkinhoitotyylit –ja metodit ovat muuttuneet vuosien varrella. Päivi kertoo, että kolmea ensimmäistä aussia ei trimmattu oikeaoppisesti, vaan lähinnä keväisin vanhat irtoavat karvat nypittiin pois. Pepi II eli yli 16-vuotiaaksi 60
Päivi onkin ollut kovin mielissään, kun nyt pystyy Peppi-aussin kanssa harrastamaan ja tutustuu sitä kautta myös uusiin ihmisiin. Päivi kertoo Peppi aussin olevan erityisen uskollinen ja älykäs, siksi harrastaminenkin on niin mieluista. Koira nauttii yhdessä tekemisestä ja omistajallekin se on palkitsevaa. Päivi kertoo hauskan yksityiskohdan kun meni ensimmäistä kertaa Peppin kanssa koulutushallille ja siellä kerrottiin, että Rally-Tokoon on mahdollisuus ilmoittautua. Päivi muistelee ajatelleensa mielessään, että johan on ajat muuttuneet kun koirienkin kanssa rallia harrastetaan. Myöhemmin selvisi mistä on kyse ja parivaljakosta on tullut melkoisen taitavia tässä lajissa. Päivi kannustaakin kaikkia aussin omistajia rohkeasti harrastamaan monipuolisesti tämän valloittavan rodun kanssa! Teksti: Riina Sjöman Kuvat: Päivi Sirénin kotialbumi Peppin lempipuuhaa on kiivetä tähystämään omistajan selän päälle. 61
ANATOMIA Polvea passiivisesti tukevia nivelsiteitä on neljä: polvinivelen keskellä sijaitsevat etummainen ja takimmainen ristiside sekä nivelen ulko- ja sisäsyrjällä sijaitsevat sivusiteet. Lisäksi polvessa on kaksi puolikuun muotoista nivelkierukkaa, jotka mm. toimivat iskunvaimentimina ja vakauttavat niveltä. K O I R A N P O L V E N E T U M M A I S E N R I S T I S I T E E N V A U R I O E l l a S ö d e r l u n d , p i e n e l ä i n s a i r a u k s i e n e r i k o i s e l ä i n l ä ä k ä r i P o l v e n e t u m m a i s e n r i s t i s i t e e n r e p e ä m ä o n y l e i s i m p i ä k o i r a n t a k a j a l a n o n t u m a n s y i t ä j a p ä ä s y y p o l v e n n i v e l r i k o n s y n t y y n . R i s t i s i d e v a u r i o n s e u r a u k s e n a m y ö s p o l v e n m u i t a r a k e n t e i t a v o i v a u r i o t a . R i s t i s i d e v a u r i o i t a e s i i n t y y k a i k e n r o t u i s i l l a j a - i k ä i s i l l ä k o i r i l l a . E t u m m a i n e n r i s t i s i d e v o i k a t k e t a k o k o n a a n t a i o s i t t a i n . M o l e m m i s s a t a p a u k s i s s a n i v e l e e n a l k a a k e h i t t y ä n i v e l r i k k o a m u u t a m a s s a k u u k a u d e s s a , m i k ä l i v a i v a a e i h o i d e t a . RISTISITEET JA NIVELKIERUKAT Ristisiteet ovat vahva, lyhyt nivelside polvinivelen keskellä, reisiluun ja sääriluun välillä. Eturistiside tukee reisiluun pään sääriluun nivelpinnalle takajalan työntövaiheen aikana. Se rajoittaa myös polvinivelen kiertoliikettä. Takaristiside tukee polvea ja estää sääriluun liukumisen liian taakse reisiluuhun nähden Eturistiside on toiminnallisesti takaristisidettä tärkeämpi. Nivelkierukat toimivat iskunvaimentajina reisiluun ja sääriluun välissä suojelle nivelpintoja. MIHIN ETUMMAISTA RISTISIDETTÄ TARVITAAN? Koiran polven anatomia on hyvin samanlainen, kuin meidän ihmisten. Erona kuitenkin on painonvarauksen aikaiset voimat: ihmisillä ei ole samanlaisia kulmauksia kuin koirilla, joten ihmisen seistessä paino on suoraan nivelpinnan päällä, eikä nivelsiteisiin tule rasitusta. Koirien sääriluiden nivelpinta on taaksepäin kalteva, joten koiran varatessa painoa takajalalle, reisiluu liukuu sääriluun nivelpintaa pitkin taaksepäin. Ristisiteet rajoittavat tätä liikettä. Lisäksi etummainen ristiside estää polven yliojentumista sekä sääriluun sisäänpäin kiertymistä. 62 KUVA 1. Polvi edestä. Etummainen ristiside sinisellä, takimmainen punaisella.
RISTISIDEVAURION SYNTY Ristisidevaurion tarkka syy on tutkimuksista huolimatta huonosti ymmärretty. Altistavina tekijöinä pidetään mm. takajalkojen huonoja kulmauksia (suorat takajalat), sääriluun nivelpinnan suurta kulmausta, koiran ylipainoa sekä muita polvinivelen toimintaan vaikuttavia sairauksia, kuten patellaluksaatio tai osteokondroosi. Lisäksi steriloiduilla nartuilla on todettu yli kaksinkertainen riski saada ristisidevaurio steriloimattomiin verrattuna. Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan etummaisen ristisiteen vaurio on myös voimakkaasti perinnöllinen, eikä sairaita koiria tulisi käyttää jalostukseen. Esimerkiksi labradorinnoutajilla ristisidevaurion periytymisaste on 62 %, eli yli puolet repeämäriskistä aiheutuu perinnöllisistä tekijöistä. Labradorinnoutajille on jo olemassa geenitesti ristisidevaurio-riskin mittaamiseksi, ja testiä ollaan kehittämässä rottweilereille sekä newfoundlandinkoirille. Samaa testiä ei voida käyttää kaikille roduille, sillä ristisidevaurion riskiä kuvaavan geenijoukon koostumus vaihtelee eri roduissa. Äkillinen traumaattinen vaurio voi syntyä esimerkiksi polven voimakkaasta yliojennuksesta koiran astuessa nopeassa liikkeessä kuoppaan tai polven äkillisestä kiertoliikkeestä tassun ollessa tiukasti maassa. Vallitsevan käsityksen mukaan yleisin syy ristisidevaurioon on kuitenkin ristisiteiden etenevä rappeuma, joka ajan myötä johtaa osittaiseen tai täydelliseen etummaisen ristisiteen repeämään. Noin 40 - 50 %:lla koirista, joilla on etummaisen ristisiteen vaurio, tulee kahden vuoden sisällä sama vaurio toiseen polveen. Ristisiteiden vaurioituminen yhtä aikaa on yleisempää tietyillä roduilla, kuten labradorinnoutajalla ja rottweilerilla. Etummaisen ristisiteen vaurioituessa myös nivelkierukat voivat vaurioitua. Useimmiten nivelkierukat vaurioituvat kuitenkin hoitamattomissa ristisidevaurioissa (kuten osittainen ristisidevaurio, jota ei ole havaittu ajoissa), jolloin polven epästabiilius aiheuttaa nivelkierukkaan jatkuvaa ”murskavammaa”. OIREET JA DIAGNOSOINTI Ristisidevaurion oireena on ontuma, kipu ja polven turvotus. Osittaisessa vauriossa ontuma voi olla vaihtelevaa ja ontuma voi loppua levossa. Ristisiteen täydellisessä vauriossa koira on yleensä lähes kolmijalkainen. Koira istuu tyypillisesti vaurioitunut jalka hieman ulompana, sillä se ei halua koukistaa polvea normaalisti. Testi on kehitetty pohjoisamerikkalaisten labradorinnoutajien avulla, joten se pätee parhaiten tässä populaatiossa. Testi toimii todennäköisesti myös suomalaiskoirilla. Diagnoosi tehdään tyypillisten oireiden sekä huolellisen ontumatutkimuksen perusteella. Eläinlääkäri tekee ns. vetolaatikkotestin, jossa testataan sääriluun siirtymistä suhteessa reisiluuhun. Testi voi vaatia rauhoituksen, sillä se voi tuntua koirasta epämukavalta. Kroonisissa vauriossa testi ei ole niin luotettava, koska polvinivelen ympärille muodostuu sidekudosta elimistön yrittäessä tukea epävakaata niveltä. Röntgenkuvat auttavat diagnoosissa: röntgenkuvissa ei nähdä itse ristisiteitä, mutta lisääntynyt nivelnesteen määrä ja alkavat luupiikit viittaavat usein ristisidevaurioon. 63
HOITO JA ENNUSTE Konservatiivinen hoito, eli lepo ja kipulääke voivat riittää siihen, ettei koira enää onnu, mutta nämä eivät estä nivelrikon kehittymistä. Lisäksi polven epästabiilius rasittaa jatkuvasti nivelkierukoita. Leikkaushoidolla pyritään saamaan polvinivel stabiiliksi. Suositeltavin hoitomuoto onkin ristisidevaurion korjaaminen leikkauksella. Kirurgisia menetelmiä on useita. Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan ns. osteotomiatekniikoilla, eli tekniikoilla, joissa sahataan sääriluuta, saadaan parhaat tulokset ristisidevaurioiden hoidossa. Eniten käytettyjä osteotomiatekniikoita ovat TPLO (Tibial Plateau Leveling Osteotomy) - sekä TTA (Tibial Tuberosity Advancement) - menetelmät. TPLO-menetelmässä sääriluun yläosa sahataan irti ja käännetään siten, että nivelpinnan kulma pienenee. Nivelpinnan kulman pienentyessä reisiluu ei pääse liukumaan sääriluun nivelpintaa pitkin taaksepäin koiran varatessa painoa jalalle. Tällöin etummaista ristisidettä ei tarvita. Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan TPLO - menetelmällä saadaan paras lopputulos. TTA - leikkauksessa sääriluun harjanne sahataan irti ja siirretään eteenpäin, jonka jälkeen se kiinnitetään paikoilleen levyllä sekä sahauslinjaan asennettavalla korilla. Menetelmä perustuu siihen, että polven suora side estää reisiluun liukumisen sääriluun nivelpinnalta. Leikkauksen jälkeen koira alkaa varata painoa jalalle 3 - 5 päivän kuluttua, mutta liikuntaa tulee rajoittaa siihen asti, että röntgenkuvissa sahauslinjan todetaan luutuneen riittävästi. Tämä tapahtuu yleensä noin kahdessa kuukaudessa. 64 A. Röntgenkuva polvesta, jossa on etummaisen ristisiteen vaurio. Kuvassa näkyy nivelnesteen määrän lisääntyminen (tähti) ja alkavat luupiikit (nuolet). B. röntgenkuva terveestä polvesta.
Osteotomiatekniikoiden lisäksi on olemassa menetelmiä, joissa polvi tuetaan erityisompeleilla nivelen ulko- tai sisäpuolelta (ekstra- tai intrakapsulaarinen menetelmä). Näissä tekniikoissa on kuitenkin suurempi komplikaatioriski (mm. tuen pettäminen), joten ne eivät sen vuoksi yleensä sovi aktiivisille ja isommille koirille. Ennuste toipumiselle osteotomialla tehdyn leikkauksen jälkeen on hyvä - erinomainen. Yksilölliset erot ja paranemisprosessit vaikuttavat ennusteeseen. Toipuminen vie kuitenkin aikansa, ja fysioterapialla on tärkeä rooli toipumisvaiheessa. Polvinivelen biomekaniikka muuttuu osteotomiatekniikoilla tehdyssä leikkauksissa, mikä vaikuttaa koko raajan toimintaan. Fysioterapian avulla saadaan polvinivelen toiminta palautettua mahdollisimman hyväksi. Lisäksi fysioterapia auttaa hyvän lihaskunnon ylläpitämisessä sekä nivelen liikeradan säilyttämisessä. Ristisidevaurion hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti koiran iän ja käyttötarkoituksen mukaan. LÄHTEITÄ DeCamp CE, Johnston SA, Dejardin LM, Schaefer SL. The stifle joint. Kirjassa: Brinker, Piermattei, and Flo’s Handbook of small animal orthopedics and fracture repair. 5th edition. Elsevier 2016. Kowaleski MP, Boudrieau RJ, Pozzi A. Stifle joint. Kirjassa: Johnston SA & Tobias KM. Veterinary Surgery Small Animal. Second edition. Elsevier 2018. Krotscheck U, Nelson SA, Todhunter RJ, Stone M, Zhang Z. Long term functional outcome of tibial tuberosity advancement vs. tibial plateau leveling osteotomy and extracapsular repair in a heterogeneous population of dogs. Veterinary Surgery 2016:45(2);261-8. University of Wisconsin-Madison. https://www.vetmed.wisc.edu/lab/corl/canine-genetic-testing/ Engdahl et al. The epidemiology of cruciate ligament rupture in an insured Swedish dog population. Sci Rep 2021:11;9546. 65 Röntgenkuva TTA-leikkauksen jälkeen. Sääriluun harjanne on sahattu irti ja siirretty eteenpäin, jonka jälkeen se on tuettu paikalleen levyllä sekä sahauslinjaan asennetulla korilla. Röntgenkuva TPLO-leikkauksen jälkeen (A. sivusta, B. edestä). Sääriluun nivelpinta on sahattu irti, käännetty neutraaliin asentoon ja kiinnitetty uudelle paikalleen levyllä ja ruuveilla. Sahauslinja merkitty nuolella.
66 Viggon tarina Reilu viikko tapaturmasta koira leikattiin. Koska Viggo on erittäin aktiivinen, hyvin ketterä ja melkoisen touhukas, valittiin leikkaustavaksi TPLO, jossa sääriluun yläosa sahattiin ja käännettiin, jolloin polven niveltaso muuttuu niin, että rasitus siirtyy pois ristisiteeltä. Luu kiinnitettiin titaanilevyllä takaisin paikoilleen. Toinen teoreettinen vaihtoehto on puolet halvempi, ns. ekstrakapsulaarinen lankamenetelmä, jossa polvinivelen ulkosivulle, pienen jänneluun alle ja sääriluun läpi asetetaan sulamaton kuitu, eli siima. Tätä kuitenkin suositellaan ensisijaisesti kissoille ja pienemmille, vanhemmille, vähemmän aktiivisille koirille, joten unohdimme tämän ratkaisun, koska halusimme, että koira pystyy elämään normaalisti leikkauksen jälkeen. Vigon polvet on tutkitusti 0/0, eikä polvessa näkynyt minkäänlaista merkkiä nivelrikosta. Myös polven kierukka oli ehjä. Viggo on sporttisen mallinen, hoikan puoleinen, lihaksikas ja kaikin puolin hyvin paljon enemmän atleetti kuin gotletti. Viggo leikattiin lokakuussa 2023 ja oli viikon verran hyvin kipeä ja vahvoilla kipulääkkeillä. Aluksi koira oli suunnitellusti minimaalisella liikkeellä. Koska tämä kyseinen koira muistuttaa superpalloa, päädyimme rajaamaan sen oleskelun isoon häkkiin, josta sitä otettiin hallitusti olemaan ihmisten kanssa. Ulkoilut olivat vain nopeita pissatuksia ja kaikkea hallitsematonta liikettä piti välttää. Erityisesti portaat, hyppiminen ylös ja alas, Vigon lempiasia, pyöriminen, sekä kaikki muu aussille tyypillinen liikehdintä oli kiellettyä. Luutuminen vie noin 3-4kk, joten häkkihoito oli suunniteltu jatkuvan koko tämän ajan. Fysioterapeutin ohjeistama jumppa aloitettiin kuukausi leikkauksen jälkeen. Samaan aikaan aloitettiin myös pidemmät ulkoilut, jotka kellotettiin. Aluksi ulkoilu kesti kymmenen minuuttia, kolmesti päivässä. Fysioterapian alkaessa koira varasi painoa varpaille, mutta astui myös jalalle. Lokakuun puolivälissä Viggo juoksi tavalliseen tapaan pää viidentenä jalkana pallon perässä ja palasi takaisin pallo suussa kolmijalkaisena. Diagnoosi: Positiivinen oikean takapolven vetolaatikkotesti, eturistiside kokonaan poikki. Röntgenkuvassa näkyi tuoreet muutokset. Oireet oli selkeät, koira ontui, mutta pystyi varaamaan jalalle painoa, mikä sai ajattelemaan ettei tilanne välttämättä olisikaan niin vakava. Tarkemmin katsottuna se seisoi kuitenkin vain varpaillaan. Koira piti leikata heti. Jos koiraa ei olisi operoitu, ainoa vaihtoehto olisi ollut sen lopetus.
67 Luutumisen varmistamiseksi oli tarkoitus käydä kontrolliröngenkuvissa joulukuun lopussa, kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen. Eräänä aamuna häkissä oli kuitenkin vastassa kolmijalkainen koira, joka ei varannut lainkaan painoa leikatulle jalalle. Viggo sai viikon kuurin kipulääkettä ja siihen hetkeen lopetettiin fysioterapia, sekä jo pidemmät ulkoilut ja palattiin takaisin nopeisiin pissatuksiin. Tästä syystä kontrolliröntgeniä aikaistettiin, jossa kuitenkin todettiin implanttien olevan hyvin paikallaan ja luutumisen hyvin käynnissä. Eläinlääkärin kanssa mietittiin, että takapakit toipumisessa ovat kohtuullisen yleisiä, koska liikuntamäärä kasvaa, eikä paraneminen ole lineaarista. Myös kovilla pakkasilla koira oireilee titaanilevyä ojentelemalla jalkaansa taaksepäin. Häkkihoitojakso kesti kaiken kaikkiaan neljä kuukautta ja se oli hyvin kuluttavaa aikaa sekä koiralle, että omistajalle. Koiralta kuihtui kaikki lihakset, sekä mieli. Se tyytyi kyllä kohtaloonsa, eikä protestoinut oloaan, mutta selkeästi kaikki koirassa surkastui. Fysioterapiaa jatketaan edelleen puoli vuotta leikkauksen jälkeen. Ulkoiluun ei ole enää rajoitteita, mutta koiran takajalan käyttöä yritetään vahvistaa edelleen. Liikeradassa on nähtävissä virhe, mutta koira pystyy elämään jalan kanssa täysipainoista, riehakasta elämää. Mitä tämä kaikki sitten maksoi? Alkudiagnoosi vetolaatikkotesteineen ja röntgenkuvineen maksoi 424 euroa. TPLO-leikkaus maksoi 2414 euroa, joka sisälsi ensimmäisen fysioterapiakäynnin. Kontrolliröntgen maksoi 350 euroa. Muita kustannuksia on olleet ja tulevat vielä olemaan esimerkiksi lääkkeet, hieronta, uimahalli-, sekä fysioterapiakäynnit, joihin meni ehkä 500 euroa. Yhteensä jalan uusi elämä maksoi vajaa 4000 euroa. Lopputuloksena Viggolla uusi jalka ja myös Viggon luonne on toipunut ennalleen koettelemuksesta. Teksti ja kuvat: Terhi Oksanen
Jalostustoimikunta kartoittaa terveyskyselyn avulla australianterrierien terveystilannetta Suomessa. Kyselyn avulla kerätään tietoa erityisesti sellaisista sairauksista ja vioista, joista ei ole mahdollista saada tietoa virallista kautta. Jalostustoimikunnan toiveena on, että kaavakkeen täyttäisivät kaikki rekisteröidyn australianterrierin omistajat. Kyselylomakkeen löydät täältä. Kyselyyn voi vastata myös, vaikka koira olisikin jo kuollut. Terveyskyselykaavake on koirakohtainen. Mikäli omistat useampia australianterriereitä, voit lähettää heidän tiedot avaamalla linkin uudelleen. Terveystiedot ovat julkisia. Ole ystävällinen ja täytä lomake mahdollisimman huolellisesti. Jalostustoimikunta kiittää arvokkaasta avustasi rodun parhaaksi! 68
KASVATTAJA INDEX ANEMONENIITYN Leena & Katriina Hautala, YLIHÄRMÄ 050 518 8659 Katriina: [email protected] Leena: [email protected] www.anemoneniitty.net BRISTREGAL Nina Janger, JÄRVENPÄÄ 0400 962 426 [email protected] Kennel Bristregal/ Facebook MILLHOUSE’S Tanja Kotro, SAUVO 044 291 0624 [email protected] www.millhouses.webnode.fi ARCTIC SOUL Mari Pajaskoski, KORIA 050 466 2556 [email protected] www.arcticsoul.net DREAMPOWER’S Satu Toivonen, RAUMA 044 514 6345 [email protected] AVOCATION Orvokki Lämsä, KUUSAMO 0400 159 466 tai 08 851 1654 [email protected] www.avocation.fi BAYJET Susanna Söderholm, NURMIJÄRVI 0400 609 075 [email protected] www.bayjet.net BLACK LACE Heini Reis, JÄRVENPÄÄ 040 7672 602 [email protected] www.blacklaceaussies.weebly.com BLUESWING Leena Reini-Sievänen, HELSINKI 050 358 8129 [email protected] FINSWENG Jenni Wahteristo, MIKKELI 040 769 6365 [email protected] http://finsweng.blogspot.fi/ FUNFANNY’S Seija Ristola, HAMINA 0400 804 767 [email protected] HUOVISPÄIVÄN Susanna ja Jenni Huovinen, MIKKELI 044 303 3398 tai 044 303 3397 [email protected] www.huovispaivan.com MELUKYLÄN Kirsi Ola, SIPOO 050 538 2528 [email protected] https://melukylan.weebly.com/ MERICORUN Anne Mustonen, AURA 040 564 0659 [email protected] OPHELIA’S Erja Syrjäpalo, TUULOS 050 593 1164 tai 03 633 7632 www.ophelias.fi erjasyrjä[email protected] PICAMURUN Minna Rajala, Ii 040 962 9814 [email protected] PIKESTAR’S Seppo Ihonen & Janni Kallio & Sanna Setälä HELSINKI / KOUVOLA Puh. 040 735 2792 / 040 542 4262 [email protected] [email protected] www.pikestars.com Facebook: Kennel Pikestar’s Instagram: kennelpikestars PIKKUPIIKAN Anne Norri, KUUSAMO 045 633 7161 [email protected] RED STYLE’S Jenni Kosonen, SAVONLINNA 045 185 0382 [email protected] REIMIN Krista Riihelä, LUHTIKYLÄ 040 510 2942 aussinelm.blogspot.com 69
KASVATTAJA INDEX SURELY Satu Hardèn, KANTELE 040 847 8683 [email protected] www.surely.fi WINK TANK Oona Rovio, HELSINKI 050 501 9394 [email protected] www.winktank.fi TERHIERIN Terhi Oksanen, LAMMI 045 347 0855 [email protected] www.terhierin.com SAD SACK’S Marja Leinonen, NAKERTAJA 050 354 7122 tai 08 612 0621 [email protected] koti.kainuu.com/marjalee/ SASSATOWN Nora Stockmari, PÄIVÖLÄ 040 550 1857 (Harto) tai 044 574 9850 (Nora) [email protected] www.stockmari.fi/ SINISEN HELMEN Kati Moilanen, SIILINJÄRVI 050 406 3343 [email protected] sinisenhelmen.blogspot.fi/ TOP-KNOT Anna Nurmio, HELSINKI (Suomenlinna) 040 533 1747 [email protected] VEGARAN Chrisse Lindqvist, SIPOO 040 542 1898 http://kennelvegaran.kotisivukone.c om/ ROCK’N KARMA Jaana Laakko, KUOPIO [email protected] 70 TRIMMAAJIA Trim-Mari Mari Pajaskoski, KORIA 050 466 2556 Roksin Trimmi Susanna Söderholm, NURMIJÄRVI 0400 609 075 Nina Janger, JÄRVENPÄÄ 0400 962 426 Erja Syrjäpalo, TUULOS 050 593 1164 Vilma Nurmio, ESPOO 045 270 0588 Heini Reis, JÄRVENPÄÄ 040 767 2602
HALLITUS Hallituksen puheenjohtaja President – Ordförande Seppo Ihonen 040 735 2792 puheenjohtaja(at)australianterrierikerho.fi Hallituksen varapuheenjohtaja Vice president Riina Sjöman 040 521 2640 Sihteeri Secretary – Sekreterare Kirsi Laaksonen 050 464 0155 sihteeri(at)australianterrierikerho.fi Hallituksen jäsen - Board member Vilma Nurmio Hallituksen jäsen - Board member Kirsi Pöyhönen Hallituksen jäsen - Board member Mia Hänninen Hallituksen jäsen - Board member Heini Reis Hallituksen varajäsen - Alternate member Tanja Kotro Hallituksen varajäsen - Alternate member Mari Häyrynen MUUT TOIMIHENKILÖT Jäsensihteeri Member secretary – Medlemssekreterare Jaana Viilamo ja Kirsi Pöyhönen 050 379 5440 jasensihteeri(at)australianterrierikerho.fi Rahastonhoitaja Treasurer – Kassör Jaana Viilamo ja Kirsi Pöyhönen rahastonhoitaja(at)australianterrierikerho.fi Webmaster webmaster(at)australianterrierikerho.fi Facebook ja Instagram -vastaavat Riina Sjöman, Vilma Nurmio ja Kirsi Laaksonen webmaster(at)australianterrierikerho.fi Suomen Kennelliiton valtuusto- ja yleiskokousedustajamme 2023-2024 Kenneth Holmberg JALOSTUSTOIMIKUNTA jalostustmk(at)australianterrierikerho.fi Marjo Ahola puheenjohtaja 2023 – 2025 050 531 3168 Jenni Kosonen varapuheenjohtaja 2022 -2024 045 185 0382 Riina Sjöman sihteeri, jäsen 2024-2026 Anne Moilanen (tuomarikoulutus) jäsen 2023 -2025 045 111 7116 Nora Stockmari - jäsen 2024 Salla Roivas - harjoittelijajäsen 2024 NÄYTTELYTOIMIKUNTA 2024 Puheenjohtaja: Seppo Ihonen Näyttelysihteeri: Pia Nyberg Rahastonhoitaja: Jaana Viilamo Tuomarisihteeri: Heini Reis Järjestelypäällikkö: Heini Reis LEHTI Päätoimittaja Heini Reis [email protected] PENTUVÄLITTÄJÄT Pia Nyberg [in Finnish and in Swedish] 040 5885 152 pia.selendia(at)gmail.com Outi Valtonen [in Finnish] 040 7651 737 ouskanouti(at)gmail.com KERHOPUOTI Jaana Viilamo 050 379 5440 jasensihteeri(at)australianterrierikerho.fi 71
tervetuloa erikoisnäyttelyyn iitti 14.6.2024 Australianterrierikerhon erikoisnäyttely järjestetään tänä vuonna Iitissä, luonnonkauniissa pienessä päijäthämäläisessä maaseutukunnassa Kouvolan ja Lahden välissä. Iitti sijaitsee valtatie 12 varrella. Näyttelypaikkana toimii Haaviston Seuratalo, joka sijaitsee keskellä kaunista kultuurimaisemaa ja siellä on hienot puitteet erikoisnäyttelyämme varten. Tuomarina erikoisnäyttelyssä toimii Elly Weggemans Hollannista. Tänä vuonna erikoisnäyttelyssä on myös paljon oheistoimintaa, joihin on ilmoittautuminen paikan päällä. Järjestämme parikilpailun, johon voi osallistua kaksi saman omistajan/kasvattajan aussia. Perheen pienimmät voivat tulla Lapsi ja koiraluokkaan osallistumaan ja hakemaan kivan yhteisen kokemuksen. Myöskään niitä ausseja, jotka syystä tai toisesta eivät voi viralliseen koiranäyttelyyn osallistua, ei ole unohdettu; oheiskilpailuna on Sohvachampion-luokka, johon voit osallistua esimerkiksi kastroidun tai luppakorvaisen aussin kanssa! Sokerina pohjalla on Makkararata, joka on varmasti ainakin kaikkien aussien mielestä se mieluisin osuus koko tapahtumassa. Arvostelu alkaa n. klo 10 ja paikalle on ilmoittautunut yli 80 australianterrieriä. Näyttelyyn ilmoittautuneille on lähetetty aikataulukirje, jossa on tarkemmat luokkakohtaiset määrät ja aikataulut. Tervetuloa mukaan katsomaan ihania ausseja Iittiin! Paikalla on myös kerhopuoti, arpajaiset sekä buffet, jossa on pientä suolaista ja makeaa syötävää.
Aurinkoista ja rentouttavaa kesää!